Kehitystyössä tärkeintä on nähdä systeemi eli ymmärtää kokonaisuus, Rilli Lappalainen sanoo. Siitä kestävässä kehityksessä on pitkälti kysymys.
Onko Rilli Lappalainen nainen vai mies? Kysymys on Vauva-lehden keskustelupalstalta, jossa käsitellään lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Rilli Lappalainen hymähtää.
”Ei ole totta. Eikö ihmisillä ole muuta pohdittavaa?”
Stereotypiat kaventavat kuvaa maailmasta, vaikka pitäisi uskaltaa katsoa laajemmin ”laatikon ulkopuolelle”.
Ajatuskin hirvittää Lappalaista. Hänestä kysymys vahvistaa stereotypiaa ihmisestä. Sitä, että on olemassa tietyt konservatiiviset nimet ja sukupuolet. Stereotypiat kaventavat kuvaa maailmasta, vaikka pitäisi uskaltaa katsoa laajemmin ”laatikon ulkopuolelle”.
Sen jälkeen hän kertoo, että Rilliksi häntä alettiin kutsua alakoulun kolmannella luokalla, jolloin hän sai silmälasit. Rilli tuntui oitis omalta nimeltä, ja ristimänimi jäi.
”Ja sitä en edes kerro”, Lappalainen toteaa.
Hän työskentelee kestävän kehityksen johtajana Fingossa, suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestössä, ja on viimeisiä päiviä työpaikallaan Helsingin Sörnäisissä. Sieltä hän siirtyy vt. toiminnanjohtajaksi Demo Finlandiin, eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestöön.
”Mutta vain seitsemäksi kuukaudeksi”, hän korostaa.
”Ja siksi, että Demo on poliittisten puolueiden omistama taho, se on valtavan mielenkiintoinen.”
Ajurina kestävyys
Seitsemäntoista vuotta pääsihteerinä Kehyksessä, kehitysjärjestöjen EU-yhdistyksessä, ja sieltä Fingoon kestävän kehityksen asiantuntijaksi vuonna 2018.
”Kestävä kehitys on aina ollut ajurini.”
Sen Rilli Lappalainen toteaa ykskantaan. Jatkaa, että kestävyys juurtui hänen ajattelutavakseen jo polvenkorkuisena. Kotona korostettiin, ettei ihminen voi elää niin, että tuhoaa ympäristöä. Pitää ajatella muita kuin itseään, huolehtia luonnosta ja toisista ihmisistä.
”Ketään ei jätetä”, hän tiivistää.
Tuo lapsuuden periaate toistuu myös Agenda 2030:ssä, YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelmassa. Lappalainen selittää, että onhan ihmisten yritettävä elää yhdessä ja toimia yhteisen hyvän puolesta, kuten tehdä kestäviä päätöksiä.
Siis olla aktiivinen kansalainen.
”Oppiminen ei ole kiinni rahasta, ja se on tärkeää myös mielenterveydelle. Kansalaisjärjestöt tukevat informaalia oppimista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.”
Fingossa Lappalainen on pyrkinyt vaikuttamaan maailmanlaajuisiin rakenteisiin, jotta niistä tulisi oikeudenmukaisempia. Esimerkiksi hän ottaa Agenda 2030:n. Hän oli neuvottelemassa sen koulutustavoitteeseen alatavoitetta 4.7., joka ottaa ensi kertaa huomioon tietojen ja taitojen oppimisen muuallakin kuin oppilaitoksessa.
”Elinikäistä oppimista. Voi vaikka oppia mediasta, tai kaveri opettaa”, hän selittää.
”Näin osaa käsitellä paremmin uusia asioita, tehdä fiksuja päätöksiä. Oppiminen ei ole kiinni rahasta, ja se on tärkeää myös mielenterveydelle. Kansalaisjärjestöt tukevat informaalia oppimista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.”
