Upea meriluonto houkuttelee matkailijoita Sansibarille. Turismin lisääntyessä meren ja rantojen käyttöä on suunniteltava aikaisempaa kestävämmin.
Auringonlasku värjää Intian valtameren anilliininpunaiseksi, leppeät aallot lyövät valkoiseen hiekkaan. Rannalla pensasmaiset lehvästöt tarjoavat suojaa, paikoin näkyy kankain verhoiltuja leposänkyjä.
Ollaan Tansaniassa, Mnemban atollisaarella, Sansibarin pääsaaren Ungujan koillispuolella. Ylikansallinen andBeyond-matkailuyritys tarjoaa atollilla ylellistä majoitusta 12 bungalowissa, joissa vuoteet on ympäröity pellavaharsoin ja kylpyhuonetta valaisee kristallikruunu.
Jokaisesta bungalowista johtaa rannalle oma yksityinen polku.
Yksi yö Mnemban bungalowissa maksaa lähes 1 300 euroa. Saarella lomailevatkin jalkapallotähdet, yritysjohtajat ja viihdemaailman kuuluisuudet.
Saarella lomailevat jalkapallotähdet, yritysjohtajat ja viihdemaailman kuuluisuudet.
andBeyond on sopinut Sansibarin viranomaisten kanssa, että sillä on yksinoikeus hallita Mnemban saarta ja harjoittaa turismia rahallista korvausta vastaan. andBeyondin tärkein liiketoiminta on safarimatkailu muun muassa Tansaniassa, ja Mnemban lomasaari täydentää sen palveluvalikoimaa.
”Tansaniassa kolme viidestä asiakkaastamme tulee safarikierroksen jälkeen Mnemban rannalle rentoutumaan”, kertoo andBeyondin hotellitoiminnan johtaja Scott Rattrey.
Paikallisista sansibarilaisista vain kalastusvalvojat ja kalakauppiaat saavat rantautua saarelle.
Rattreyn mielestä yhteistyö sansibarilaisten kanssa sujuu hyvin.
”Olemme olleet Mnemballa 25 vuotta, enkä ole saanut paikallisilta kielteistä palautetta. Lisäksi 65 työntekijästä 59 on sansibarilaisia.”
Vuonna 1992 solmittu hallintasopimus raukeaa kahdeksan vuoden kuluttua. Rattrey ei kerro sopimuksen hintaa, mutta hänen mukaansa andBeoynd hakee sille jatkoa.
”Jos kaltaisemme luksusmatkailuyritys ei saa uusittua sopimustaan, joku muu taho lähestyy Sansibarin viranomaisia suurella rahasummalla. Se rakentaa Mnemballe valtavan hotellin, joka kuluttaa luonnonvaroja paljon enemmän kuin me”, Rattrey sanoo.
Mnemban bungaloweissa ja ravintolassa käytetään merivedestä suodatettua vettä, jota kuluu päivittäin 18 000 litraa. Kuuma vesi lämmitetään kaasulla, ja sähkö tuotetaan dieselillä, koska aurinkopaneelit ovat ruostuneet.
Meri kuuluu kaikille
Sansibarin maaseutu- ja kaupunkisuunnittelusta vastaava johtaja Muhammed Juma istuu toimistossaan Sansibarin samannimisessä pääkaupungissa. Hänen mielestään Mnemban saari on ruma esimerkki 1990-luvun politiikasta, jolloin Sansibarin matkailua kehitettiin liiketoiminnan ehdoilla.
”Sansibarilaiset tavoittelivat vain sijoittajien rahoja ja suostuivat mihin tahansa, kuten luovuttamaan ulkomaalaisille yksinoikeuden nauttia saartemme kauneimmista osista. Haluamme edelleen rahaa mutta myös takuun siitä, että voimme itsekin nauttia luonnostamme.”
Juma johtaa Sansibarin maakomission alaisuudessa hanketta, jossa saaren koillisosan meri- ja rannikkoalueille laaditaan käyttösuunnitelmaa. Siihen kirjataan ympäristön suojelukohteet sekä paikallisten asukkaiden ja matkailuyrittäjien merenkäytön tarpeet.
Tavoite on, että kaikki voivat hyödyntää merta ja rannikon luontoa kestävästi.
Tavoite on, että kaikki voivat hyödyntää merta ja rannikon luontoa kestävästi. Hankkeeseen osallistuu asiantuntijoita Suomen ympäristökeskuksesta, ja sitä rahoittaa ulkoministeriö.
Merialueiden suojelu ja käytön suunnittelu palvelevat myös Sansibarin turismia, Juma sanoo.
”Matkailua on kehitettävä hallitusti. Aiemmat sukupolvet hyväksyivät luksushotellin kalastajanmajansa viereen. Nykyajan nuoret taas haluavat osansa turismin hyödyistä, kuten työpaikoista, vaurastumisesta ja hyvin hoidetusta ympäristöstä.”
Myös YK:n ympäristöjärjestö UNEP kehottaa Afrikan itärannikon valtioita suunnittelemaan merenkäyttöään. Järjestön mukaan suunnittelu ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen vähentävät turismin ja kalastuksen ympäristövaikutuksia.
