Vaikuttavuussijoituksilta odotetaan taloudellista tuottoa sekä mitattavaa hyötyä ympäristölle ja yhteiskunnalle. Vielä sijoittaminen on mahdollista lähinnä alan ammattilaisille.
Pienlainoja Ugandan köyhille naisyrittäjille, aurinkovoimaa Tansanian sähköttömiin kyliin ja kohtuuhintaisia asuntoja Intiaan.
Nämä köyhyyttä ja ympäristöongelmia vähentävät hankkeet voisivat hyvin olla perinteistä kehitysyhteistyötä, mutta tällä kertaa kyse on voittoa tavoittelevien yksityisten rahoittajien sijoituskohteista.
Yritysten ympäristö- ja yhteiskunnalliset vaikutukset huomioon ottava vastuullinen sijoittaminen on jo rahamaailman valtavirtaa, mutta nyt suosiotaan kasvattaa myös vaikuttavuussijoittaminen.
”Vaikuttavuussijoittamisessa on kaksi tavoitetta. Sijoituksille tavoitellaan tuottoa siinä missä muillekin sijoituksille. Lisäksi haetaan yhteiskunnalle ja ympäristölle hyötyjä, jotka on myös pystyttävä mittaamaan”, varainhoitoyhtiö Taalerin sijoitusjohtaja Pekka Samuelsson tiivistää.
Uusiutuva energia kiinnostaa
Kaikkiin pääomavirtoihin suhteutettuna vaikuttavuussijoittaminen on edelleen marginaalinen ilmiö, mutta isoista rahamääristä on kuitenkin jo nyt kyse.
Vaikuttavuussijoittajien yhteistyöjärjestö Global Impact Investing Network (GIIN) arvioi tuoreimmassa raportissaan, että vaikuttavuussijoitusten yhteenlaskettu arvo on noussut runsaaseen 600 miljardiin euroon. Se on noin kymmenen kertaa Suomen valtion budjettia suurempi summa.
Eniten sijoituksia on tehty energiasektorille, jossa aurinko- ja tuulivoimalla tuotetusta uusiutuvasta energiasta on tullut kilpailukykyinen fossiilisilla polttoaineilla tehtyyn energiaan verrattuna.
Eniten sijoituksia on tehty energiasektorille, jossa aurinko- ja tuulivoimalla tuotetusta uusiutuvasta energiasta on tullut kilpailukykyinen fossiilisilla polttoaineilla tehtyyn energiaan verrattuna.
Vaikuttavuussijoittajien suosimia kohteita löytyy myös rahoituspalveluista. Niitä ovat esimerkiksi yrityksiä ja mikroyrittäjiä lainoittavat rahastot kehittyvissä maissa.
Nousevia kohteita ovat myös vesi- ja sanitaatiopalveluja tai maataloustuotantoa parantavat yritykset.
Toistaiseksi valtaosa vaikuttavuussijoittajien rahoista suuntautuu muualle kuin köyhiin kehitysmaihin. GIINin raportin mukaan Afrikan osuus sijoituksista oli viime vuonna vain seitsemän prosenttia.
Suurin osa sijoituskohteista on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kehittyvissä maissa sijoitukset keskittyvät Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisiin isoihin talouksiin.
Vauhtia kestävän kehityksen tavoitteista
Vaikuttavuussijoittamisesta alettiin puhua, kun julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen ohella myös yksityiset sijoittajat alkoivat kiinnostua kestävän kehityksen edistämisestä.
Käännekohta oli vuonna 2015 sovitut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joiden saavuttamiseen haluttiin yksityinen sektori entistä tiiviimmin mukaan.
”Vaikuttavuussijoittamisella ei ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Se on kuitenkin välttämätön lisä, kun kestävän kehityksen tavoitteet pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä.”
”Vaikuttavuussijoittamisella ei ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Se on kuitenkin välttämätön lisä, kun kestävän kehityksen tavoitteet pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä. YK:n mukaan tähän tarvittaisiin joka vuosi 2 200 miljardia euroa lisää rahaa”, OP Varainhoidon vastuullisen sijoittamisen vanhempia asiantuntija Elina Rinta sanoo.
