Ohjaaja ratkaisee, mitä dokumenttielokuvissa näytetään ja millaisia mielikuvia synnytetään. Eurooppalaiset haluavat köyhyyttä, afrikkalaiset laadukkaita tarinoita.
DocPoint-elokuvafestivaalilla tammikuussa 2021 nähty Stop Filming Us seuraa hollantilaisen dokumentaristin Joris Posteman elokuvantekoa Gomassa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Elokuvassa kysytään, miksi sen tekijä ei ole kongolainen. Olisiko hollantilaisen ohjaajan parempi lähteä kotiin?
Kongolaisia elokuvantekijöitä tuskastuttaa länsimaalaisten tapa esittää kurjuutta ja köyhyyttä. Avustusjärjestöt haluavat ostaa tunteisiin vetoavaa sisältöä, mutta paikallisia ohjaajia ja kuvaajia ärsyttää se, että ihmiset näytetään vailla arvokkuutta.
Aihe on tuttu kenialaiselle ohjaajalle Sam Sokolle, jonka elokuva Softie esitettiin niin ikään DocPointin Afrikkalaisten Afrikka -sarjassa.
”Suurin osa meistä on aloittanut alalla tekemällä videoita kehitysjärjestöille. Usein järjestöillä on valmis käsitys siitä, mitä näytetään, koska niiden on kerättävä työhönsä rahaa.”
Järjestöjen palaute saattaa olla, että aineisto ei näytä riittävän köyhältä. Sokosta on uuvuttavaa miettiä, millainen materiaali olisi tarpeeksi köyhää mutta myös henkilöiden ihmisarvoa kunnioittavaa.
Omassa elokuvassaan hänen ei ole sitä tarvinnut miettiä. Softie kertoo kenialaisen aktivistin Boniface Mwangin pyrkimyksestä nousta Kenian parlamenttiin. Elokuvan leikkaus palkittiin viime vuonna Sundancen elokuvafestivaaleilla Yhdysvalloissa. Se on myös kiertänyt muita festivaaleja ja pyrkinyt Kenian ehdokkaana Oscar-mittelöön.
Raha ohjaa
Sam Sokon mukaan dokumentaarinen elokuva-ala on kasvussa Afrikan maissa. Yksi syy on, että rahoitusta on tarjolla jonkin verran aikaisempaa enemmän. Se on kuitenkin usein ulkomaista, ja Afrikkaa dokumentoivat lähinnä ulkopuoliset tekijät.
DocPoint-festivaalin taiteellinen johtaja, dokumentaristi Kati Juurus huomauttaa, että afrikkalaisetkin tekijät saavat usein rahoitusta Euroopasta, ja se vaikuttaa heidän kerrontaansa.
”Ala toimii usein niin, että etenkin nuoret tekijät käyvät työpajoissa, joissa ideoita kehitetään, pitchataan ja viedään eteenpäin.”
Tapahtumat ja niiden ohjaajat ovat eurooppalaisia, joten afrikkalaistenkin tekijöiden ideat voivat jalostua eurooppalaisia miellyttävään suuntaan.
Tapahtumat ja niiden ohjaajat ovat eurooppalaisia, ja Juurus epäilee, että ideat voivat jalostua eurooppalaisia miellyttävään suuntaan.
Näin oli vähällä käydä myös Sam Sokolle. Eräässä tilaisuudessa häntä kehotettiin poistamaan elokuvasta Boniface Mwangin perhettä käsittelevät osuudet ja keskittymään vain politiikkaan. Hänestä se tuntui väärältä, sillä elokuva ei olisi silloin eronnut uutisista.
”Jos olisin uskonut neuvoja, olisin tehnyt aivan erilaisen elokuvan.”
Rahoittajien toiveesta Afrikasta tulee usein yhteiskunnallisia dokumentteja. Sokon mielestä on kuitenkin virheellistä ajatella, että elokuva edustaisi koko maata, saati kokonaista mannerta.
”Tärkeintä on kertoa laadukkaita tarinoita.”
Miten kohti tasa-arvoa?
Se miten afrikkalaiset elokuvissa esitetään, on saanut Kati Juuruksen miettimään myös omaa työtään. Hän on tehnyt useita dokumentteja muista maista, myös Keniasta. Tarkoitus on ollut hyvä eli kiinnostus afrikkalaiseen elokuvaan ja afrikkalaisiin kulttuureihin. Yhteistyökumppanitkin ovat kiitelleet.
”Mutta samalla suhtaudun yhä pohdiskelevammin omaan tekemiseeni.”
Juuruksen ihannemaailmassa kaikki voisivat tutkia niin omaa kuin toistenkin kulttuuria ja tehdä niistä tulkintoja.
”Mutta maailma ei ole sellainen eikä tule pitkään aikaan olemaan. Miten voisimme suunnata enemmän resursseja Afrikan maihin?”
Sam Soko esittää ratkaisuksi aitoa yhteistyötä.
”Jos haluaa tulla Suomesta Keniaan tekemään elokuvaa, tulisi etsiä paikallinen alan ammattilainen ja tehdä elokuvaa aidosti yhdessä.”
Hänestä tuotantoryhmään otetaan liian usein näön vuoksi joku paikallinen tekijä, jotta voidaan sanoa, että elokuva on tehty yhteistyönä.
Juurus kuitenkin muistuttaa, että elokuva on usein yhteen henkilöön keskittynyt taidemuoto.
”Vasta kun ohjaaja on paikallinen, katse on jotain muuta kuin länsimainen.”
TEKSTI ESA SALMINEN KUVAT STOP FILMING US © DOXY, CHRIS RHYS HOWARTH
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
