Maailmanlaajuinen terveysturvallisuusohjelma auttaa Tansaniaa tunnistamaan ja ehkäisemään vaarallisia zoonooseja, jotka voivat tarttua ihmiseen esimerkiksi nautakarjasta.
Vuosi 2020 muistetaan Kiinasta levinneestä koronaviruksesta ja sen aiheuttamasta covid-19-pandemiasta. Syyskuun puoliväliin mennessä sairastuneita oli yli 27 miljoonaa, joista lähes 900 000 oli menehtynyt.
Pandemian seurauksena terveydenhuoltojärjestelmät ovat olleet koetuksella Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja etenkin kehittyvissä maissa. Taloudellisia menetyksiä on mahdotonta vielä arvioida.
Koronapandemia ei yllättänyt professori Simo Nikkaria, joka johtaa Sotilaslääketieteen keskuksen tutkimus- ja kehittämisosastoa. Hän on myös Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian dosentti ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
”Pandemioita lähtee liikkeelle 10–20 vuoden välein. Kysymys ei ollut, tuleeko sellainen vaan milloin.”
”Pandemioita lähtee liikkeelle 10–20 vuoden välein. Kysymys ei ollut, tuleeko sellainen vaan milloin.”
Lepakosta liikkeelle
Kaksi kolmesta vakavasta tartuntataudista on zoonooseja, joissa taudinaiheuttaja on siirtynyt eläimestä ihmiseen. Koronavirusten alkulähteeksi epäillään lepakkoa, josta ne ovat välittyneet ihmiseen eri eläimistä. 2000-luvun alun sarsissa se oli todennäköisesti sivettikissa ja mersissä dromedaari. Covid-19:n välittäjäeläimestä ei ole varmuutta.
Osa zoonooseista, kuten lintuinfluenssa, tarttuu eläimestä ihmiseen mutta ei ihmisestä toiseen. Tauti voi tarttua myös ihmisestä eläimeen.
”Veikkaan, että influenssaa lukuun ottamatta myös seuraava pandemia alkaa lepakoista. Lepakkoviruksia tulisikin tutkia nykyistä enemmän, jotta niiden uhkaan voitaisiin varautua paremmin”, Simo Nikkari sanoo.
Lepakoilla on kuitenkin tärkeä rooli ekosysteemeissä, jotka ovat joutuneet entistä ahtaammalle, kun väestö kasvaa ja levittäytyy uusille asuinalueille, Nikkari muistuttaa.
”Maailmanlaajuinen villieläinten kaupan kielto voisi osaltaan vähentää uusien ja uudelleen ilmaantuvien tartuntatautien leviämistä. Toinen keino on rokottaminen.”
Esimerkiksi ihmisestä toiseen tarttuva isorokko julistettiin hävitetyksi vuonna 1980. Taudin aiheuttavaa variola-virusta säilytetään kahdessa tutkimuslaboratoriossa Yhdysvalloissa ja Venäjällä.
Kokonaisvaltaista terveyttä
Länsi-Afrikassa verenvuotokuumetta aiheuttava ebolaepidemia on opettanut, että vaarallisiin tartuntatauteihin on varauduttava yhdessä ja etukäteen.
”Reaktiivinen toiminta tulee aina kalliimmaksi”, Simo Nikkari sanoo.
Parhaiten epidemioiden leviäminen onnistutaan ehkäisemään valtioissa, joissa on vakaa talous ja kyky vastata biologisiin ja muihin terveysuhkiin.
Parhaiten epidemioiden leviäminen onnistutaan ehkäisemään valtioissa, joissa on vakaa talous ja kyky vastata biologisiin ja muihin terveysuhkiin. Terveysturvallisuus onkin yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.
Nikkari muistuttaa, että terveyttä ei ole ilman taloutta.
”On myös panostettava koulutukseen, terveysvalistukseen, tasa-arvoon ja toimivaan hallintoon. Jos koulut suljetaan pandemian aikana, syntyvä koulutusvaje lisää ihmisten eriarvoisuutta. Työttömyys lisää levottomuuksia.”
Erityisesti Afrikassa koronapandemian selättämistä helpottaa maailmanlaajuinen terveysturvallisuusohjelma GHSA (Global Health Security Agenda). Se on vuonna 2014 perustettu valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen yhteistyöfoorumi, joka pyrkii torjumaan rajat ylittäviä terveys- ja biouhkia.
Ohjelmaa tukevat muiden muassa Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, Maailman eläintautijärjestö OIE ja Maailmanpankki.
Suomi on osallistunut ohjelman toteutukseen alusta lähtien. WHO:n ulkoisessa arviointiprosessissa on 19 osa-aluetta, joita kehitetään ja seurataan ohjelmamaissa. Tavoite on havaita uhat varhaisessa vaiheessa ja estää näin tartuntatautien leviäminen tehokkaasti ja nopeasti.
”Tähän mennessä maa-arvioita on tehty 113 valtiossa. Mukana ovat lähes kaikki Afrikan maat”, Nikkari kertoo.
Suomi tukee Tansaniaa
Simo Nikkari on itse johtanut viiden maan terveysturvallisuutta arvioinutta asiantuntijaryhmää.
Yksi maista on Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani Tansania, jossa ulkoministeriö on tukenut hanketta 830 000 eurolla vuosina 2014–2018. Hankkeen toiseen vaiheeseen on varattu 750 000 euroa vuosina 2019–2023.
”Tavoite on tukea Tansanian omaa osaamista vahvistamalla sen kykyä diagnosoida tarttuvia tauteja. Laboratorioihin on hankittu modernia teknologiaa, ja henkilöstöä on koulutettu käyttämään uusia tutkimusmenetelmiä. Kouluttajia on koulutettu jakamaan tietoa eteenpäin. On myös tärkeää lisätä ihmisten tietoisuutta terveysturvallisuudesta”, Nikkari kertoo.
Yhteistyötä tehdään sekä lääkäreiden että eläinlääkäreiden kanssa. Tansanialaiset osallistuvat tiiviisti suunnitteluun ja arvioivat kehittämistarpeitaan. Laboratoriotyössä keskitytään tunnistamaan erityisesti zoonooseja, kuten pernaruttoa, bruselloosia eli luomistautia, vesikauhua ja Rift Valley -kuumetta.
”Teollisuusmailla on opittavaa myös kehittyviltä mailta, joissa tartuntatautiepidemiat ovat arkipäivää. Nykyisessä koronapandemiassa Afrikkaa auttaa se, että useimpien maiden ikärakenne painottuu nuoriin, kun taas covid-19 on vakavampi uhka vanhemmalle väestölle”, Nikkari sanoo.
TEKSTI RIITTA SAARINEN / KUVAT SIMO NIKKARI, PÄIVI SILLANAUKEE
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Yläkuvassa maasait laiduntavat karjaansa Ngorongoron ekosysteemissä Tansaniassa.