Herättelijöinä toimivat myös viisi vuotta sitten solmittu Pariisin ilmastosopimus ja sen myötä tehostunut päästöjen vähentäminen.
”Pitkän aikavälin tuottoja hakevat sijoittajat alkoivat ymmärtää, että globaalien ongelmien ratkominen on myös heidän intresseissään”, Rinta toteaa.
Lisäksi vaikuttavuussijoittamista on vauhdittanut se, että ennätysmäisen matalan korkotason vuoksi esimerkiksi korkosijoituksista ja monista muista perinteisistä sijoituskohteista on nyt vaikea saada sijoittajien haluamia tuottoja. Se on saanut rahan hakeutumaan uusiin kohteisiin.
Yksityinen raha tuli mukaan
Vaikuttavuussijoittaminen ei ole uusi ilmiö, sillä valtiolliset ja kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ovat tehneet samaa jo pitkään. Niiden tehtävä on edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä kannattavia ja vastuullisesti toimivia yrityksiä.
Esimerkiksi Finnfund on perustettu vuonna 1980.
”Uutta on vaikuttavuussijoittamisen pelikentän muuttuminen, kun yksityinen raha on tullut mukaan. Myös valtio-omisteiset kehitysrahoittajat hakevat entistä aktiivisemmin markkinoilta rahaa”, Finnfundin kehitysvaikutustiimin päällikkö Kaisa Alavuotunki sanoo.
Hänen mielestään oleellista on julkisten ja yksityisten toimijoiden aiempaa läheisempi yhteistyö.
”Finnfundin kaltainen toimija pystyy toimimaan sillanrakentajana ja luomaan yksityisille rahoittajille kanavia myös vaikeille markkinoille, joissa sijoitusten kehitysvaikutukset ovat kuitenkin suurimmat.”
Samaan pyrkii myös YK:n projektipalvelujen toimiston UNOPSin alainen vaikuttavuussijoitusohjelma, joka siirsi jokin aika sitten toimistonsa Helsinkiin. Edulliseen asumiseen, uusiutuvaan energiaan ja terveyteen keskittyvän ohjelman tavoitteena on rakentaa sijoituskelpoisia hankkeita ja houkutella niihin mukaan yksityisiä sijoittajia.
Sijoitusmuoto myös Suomeen
Finanssikonserni OP ja Finnfund perustivat viime vuonna kehittyville markkinoille keskittyvän vaikuttavuusrahaston, joka keräsi ensimmäisellä varainhankintakierroksella 76 miljoonan euron pääoman. Sijoittajia ovat muun muassa Kirkon eläkerahasto, Antti Herlinin sijoitusyhtiö Security Trading ja maan suurin ammattiliitto Teollisuusliitto.
Finanssikonserni OP ja Finnfund perustivat viime vuonna kehittyville markkinoille keskittyvän vaikuttavuusrahaston, joka keräsi ensimmäisellä varainhankintakierroksella 76 miljoonan euron pääoman.
”Rahasto sijoittaa ensisijaisesti kestävän maatalouden, uusiutuvan energian ja rahoituslaitosten hankkeisiin, jotka tukevat mitattavalla tavalla kestävän kehityksen tavoitteita”, OP:n Elina Rinta toteaa.
Rahasto neuvottelee parhaillaan ensimmäisistä sijoituksista, jotka kohdistuisivat innovatiiviseen ruoantuotantoon Itä-Afrikassa ja naisten omistamien yritysten rahoittamiseen Aasiassa.
Taaleri on puolestaan perustanut erikoissijoitusrahaston, jonka sijoituksista osa suuntautuu kehitysmaihin, muun muassa mikro- ja pienyrittäjiä luotottaviin rahastoihin. Ensimmäisiin sijoituksiin kuuluu myös aurinkovoimaloita kehittyvissä talouksissa rakentava ja omistava norjalaisyritys.
OP:n rahasto on asettanut tavoitteekseen 8–12 prosentin vuosituoton. Taalerin rahastossa tavoite on pitkällä aikavälillä 4–5 prosenttia.
”Ympäristöllisiä tai sosiaalisia hyötyjä tuova sijoitus ei tarkoita tuotoista tinkimistä. Tuottotavoite on samalla tasolla kuin missä tahansa muussakin saman riskitason sijoituksessa”, Taalerin Pekka Samuelsson sanoo.
