Kehitys syntyy sisältäpäin

James A. Robinson on luonut Daron Acemoglun kanssa kehitysteorian, jonka ytimessä ovat instituutiot. Inklusiivisina ne ottavat kansalaiset mukaan yhteiskunnan toimintaan ja kannustavat toimeliaisuuteen. Ekstraktiivisina ne vievät kansalaisten työn tulokset ja käytännössä tukahduttavat kehityksen.

James A. Robinson, inklusiiviset instituutiot ja yksityisyritykset synnyttävät kehitystä. Miksi tämä resepti ei pure hauraissa valtioissa?

”Koska hauraissa valtioissa ei ole inklusiivisia instituutioita. Siksi ne ovat hauraita.”

Mikä niitä pidättelee rakentamasta parempia instituutioita?

”Politiikka. Hauraissa maissa on liikaa kannustimia pitää yllä ekstraktiivisia instituutioita. Kehitystä ei synny, kun taloudelliset instituutiot eivät toimi. Ja ne eivät toimi, kun poliittiset instituutiot ovat riittämättömät.

”Tilastot osoittavat, että demokratia on hyväksi talouskasvulle.”

Jotkut maat ovat onnistuneet kasvattamaan talouttaan myös autoritaarisen hallinnon alla. Mutta tilastot osoittavat, että demokratia on hyväksi talouskasvulle, mikä puolestaan kertoo, että nuo maat ovat poikkeuksia. Kehitys ei ole silloin kestävällä pohjalla.

Esimerkiksi Zimbabwen eliitillä ei ole kannustinta rakentaa inklusiivisia instituutioita. Eräs monikansallisen yrityksen johtaja kertoi minulle, että Zimbabwessa on aivan riittävästi rahaa 300 ihmiselle – puoliksi vitsinä, mutta lausahduksessa oli totuuden siemen.

Siksi Zimbabwessa instituutioiden rakentaminen jää kansan kontolle. Sen pitää pakottaa eliitti avaamaan instituutiot. Siihen tarvitaan yhteiskunnallista liikehdintää, poliittisia vaatimuksia ja demokratiaa.”

Eli Kiinankin kasvu tyrehtyy joskus?

”Kiinassa on aina ollut autoritaarinen hallinto, mutta itsevaltiuden sisällä on ollut vaihtelua legalismin ja konfutselaisuuden välillä. Legalismin aikakausina kansaa valvotaan, kun taas konfutselaisuus on rennompaa, vähemmän kontrolloivaa. Mao Zedong oli legalisti, joka toi Kiinan maatalouteen kollektiivit. Deng Xiaoping siirsi Kiinan taas konfutselaisuuden aikaan, ja nykyinen presidentti Xi Jinping lainaa jatkuvasti konfutselaisia aforismeja, kuten ’kansan ei ole syytä keskustella hallinnosta’.

Kaikki keskitetty valta päätyy jossain vaiheessa väärinkäyttäjien käsiin, ja siitä seuraa kaaos.

Ne, jotka sanovat, että talouskasvu demokratisoi Kiinaa, eivät tiedä mitään Kiinan historiasta. Seuraava legalistinen aalto on ehkä tulossa – ja se pysäyttää nykyisen talouskasvun. Kaikki keskitetty valta päätyy jossain vaiheessa väärinkäyttäjien käsiin, ja siitä seuraa kaaos. Pelottavaksi tämän tekee se, että maailman maat ovat nyt enemmän sidoksissa toisiinsa kuin ennen.”

Mikä olisi kustannustehokkain tapa Suomelle ja Euroopan unionille tukea hauraita valtioita?

”Kehitys tulee sisältäpäin. Ulkopuoliset eivät oikeastaan pysty sitä synnyttämään. Kaikki nykyiset inklusiivisetkin instituutiot on kehitetty ekstraktiivisista – siihen on vain mennyt paljon aikaa. Eikä kenelläkään ole tarkkaa ymmärrystä siitä, kuinka toimivia instituutioita luodaan.

Moni kehitysbisneksessä mukana oleva tuntuu ajattelevan, että talousihmeitä tapahtuu viidessä vuodessa taikasauvaa heilauttamalla. Minä en ajattele niin. Mutta toisaalta esimerkiksi Madagaskarille rakennetut kaivot voivat olla vaikutukseltaan paljon pidempiaikaisia kuin epäonnistuneet yritykset rakentaa maahan instituutioita. Myös demokratiaa ja vastuullisuutta kannattaa edistää – en usko, että siitä on haittaa.”

TEKSTI JUKKA ARONEN

KUVA SAMULI SIIRALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.


James A. Robinson

IKÄ: 59

TYÖ: Professori Chicagon yliopistossa Yhdysvalloissa.

URA: Opettanut viidessä eri yliopistossa. Kirjoittanut maailmankuulun Why Nations Fail -kirjan (2012) yhdessä Daron Acemoglun kanssa.

KOULUTUS: Taloustieteen tohtori Yalen yliopistosta vuonna 1993.