Köyhätkin käyvät suihkussa ja pukeutuvat siististi, sanoo kenialainen tyyli-ikoni Stephen Okoth. Hän haluaa muuttaa mielikuvaa kotislummistaan Kiberasta ja kannustaa nuoria luoville aloille.
Stephen Okoth, 28, kasvoi Kiberan slummissa Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Lapsena hän kiersi kaupungin katuja ja keräsi metalliromua ja muovia, jotta voisi auttaa äitiään.
Okoth unelmoi lääkärin ammatista. Hänelle oli kerrottu, että se on kunniallisen ihmisen työtä. Hyvillä kouluarvosanoilla Okoth päätyi kuitenkin yliopiston arkkitehtilinjalle mutta keskeytti opintonsa ja karkasi kotoa.
”Äiti oli minulle hyvin vihainen”, hän kertoo.
Lopulta Okoth haki ja pääsi Kiberan elokuvakouluun ja myöhemmin Citizen-televisiokanavalle tekemään piilokameraohjelmaa. Nyt hän ansaitsee elantonsa freelancerina kuvaamalla musiikkivideoita eri bändeille ja tekemällä lyhytelokuvia Kiberasta.
Myös äiti on hyväksynyt hänen uravalintansa.
Silti Okothia harmittaa, että Keniassa arvostetaan vain perinteisiä ammatteja.
”Kiberassa asuu lukuisia lahjakkuuksia, jotka eivät saa hyödyntää kykyjään ja ansaita niillä rahaa.”
”On oltava puuseppä tai insinööri, muuten ei kelpaa mihinkään. Kiberassa asuu lukuisia lahjakkuuksia, jotka eivät saa hyödyntää kykyjään ja ansaita niillä rahaa.”
Aina menossa
Kiberassa lähes kaikki tuntevat Stephen Okothin.
”Hei, Ondi!” ihmiset huutelevat, kun hän kulkee slummin kaduilla.
Okoth tunnetaan Ondivowina, joka Kiberan slangilla tarkoittaa ”menossa”.
Töidensä ohessa hän opettaa paikallisille nuorille muotikuvausta ja stailausta. Oman tyylinsä ansiosta hän on päässyt stailaamaan myös julkkiksia.
Haastattelupäivänä Okoth pahoittelee, ettei ole pukeutunut niin värikkäästi kuin yleensä. Jalassaan hänellä on farkut, yllään pinkki kukkapaita ja päässään punainen pipo.
”Kun kävelen kadulla, ihmiset huutelevat ja nauravat mutta kiltisti.”
”Haluan tuottaa iloa värikkäillä vaatteilla. Kun kävelen kadulla, ihmiset huutelevat ja nauravat mutta kiltisti. Tarjoan heille jotain, josta puhua.”
Okoth ostaa vaatteensa käytettyinä. Keniaan tuodaan joka vuosi tuhansia tonneja käytettyjä vaatteita Euroopasta ja Yhdysvalloista. Niitä myydään suurissa kasoissa ulkoilmamarkkinoilla.
Monet Itä-Afrikan maat suunnittelevat kieltävänsä tuonnin, koska niiden mielestä se estää maiden omaa tekstiiliteollisuutta kehittymästä.
Toisaalta käytettyjen vaatteiden myynti luo työpaikkoja ja antaa monille pienituloisille mahdollisuuden ostaa edullisesti hyvälaatuisia vaatteita.
”Käytettyjen vaatteiden tuonnissa on hyviä ja huonoja puolia. Niillä köyhäkin voi luoda uniikin tyylin halvalla. Soisin kuitenkin myös kenialaisille muotisuunnittelijoille nykyistä paremmat markkinat”, Okoth sanoo.
Mielikuvan muututtava
Kiberaa kutsutaan Afrikan suurimmaksi slummiksi. Arvioidaan, että 2,5 neliökilometrin alueella asuu puolisen miljoonaa ihmistä. Valtaosa asukkaista hankkii niukan toimeentulonsa pienyrittäjänä. Kodeissa ei ole juoksevaa vettä eikä viemäröintiä. Vain joka viidennellä on sähkö.
Yleinen käsitys on, että Kiberassa on köyhää ja kurjaa. Verkon hakukoneetkin tuottavat ruudulle kuvia hökkeleistä roskakasojen keskellä.
”Monet eivät tajua, että myös vähävaraiset käyvät suihkussa ja pukeutuvat siististi.”
”Se on vanha kuva Kiberasta. Monet eivät tajua, että myös vähävaraiset käyvät suihkussa ja pukeutuvat siististi. Aion auttaa googlea muuttamaan hakutuloksia!” Stephen Okoth sanoo.
Sitä varten hän valokuvaa kiberalaisten nuorten tyyliä.
”Sanotaan, että Kiberassa kaikki elävät alle eurolla päivässä. Toki heitäkin on, ja olen itsekin elänyt eurolla päivässä. Mutta nykyään pelkästään aamupalani maksaa euron.”
Okoth ohittaa pienen hökkelin, joka oli aikoinaan hänen kotinsa. Äiti asuu kivenheiton päässä huoneessa, jonne mahtuu sänky ja muutama nojatuoli television eteen. Vuokra on 15 euroa kuukaudessa.
”Minulla olisi varaa muuttaa pois Kiberasta, mutta en halua. Pettäisin silloin nuorison”, Okoth sanoo.
Nyt hän on monen nuoren esikuva. Hänet tunnetaan, ja häneltä kysytään valokuvaamiseen ja muotiprojekteihin liittyviä neuvoja. Hän myös rohkaisee nuoria uravalinnoissaan.
”Jos lapsi rakastaa tanssimista, hänen on annettava tanssia, vaikka koulua ei tietenkään saa unohtaa. Mutta jos tukahduttaa luovuuden pakottamalla kirjojen pariin, voi käydä niin, ettei lapsesta tule mitään.”
Ei vain autopesuloita
Stephen Okothin mielestä sijoittajien ja kansalaisjärjestöjen tulisi panostaa nykyistä enemmän taiteeseen ja muotiin. Nuoret saisivat tekemistä ja pysyisivät kaukana rikollisuudesta ja huumeista, jotka ovat Kiberan varjopuolia.
”Kun on jotain järkevää tekemistä, on myös jotain, jonka voi menettää. Se kannustaa pysymään kaidalla tiellä.”
”Kun on jotain järkevää tekemistä, on myös jotain, jonka voi menettää. Se kannustaa pysymään kaidalla tiellä.”
Okoth uskoo, että jos edes pieni osa esimerkiksi autopesuloiden saamasta alkurahoituksesta ohjattaisiin taideprojekteihin, syntyisi uusia työpaikkoja ja ihmiset nousisivat köyhyydestä. Sijoittajien, kansalaisjärjestöjen ja tavallisten ihmisten on muutettava ajattelutapojaan, hän vaatii.
Vaikeinta on saada vanhemmat vaihtamaan näkemyksiään ja kannustamaan nuoria luoville aloille.
”Yhden julkkiksen stailaaminen lisää työmahdollisuuksia. Sen jälkeen voi palkata lisää ihmisiä ja luoda työpaikkoja. Pitkän elokuvan tekemiseen tarvitaan myös paljon työvoimaa. Pitää rohkaista ihmisiä tekemään sitä, missä he ovat hyviä ja mistä he pitävät”, Okoth sanoo.
TEKSTI JA KUVA LISELOTT LINDSTRÖM
Kirjoittaja on Kenian Nairobissa asuva YLEn ja Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n vakituinen avustaja.