OP:n rahastossa sijoittajien saama tuotto riippuu sijoituskohteiden liiketoiminnan menestyksestä, ei vaikuttavuustavoitteiden saavuttamisesta. Periaate on sama useimmissa muissakin vastaavissa vaikuttavuusrahastoissa.
”Paras vaikuttavuus syntyy rahoittamalla markkinaehtoisesti toimivia yhtiöitä ja ratkaisuja. Tällaiset yhtiöt jatkavat toimintaansa, kasvuaan ja tuottavat myönteisiä vaikutuksia senkin jälkeen, kun vaikuttavuussijoittaja on siirtynyt muihin kohteisiin”, Rinta perustelee.
”Paras vaikuttavuus syntyy rahoittamalla markkinaehtoisesti toimivia yhtiöitä ja ratkaisuja.”
Vaikuttavuussijoittamisessa on kokeiltu viime vuosina myös tulosperusteisia rahastoja, joissa sijoittajille maksettava voitto-osuus sidotaan asetettujen vaikuttavuustavoitteiden saavuttamiseen. Tällaiset hankkeet ovat kuitenkin edelleen harvassa, sillä yhdysvaltalaisen Brookings-instituutin mukaan niihin sijoitetut varat ovat yhteensä noin 355 miljoonaa euroa. Se on vajaa promille kaikista vaikuttavuussijoittamisen rahasummista.
Tulosten mittaaminen ei ole helppoa
Vaikuttavuussijoittajan työ edellyttää laaja-alaista osaamista. Tuottojen ohella on pystyttävä arvioimaan potentiaalisen sijoituskohteen vaikutuksia vaikkapa paikalliseen talouteen ja työllisyyteen. Myös toiminnan vastuullisuus on pyrittävä varmistamaan, Finnfundin Kaisa Alavuotunki sanoo.
”Tavoitteiden ja niiden saavuttamisesta kertovien mittareiden asettaminen ei ole välttämättä helppoa.”
OP:n rahasto käyttää yhdeksää yleistä vaikuttavuusmittaria, joita ovat muiden muassa hiilidioksidipäästöt, työpaikkojen lukumäärä sekä naisten osuus yrityksen johdossa ja henkilöstössä. Lisäksi on toimialakohtaisia mittareita, kuten maataloudessa tuotetun ruoan määrä ja energiapitoisuus.
Sijoituskohteen löytäminen vaatii työtä
Finnfund keskittyy sijoituksissaan neljään avaintoimialaan, joissa yksityinen sektori on tärkeässä roolissa edistämässä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Toimialat ovat uusiutuva energia, kestävä metsätalous, kestävä maatalous ja rahoituslaitokset.
Kaisa Alavuotungin mukaan esimerkiksi Afrikassa vaikuttavuussijoittajille on tarjolla entistä enemmän potentiaalisia yrityksiä, kun taas ruokahuollon kannalta elintärkeässä maataloudessa sijoituskohteet ovat edelleen harvassa.
”Kansainväliset standardit täyttäviä yrityksiä on Afrikan maataloudessa vähän, eivätkä pienet perheviljelmät pysty ottamaan vastaan suoraan ulkomaisten sijoittajien rahaa. Viljelijöiden rahoittamiseen tarvitaan paikallisia rahastoja, joihin kansainväliset toimijat sijoittavat.”
Myös Elina Rinta sanoo, ettei sopivia sijoituskohteita ole rajattomasti tarjolla, sillä sijoitettavan yrityksen on pystyttävä kannattavaan liiketoimintaan, eivätkä riskit saa kohota kohtuuttomiksi.
Tästä syystä yksityisten vaikuttavuussijoittajien varat kohdistuvat harvoin esimerkiksi konflikteista kärsiviin tai muuten hauraisiin valtioihin, ellei riskejä ole jakamassa julkisia rahoittajia.
Myös kansalaisten turvallisuudesta ja monista yhteiskunnan välttämättömistä palveluista vastaaviin perustoimintoihin vaikuttavuussijoittaminen sopii huonosti. Rajanveto tässä on kuitenkin vaikeaa, sillä monissa kehitysmaissa yksityisten toimijoiden rooli on kasvanut viime vuosina esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa.
