Nepalilainen Durga Sob syntyi dalitiksi eli kastittomaksi. Lapsuuden kokemukset köyhällä maaseudulla koulivat hänestä periksiantamattoman ihmisoikeusaktivistin ja poliitikon.
Nepalilainen ihmisoikeusaktivisti Durga Sob kertoo videohaastattelun aluksi syntymästään syrjäisessä Silgadin vuoristokylässä Länsi-Nepalissa:
”Oli heinäkuu 1966. Moniavioisuus oli tavallista, isälläni oli kaksi vaimoa. Ensimmäinen oli äitini, jolla oli poika ja kolme tytärtä. Minun piti olla poika. Kun äiti synnytti jälleen tyttären, alkoi huuto ja painostus. Lopulta äiti taipui ja lopetti rintaruokinnan. Kolmen päivän kuluttua eno tuli käymään, katsoi minua ja sanoi äidille: ’Älä tee tätä, anna tytölle maitoa’.”
Sob puhuu lempeästi, ääni ei värähdäkään. Hän jatkaa:
”Kun olin kymmenvuotias, join vettä kannusta, jota muutkin käyttivät. Minulle huudettiin, että saastutin veden, ja minut ajettiin vihaisesti pois. Juoksin kotiin ja kerroin äidille, joka totesi: ’Jumala teki meistä daliteja, ja juuri näin asia on.’”
”Olin dalit, likainen ja arvoton, ja minua syrjittäisiin. Lisäksi olin tyttö, joten kokisin tuplasyrjintää.”
Sob pysähtyy. Äänensävy vaihtuu päättäväiseksi.
”Silloin tajusin, millaista elämäni olisi. Olin dalit, likainen ja arvoton, ja minua syrjittäisiin. Lisäksi olin tyttö, joten kokisin tuplasyrjintää. Päätin, että taistelisin kastittomien naisten puolesta, jotta asiat muuttuisivat.”
Unohdettu uhri
Kastijärjestelmä syntyi kolmetuhatta vuotta sitten. Nepalissa se kiellettiin lailla vuonna 1963, vähän ennen Durga Sobin syntymää. Silti se on yhä voimissaan, hän sanoo.
”Kastijakoa on vaikea kitkeä, niin syvällä ihmisten mielissä se on.”
Sob kuvailee itseään kielletyn järjestelmän ”unohdetuksi uhriksi”.
Kastijaon piti järjestää yhteiskuntaa ja taata jokaiselle kastinsa mukainen ammatti, mutta ajan kuluessa siitä tuli syrjivä järjestelmä. Pääkasteja oli neljä eli brahminit, chettrit, vaisyat ja sudrat. Kastien ulkopuolelle jäivät dalitit, joille jäivät alhaisimmat ja likaisimmat työt.
Iltaisin Durga Sob opetti kylänsä kastittomia tyttöjä lukemaan ja lukutaidottomia äitejä kirjoittamaan edes oman nimensä.
Sobin isä oli seppä. Luku- ja kirjoitustaidoton, kuten dalitit yleensä.
Isoveljensä ansiosta Sob pääsi kouluun, tosin kolme vuotta ikäisiään myöhemmin. Hän oli koulunsa ainut kastiton tyttö. Muut lapset karttoivat häntä, opettaja käänsi hänelle selkänsä. Silti hän oli hyvä oppilas. Iltaisin hän opetti kylänsä kastittomia tyttöjä lukemaan ja lukutaidottomia äitejä kirjoittamaan edes oman nimensä.
Kuukautiset alkoivat 14-vuotiaana. Silgadissa tytön olisi eristäydyttävä verenvuodon ajaksi yksin hökkeliin tai karjasuojaan, kauas kotoa. Tyttären olisi myös avioiduttava.
Niitä vastaan Sob kamppaili.
Hän yritti salata kuukautisensa mutta joutui lopulta eristykseen eli chhaupadiin, jossa vietti yönsä peloissaan. Avioliiton hän vältti itkemällä ja huutamalla. Isä asui työnsä vuoksi muualla eikä puuttunut lastensa tekemisiin, ja äiti antoi lopulta periksi.
