Vielä 2000-luvun alussa Bolivia oli Latinalaisen Amerikan eriarvoisin valtio. Tilanne alkoi muuttua, kun maan johtoon valittiin Evo Morales.
Vuonna 2006 Evo Morales valittiin Bolivian presidentiksi. Hän ryhtyi kansallistamaan kaasu-, öljy- ja kaivosalan yhtiöitä. Hän pakotti monikansalliset yhtiöt uusiin sopimuksiin, jotka takaavat Bolivialle aiempaa suuremman osuuden maasta vietävistä luonnonvaroista.
Morales lupasi sijoittaa valtion kasvavat tulot erityisesti sosiaalisiin ohjelmiin, jotka hyödyttävät väestön köyhää enemmistöä.
Bolivian hallituksen mukaan ohjelmat ovat tehonneet. Nyt äärimmäisessä köyhyydessä elää alle 20 prosenttia väestöstä, kun vastaava luku kymmenen vuotta sitten oli 38 prosenttia.
Tulonjaon tasa-arvoisuutta mitataan Gini-kertoimella. Sen mukaan Bolivia on onnistunut kuromaan umpeen väestöryhmien välistä eriarvoisuutta vauhdikkaammin kuin muut Latinalaisen Amerikan maat.
Tukea köyhille äideille
Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen tutkija Eija Ranta arvioi, että eriarvoisuus on vähentynyt Boliviassa merkittävästi. Hän on väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi Bolivian vaihtoehtoisesta kehityspolitiikasta.
”Vasemmistolaiset aktivistit ja tutkijat tosin ovat arvostelleet sitä, että kehitys olisi voinut olla vielä nopeampaa.”
Evo Morales korostaa ehdollisia tulonsiirtojärjestelmiä. Malli muistuttaa Brasilian tunnettua Bolsa Família-ohjelmaa, jossa köyhät perheet saavat tukea, jos lapset pysyvät koulussa.
Boliviassa köyhille äideille annetaan kuukausittain toimeentulotukea sillä ehdolla, että he käyvät säännöllisissä neuvolatarkastuksissa, rokotuttavat lapsensa ja lähettävät heidät kouluun.
”Niin kutsutut käteistukiohjelmat ovat toimineet hyvin etenkin maaseudulla. Esimerkiksi lapset keskeyttävät koulunsa aiempaa harvemmin.”
Ranta pitää Bolivian suunnanmuutosta jopa radikaalina, sillä maan valtaapitävät kuuluivat Latinalaisen Amerikan markkinaliberalismin kovimpiin kannattajiin vuosikymmeniä.
”Morales haluaa rakentaa uudenlaista yhteiskuntamallia ja talousjärjestelmää, joissa yhdistyvät markkinatalous ja valtion vahva rooli talous- ja sosiaalipolitiikassa.”
Bolivian kehityspolitiikan erityislaatuisuutta kuvastaa myös maan heikko sijoitus Maailmanpankin yritystoiminnan helppoutta vertailevassa selvityksessä. Uusimmassa Ease of doing business -vertailussa Bolivia on sijalla 157 yhteensä 189 valtion joukossa, mikä on kuusi sijaa alempana kuin edellisessä selvityksessä. Latinalaisessa Amerikassa Boliviaa huonompia ovat vain Haiti, Venezuela ja Surinam.
Pohjana hyvä elämä
Evo Moralesin politiikka pohjautuu niin sanottuun Hyvä elämä -ajatteluun, joka ottaa huomioon alkuperäiskansojen maailmankuvan ja elämäntavan.
”Hyvä elämä -ajattelu kunnioittaa perinteisiä elämäntapoja, yhteisöllisyyttä ja voittoa tavoittelematonta vastavuoroisuutta ihmisten välillä. Se on vaihtoehto länsimaiselle kasvulle, kulutukselle ja kaupallistumiselle”, Eija Ranta kertoo.
Bolivialaiset syrjivät aiemmin alkuperäiskansojaan. Rannan mielestä on tärkeää, että esille nousee nyt myönteisiä piirteitä, jotka nostavat alkuperäiskansojen omanarvontuntoa.
Valtiota on kuitenkin vaikeaa muuttaa demokraattisemmaksi alkuperäiskansojen ajatusten pohjalta. Tai ainakin se on Rannan mukaan hidasta.
”Hyvä elämä -ajattelulla on ollut toistaiseksi vähän vaikutuksia valtion toimintaan.”
Eija Ranta haastatteli Moralesin hallinnon edustajia väitöskirjaansa varten. Moni sanoi itsekriittisesti, että enempäänkin pitäisi pystyä.
”Valtionhallinnon tehottomuus johtuu osittain siitä, että Morales vaihtoi huomattavan määrän virkamiehiä. Virkoihin tuli presidentin puolueen kannattajia, joilla ei ollut aikaisempaa hallinnollista kokemusta.”
Moralesin politiikka nauttii silti laajaa kannatusta. Lokakuisissa presidentinvaaleissa hän sai 60 prosenttia äänistä, ja hänet valittiin kolmannelle kaudelle.
Ranta huomauttaa, ettei eriarvoisuuden väheneminen ole yksin Moralesin ansiota. Bolivia on hyötynyt raaka-aineiden korkeista maailmanmarkkinahinnoista. Talous on kasvanut viime vuosina runsaan viiden prosentin vuosivauhtia, viime vuonna lähes seitsemän prosenttia.
Myös kansainvälisten rahoituslaitosten helpotukset maan velkataakkaan ovat antaneet Moralesille lisää pelivaraa.
Valtio pystyy hyvään
Entä mitä opittavaa muilla kehitysmailla olisi Boliviasta? Eija Ranta asettelee sanansa varovasti. Hän on sitä mieltä, että kunkin maan on valittava oma kehityspolkunsa.
Rannan mielestä Evo Moralesin politiikka käy esimerkiksi siitä, että valtio voi edistää kansalaisten hyvinvointia aidosti ja kunnioittaa väestöryhmien kulttuureja.
”Monissa kehitysmaissa tilanne on toinen. Ihmiset pitävät valtiota usein vihollisenaan. Se mielletään byrokraattiseksi hallintokoneistoksi, joka sortaa kansalaisiaan.”
Myös avunantajat voivat Rannan mielestä ottaa oppia Boliviasta.
”Kehitysmaiden omiin malleihin ja yrityksiin luoda kehitystä kannattaa luottaa.”
Rannan mukaan kansainväliset rahoituslaitokset ja muut avunantajat eivät ole juurikaan kyseenalaistaneet Moralesin politiikkaa vaan ovat jatkaneet tukeaan.
Poikkeuksena on Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID. Viime vuonna Morales syytti USAIDia vehkeilystä Boliviaa vastaan ja määräsi, että sen on poistuttava maasta. Hän väitti USAIDin sekaantuneen maan sisäisiin asioihin, kun se oli tukenut presidenttiä vastustavia järjestöjä ja työskennellyt erityisesti opposition vahvoilla alueilla.
Evo Moralesin politiikka käy esimerkiksi siitä, että valtio voi edistää kansalaisten hyvinvointia aidosti.
TEKSTI MATTI REMES
KUVA JESPER KLEMEDSSON
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