Riskien arviointi ja hallinta ovat olennainen osa sijoittajan toimintaa. Voittoa tekevästä yrityksestä sijoittaja saa todennäköisesti rahansa takaisin korkojen kera. Mutta jos tuotteet eivät käy kaupaksi tai niitä tuotetaan tappiolla, sijoittaja voi hävitä panoksensa.
Kehitysmaissa vaikuttavuussijoittaja törmää aivan erityisiin riskeihin.
”Kehitysmaissa pörssiin listaamattomiin yhtiöihin sijoitettaessa kohde on analysoitava erityisen huolella niin taloudellisuuden kuin vastuullisuudenkin näkökulmasta”, Elina Rinta sanoo.
Yleensä muutaman vuoden kestävän sijoituksen aikana vastuullisuussijoittaja pystyy vaikuttamaan yrityksen toimintaan ja seuraamaan tavoitteiden toteutumista esimerkiksi yrityksen hallituksessa. Sen sijaan yhtiöstä irtautumisen ja mahdollisten voittojen kotiuttamisen jälkeen vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, jos alun perin vastuulliseksi arvioitu yritys syyllistyy myöhemmin ympäristön saastuttamiseen tai työntekijöiden oikeuksien polkemiseen.
”Tätä riskiä pyritään pienentämään valikoimalla sijoituskohteet mahdollisimman huolellisesti. Irtautumisvaiheessa on puolestaan oltava tarkkana, millaiselle ostajalle sijoittajan osuudet myydään”, Alavuotunki sanoo.
Yhteiset pelisäännöt puuttuvat
Sijoittajien ja rahamäärien kasvaessa on tullut ilmeiseksi tarve luoda vaikuttavuussijoittamiselle kansainväliset pelisäännöt, joihin alan toimijat sitoutuvat.
Viime vuonna maailman 60 keskeistä vaikuttavuussijoittajaa sopi tällaisista periaatteista (Operating Principles for Impact Management).
Periaatteet on laatinut Maailmanpankkiryhmään kuuluva Kansainvälinen rahoitusyhtiö IFC. Kansainvälisten ja valtiollisten kehitysrahoittajien ohella mukana on yksityisiä varainhoitoyhtiöitä. Suomesta sitoumuksessa on toistaiseksi mukana vain Finnfund.
”Vaikuttavuussijoittamisen periaatteet auttavat sijoittajia varmistumaan siitä, että vaikuttavuus on keskeinen tekijä koko sijoituksen elinkaaren ajan”, Kaisa Alavuotunki sanoo.
”Jos vaikuttavuussijoittaminen kasvaa räjähdysmäisesti kehitysmaissa, jotkut toimijat saattavat joutua tinkimään sijoitusten vaikuttavuudesta, vastuullisuudesta tai tuotosta.”
Hän pelkää, että vaikuttavuussijoittajaksi ilmoittautuu jatkossa toimijoita, jotka hyvin heppoisin perustein väittävät sijoitustensa edistävän jotain YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.
”Jos vaikuttavuussijoittaminen kasvaa räjähdysmäisesti kehitysmaissa, jotkut toimijat saattavat joutua tinkimään sijoitusten vaikuttavuudesta, vastuullisuudesta tai tuotosta.”
Aalto-yliopiston rahoituksen professori Markku Kaustia varoittaa, että hallitsematon kasvu on kaikessa sijoittamisessa iso riski, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä.
”Sijoitusmuodon suosion kasvaessa sijoituskohteiden hinnat nousevat, mikä houkuttelee mukaan keinottelijoita ja suoranaisia huijareita. Ennen pitkää kupla puhkeaa, ja romahdus pilaa ilmiön maineen”, Kaustia toteaa.
Valtaosa vaikuttavuusrahastoista on toistaiseksi avoinna vain suursijoittajille. Sijoitusmuodon laajenemista tavallisille kuluttajille hidastaa muun muassa se, että suuririskisten sijoitustuotteiden myyntiä muille kuin ammattisijoittajille on rajoitettu.
TEKSTI MATTI REMES KUVITUS SAMULI SIIRALA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