Ystävät joutuivat naimisiin ja saivat esikoisensa 14–16-vuotiaina.
Sob halusi opiskella. Hän tahtoi ”korkeaan asemaan”.
Feministiksi
Vuonna 1986 Durga Sob muutti isoveljensä luokse pääkaupunkiin Katmanduun. Hän aloitti valtiotieteen ja historian opinnot yliopistossa ja toivoi, ettei häntä kohdeltaisi enää dalitina.
Mutta syrjintä ja pilkka jatkuivat. Piknikeillä, lukusaleissa, oppitunneilla.
Sob yritti myös löytää töitä. Isä oli kuollut, ja veljen oli elätettävä oman perheensä lisäksi äitinsä, äitipuolensa ja heidän lapsensa. Työpaikkaa ei löytynyt. Lopulta Sob pääsi koeajalle ActionAidiin, kansainvälisen kansalaisjärjestön Nepalin-toimistoon.
Työpaikka vakinaistettiin. Sob valmistui kandidaatiksi.
”Sitten tuli vuosi 1992, ja elämä meni uusiksi”, hän toteaa.
Sob avioitui Dandiram Bishwakarman kanssa rakkaudesta ja vasta 26-vuotiaana. Ystävät Silgadissa olivat jo isoäitejä. Bishwakarma oli valmistunut rakennusinsinööriksi Neuvostoliitossa. Hän oli myös dalit, ja sen vuoksi työpaikkaa Katmandusta ei löytynyt.
Sen jälkeen Sob tapasi Robin Morganin, yhdysvaltalaisen feministin ja kirjailijan, jolle hän kertoi kastittomien naisten asemasta ja siitä, että halusi tehdä jotain heidän hyväkseen. Morgan kutsui Sobia feministiksi ja sanoi, että tämän on perustettava dalitien järjestö.
”En edes tiennyt, mitä feminismi on”, Sob sanoo.
”Minulla ei ollut rahaa, asemaa eikä suhteita. En voinut jättää työtäni ActionAidissa, koska mieheni oli työtön. Silloin tapahtui ihme. ActionAid ilmoitti maksavansa minulle palkkaa kaksi vuotta, jotta voisin keskittyä oman kansalaisjärjestön perustamiseen.”
Sorrettujen ääni
Vuonna 1994 Katmandussa aloitti toimintansa FEDO eli Feministinen dalitien järjestö. Feminismi-sana järjestön nimessä tarkoitti tasa-arvoa, jota Durga Sob oli aina tavoitellut.
FEDO halusi eroon kasti- ja sukupuolittuneesta syrjinnästä.
Järjestö puolustaisi erityisesti kastittomien naisten oikeudellisia, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia, jotta heistä tulisi yhteiskunnan tasa-arvoisia jäseniä.
”Tosin aika ei ollut otollisin”, Sob toteaa.
Durga Sob osallistui mielenosoituksiin ihmisoikeuksien puolesta, joutui usein pidätetyksi ja poliisien hakkaamaksi.
1990-luvulla Nepal oli kuningaskunta, joka eteni rimpuillen kohti demokratiaa. Aktivismi oli jopa vaarallista, ja mielenosoituksia tukahdutettiin väkivaltaisesti. Maolaisen kommunistipuolueen ja hallituksen armeijan sisällisota alkoi vuonna 1996 ja jatkui vuoteen 2006.
Noina vuosina nepalilaisten epätasa-arvoisuus vain kasvoi, Sob toteaa.
Tasavallaksi Nepal julistautui toukokuussa 2008. Poliittinen kuohunta jatkui silti, eikä perustuslaista päästy yksimielisyyteen. Sob osallistui mielenosoituksiin ihmisoikeuksien puolesta, joutui usein pidätetyksi ja poliisien hakkaamaksi.
Uusi perustuslaki astui voimaan syyskuussa 2015, ja se kieltää syrjinnän.
