Lasten ja nuorten kotitausta vaikuttaa oppimistuloksiin niin Suomessa kuin maailmallakin. Se lisää koulutuksen eriarvoisuutta, kirjoittaa Mia Malama.
Suomessa vierailee opetusalan ammattilaisia eri puolilta maailmaa tutustumassa ”koulutusihmeeseemme”, ja esittelemme heille mielellämme erinomaista kouluamme.
Tärkeää olisi aina kertoa vieraille kattavasti myös arvoperustasta, jolle se on rakentunut: suomalainen ”koulutusihme” pohjaa yhdenvertaiseen, laadukkaaseen ja julkiseen peruskoulujärjestelmään. Kaikille lapsille ja nuorille on haluttu tarjota yhdenvertaiset eväät riippumatta heidän kotitaustastaan.
Koulujen väliset erot ovat pieniä ja opetus hyvää. Vanhemmat ovat voineet laittaa huoletta lapsensa lähikouluun.
Siksi Suomessa ei juurikaan ole yksityiskouluja. Koulujen väliset erot ovat pieniä ja opetus hyvää. Vanhemmat ovat voineet laittaa huoletta lapsensa lähikouluun.
Suomessa lapset myös opiskelevat yhdeksän vuotta samassa koulujärjestelmässä. Vasta sen jälkeen koulutuspolut eriytyvät. Tämäkin on tasoittanut oppilaiden kotitaustasta aiheutuvia eroja.
VIIME AIKOINA ASUINALUEET ja siten myös koulut ovat alkaneet kuitenkin eriytyä varsinkin suurissa kaupungeissa. Lisäksi lasten kotitaustan merkitys oppimistuloksille on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Esimerkiksi vuoden 2015 PISA-tutkimuksen matematiikkaosiossa matalasti ja korkeasti koulutettujen vanhempien lasten välinen piste-ero oli vain Ruotsissa suurempi kuin Suomessa.
Vastaavia tuloksia saatiin viime vuonna YK:n lastenjärjestön UNICEFin Report Card -tutkimuksessa. Siinä selvitettiin alakoulun neljäsluokkalaisten ja yläkoulun 15-vuotiaiden lukutaitokuilua eli parhaiten ja heikoiten suoriutuvan kymmenyksen eroa 41 maassa. Tärkein mittari oli lukutaito, sillä se ennusti parhaiten aikuisena pärjäämistä.
Suomen yläkoululaiset selviytyivät tutkimuksessa sijalle 11, alakoululaiset sijalle 3. Tämä tarkoitti, että lukutaitokuilu oli kasvanut koulutien varrella.
KEHITYSMAISSA KOULUTUKSEN eriarvoisuus on tätäkin karumpaa. UNICEFin ohjelmamaissa kaksi kolmasosaa köyhimmistä lapsista ja nuorista ei ole joko koskaan päässyt kouluun, on keskeyttänyt peruskoulun tai on vieläkin alakoulussa, vaikka he eivät ikänsä puolesta sinne enää kuuluisi.
Monissa maissa enemmistönkin oppimistulokset jäävät laihoiksi. Puhutaan globaalista oppimisen kriisistä.
Monissa maissa enemmistönkin oppimistulokset jäävät laihoiksi. Puhutaan globaalista oppimisen kriisistä.
UNICEFin vuosien 2019–2030 koulutusstrategia painottaa opetuksen laadun parantamista ja haavoittuvimpien ryhmien tukea. On myös kehitettävä maiden koulutusjärjestelmiä ja turvattava lasten ja nuorten koulunkäynti konfliktialueilla.
SUOMELLA ON TÄSSÄ paljon annettavaa. Kehitysyhteistyössä olisi hyvä keskittyä julkisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen siten, että ensisijainen tavoite on vähentää eriarvoisuutta.
Yhteinen arvopohja ja tavoite ovat tärkeitä myös yritysyhteistyössä ja koulutusviennissä, jossa kehitetään paljolti yksityistä palveluntarjontaa. Vaikka Suomessa ei ole maksullisia yksityisiä kouluja, maailmalla ne ovat yleisiä. Suomalaisten toimijoiden on pohdittava, ovatko he työllään lisäämässä vai vähentämässä eriarvoisuutta.
Ennen kaikkea meidän on estettävä oman ”koulutusihmeemme” rapautuminen, jotta voimme jatkossakin sitä esitellä ja uskottavasti auttaa köyhiä maita kehittämään omia koulutusjärjestelmiään.
TEKSTI MIA MALAMA
KUVA SUOMEN UNICEF
Kirjoittaja on erityisasiantuntija Suomen UNICEFissa.