Saharan eteläpuolisen Afrikan suosituimmat matkakohteet Mauritius, Seychellit ja Etelä-Afrikka ovat jo laatineet käyttösuunnitelman merialueilleen.
Juman toiveissa on vastaava suunnitelma sekä Ungujan että Pemban saarille.
”Niistä saatuja kokemuksia voitaisiin hyödyntää Tansaniassa”, hän sanoo.
Työpaikkoja paikallisille
Suunnittelua ja kestävää kehitystä tarvitaan, sillä Sansibarin suosio matkakohteena kasvaa.
Kaudella 2016–2017 Sansibarissa kävi 376 000 turistia, mikä oli kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä kautena. Sansibarin hallituksen tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä maahan tulee vuosittain puoli miljoonaa matkailijaa.
Myös muualla Afrikassa matkailu lisääntyy. YK:n matkailujärjestön UNWTO:n mukaan vuonna 2017 Afrikassa kävi ennätykselliset 62 miljoonaa turistia. Lisäys edellisvuoteen oli kahdeksan prosenttia. Eniten kiinnosti Pohjois-Afrikka.
Yli puolet Sansibarin matkailijoista on eurooppalaisia.
Yli puolet Sansibarin matkailijoista on eurooppalaisia. Toiseksi suurin ryhmä on muiden Afrikan maiden kansalaiset.
Turisti viipyy Sansibarilla keskimäärin viikon ja yöpyy jossakin saaren runsaasta 450 hotellista. Useimmiten hän viettää pari päivää pääkaupungin vanhassa keskustassa Stone Townissa ja nauttii loppuajan merestä ja rannoista. Tavallisinta on uida, ottaa aurinkoa, sukeltaa, snorklata tai bongata delfiineitä.
Palveluita tarjoavat enimmäkseen ulkomaalaiset yrittäjät.
Turismi työllistää suoraan 11 500 ja välillisesti 45 000 sansibarilaista. Hallituksen tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä puolet sansibarilaisista työskentelee matkailualalla. Sansibarin väkiluku on 1,5 miljoonaa.
Hallituksen tavoitteen toteutuminen vaatii koulutettua työvoimaa etenkin tasokkaimmissa hotelleissa. Tähän asti osaavaa henkilökuntaa on palkattu Tansanian mantereelta ja Keniasta, vaikka Sansibarilla on myös omaa matkailualan koulutusta.
Turismista toivotaan tukea myös maataloudelle, kalastukselle ja paikalliselle pienteollisuudelle.
Tällä hetkellä matkailu tuottaa viidenneksen Sansibarin bruttokansantuotteesta ja kaksi kolmasosaa valuuttatuloista.
Kalastajat näreissään
Mnemban saarella kalastusvalvojat aloittavat työpäiväänsä. Njambo Juma on yksi heistä.
”Seuraamme merellä kalastajia ja turistiryhmiä,” Juma kertoo.
Hän valvoo, että kukaan ei kalasta laittomilla välineillä, kuten kalaparvia saartavalla pohjanuotalla, dynamiitilla, harppuunalla tai liian pienireikäisellä verkolla.
Hän myös tarkistaa, että merellä liikkujat ovat maksaneet 2,5 euron merenkäyttömaksun.
Kyse on Sansibarin kalastusviranomaisten ja andBeyond-matkailuyrityksen yhteishankkeesta eli Mnemban saaren merisuojelualueesta. Sen tavoite on muun muassa suojella koralliriuttaa, ja siksi kalastajat ohjataan riutan ulkopuolelle.
Juman mukaan kalastusvalvojien työtä vaikeuttavat juuri paikalliset kalastajat. He ovat närkästyneitä, koska heidän liikkumistaan rajoitetaan lähivesillä.
Välillä kalastajat nimittelevät ja yrittävät pahoinpidellä valvojia.
”Tilanne on vaikea, mutta tämä on meidän työtämme. Hallituksen pitäisi valistaa luonnonsuojelun tärkeydestä,” Juma sanoo.
Hänen mielestään matkailu ei ole ongelma.
”Ennen turismia emme pitäneet luonnonsuojelua lainkaan tärkeänä.”
”Ennen turismia emme pitäneet luonnonsuojelua lainkaan tärkeänä.”
Juman esimies Hashim Moomin on kriittisempi.
”Sesonkiaikaan matkailuyrittäjien veneet laskevat veteen laumoittain turisteja snorklaamaan ja sukeltamaan. Osa heistä polkee koralleja ja koskettelee merieläimiä, osa ei osaa edes uida”, hän sanoo.
”Turismia pitää säädellä. Se tuo tietysti rahaa, mutta miten käy ympäristön? Tarvitsemme lisää tutkimusta, jotta ymmärtäisimme, kuinka paljon luonto kestää.”
TEKSTI LEA PAKKANEN
KUVAT MEERI KOUTANIEMI
Kirjoittaja on viestintävaikuttamisen asiantuntija Suomen Lähetysseurassa.