Työnsarka FEDOssa kasvoi. Kastittomat yhteisöt tarvitsivat etenkin koulutusta, saniteettitiloja ja pääsyä terveydenhoitoon. Naisille oli lisäksi ryhmiä, joissa he oppivat yrittäjyyttä ja uusia elinkeinoja, saivat mikrolainoja ja tietoa juridisista oikeuksistaan.
”Heitä rohkaistiin myös korottamaan äänensä, ja heidän osallistumisensa yhteiskunnallisiin asioihin kasvoi”, Sob selittää.
Nykyisin FEDO on yksi Nepalin johtavista kansalaisjärjestöistä. Maakuntia Nepalissa on seitsemän, ja ne on jaettu 77 piirikuntaan. FEDO toimii jokaisessa maakunnassa ja kaikkiaan 56 piirikunnassa. Naisryhmiä on reilut 2 150, joissa on lähes 60 000 jäsentä.
Mutta paljon on vielä tekemättä, Sob toteaa.
Daliteja on virallisesti vajaat 14 prosenttia väestöstä, tosin järjestöjen mukaan todellinen luku on 20. Lähes puolet daliteista elää köyhyydessä. He eivät omista maata, ja heidän elinikänsä on kahdeksan vuotta keskiarvoa alhaisempi. Asuntoja heille ei vuokrata, temppeleihin heitä ei huolita, eivätkä he voi aina edes asioida poliisiasemalla.
Arviolta yhdeksän kymmenestä dalit-naisesta elää köyhyydessä. Neljä viidestä ei vieläkään osaa lukea. Yläkoulun aloittaa vain joka kahdeksas tyttö, ja syrjäseuduilla lapsiavioliitot ja chhaupadi ovat paikoin yleisiä. Nepalissa väkivalta naisia kohtaan on viime vuosina lisääntynyt ja tulee näkyväksi sosiaalisessa mediassa. Kastittomat naiset kokevat väkivallan karvaimmin.
Dalitin leimaa ei edes voi paeta, Sob sanoo.
”Kastittoman tunnistaa sukunimestä. Ja vaikka nimen vaihtaisi, niin synnyinkylä paljastaa sen. Siitä on turha valehdella, ihmiset tuntevat toisensa.”
”Muutos on vaikea. Sen pitäisi lähteä omista kyläyhteisöistä, koulutetuista ihmisistä ja hallituksesta.”
Muutosagentti
Miksi Nepal on yhä köyhä ja alikehittynyt? Siihen Durga Sob tietää vastauksen. Nepalin köyhimmät ovat daliteja, eikä yhteiskunta kehity ennen kuin kastisyrjintä on kitketty.
”Olen kuulunut lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin liittoihin, verkostoihin ja komiteoihin, jotka yrittävät kitkeä kasti- ja sukupuolittunutta syrjintää. Muutos on vaikea. Sen pitäisi lähteä omista kyläyhteisöistä, koulutetuista ihmisistä ja hallituksesta.”
Sob sanoo, että hän on taistellut koko elämänsä.
”En silti voi olla tyytyväinen. Siitä olen iloinen, että olen edes yrittänyt tehdä jotain, jolla on merkitystä yhteiskunnan sorretuimmille ihmisille. Olen heidän äänensä, heidän muutosagenttinsa, mutta nyt olen päättänyt jatkaa matkaani toisin.”
Sob jatkoi opintojaan sosiologian maisteriksi vuonna 2016. Viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi politiikkaan. Nykyisin hän on yksi kolmesta varapuheenjohtajasta Nepalin sosialistisessa puolueessa, joka irtaantui omaksi puolueeksi viime heinäkuussa.
”En ole tyypillinen poliitikko”, hän sanoo.
”Olen dalitien edustaja puolueessa. Haluan tuoda asian politiikkaan, edistää dalitien ja etenkin dalit-naisten asemaa. Olen poliitikko, koska päätöksenteko on poliittista.”
Lue lisää: Mia Rahunen edistää rauhaa Malissa
Lue lisää: Heta Kosonen innovoi hädänalaisille