Järjestöaktiiviksi
Isä oli rakennusinsinööri, äiti ompelija. Kotona Tampereen ydinkeskustassa ”tehtiin aina jotain käsillä”, joten oli luontevaa, että Rilli Lappalainen opiskeli puusepäksi.
”Mallipuusepäksi. Se on tarkempaa kuin puusepän työ.”
Sen jälkeen hän opiskeli rakennusinsinööriksi.
Kaiken tuon rinnalla oli partio, rakas harrastus, joka vei hänet kehitysmaihin. Ensin Sambiaan Suomen Partiolaisten kehitysprojektiin, ja sitten Nepaliin, jossa korjattiin luonnonmullistuksen vaurioita. Senegalissa hän työskenteli hankekoordinaattorina.
Noina vuosina selvisi, ettei insinööriys ollut ”hänen juttunsa”.
”Olen superkiitollinen siitä, että olen elänyt eri maailmoissa. Insinööriajattelusta on hyötyä, se on järjellinen tapa ajatella. Pitää myös ymmärtää iso kuva. Joku sanoi, että näen maailman ekosysteeminä ja ymmärrän, miten erilaiset ihmiset toimivat.”
Ja siitä on ollut hyötyä, Lappalainen lisää.
”Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kehitysjärjestöissä alettiin miettiä, että yhteinen EU-yhdistys olisi hyvä. Käynnistelin sitä yksin, join kahvia varmaan sadassa järjestössä.”
Hän ryhtyi opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa. Opinnot jatkuivat ”pitkään”, sillä järjestötyö vei mukanaan. Suomen Partiolaisista hän siirtyi CIMOon (Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus), ja sieltä Taksvärkkiin.
”CIMOssa tutustuin EU-kuvioihin”, hän toteaa.
”Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kehitysjärjestöissä alettiin miettiä, että yhteinen EU-yhdistys olisi hyvä. Käynnistelin sitä yksin, join kahvia varmaan sadassa järjestössä.”
Ääni kuuluville
Vuonna 2002 syntyi Kehys, joka selvitti, millaista EU:n kehityspolitiikka on ja miten Suomen tulisi siihen suhtautua. Rilli Lappalainen valittiin odotetusti johtoon.
Seuraavana vuonna syntyi CONCORD, eurooppalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö, joka pyrki vahvistamaan järjestöjen yhteistä ääntä EU:ssa. Kattojärjestö keskittyi kestävään kehitykseen. Lappalainen johtaa sitä jo toista kolmivuotiskauttaan.
Hänestä järjestöjen vaikutusvalta EU:n kehityspolitiikkaan on kasvanut.
”Lopputulos on sitä parempi, mitä enemmän vuoropuhelua on.”
Kestävän kehityksen tavoitteet etenivät hyvin, kunnes tuli koronaviruspandemia, ja tavoitteet ottivat kaksikymmentä vuotta takapakkia. Muitakin syitä on, Lappalainen sanoo. Esimerkiksi eriarvoistuminen, valtioiden velkaantuminen, ilmastonmuutos ja muuttunut geopolitiikka. Hän toteaa, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa palautti etelän ja pohjoisen jaon maailmaan, eivätkä globaalit yhteistyöfoorumit voi toimia täysipainoisesti.
”Rajoitukset ovat lisääntyneet, demokratia kaventunut.”
Lappalainen ei halua kuitenkaan antaa periksi, sillä kestävät elämäntavat ja ratkaisut ovat kansainvälisen yhteisön paras pelastusrengas.
”Kestävän kehityksen tavoitteet vaativat pitkäjänteistä yhteistyötä. Olemme puolivälissä tavoitteita, ja nyt näkyy väsymys.”
Siksi vaikuttajatyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan, Lappalainen toteaa.
”Haluan saada yhteiskunnallista muutosta aikaiseksi. Mulla on jonkinlainen aatteen palo ja sisäinen draivi siihen, että maailma pitää jättää parempana paikkana kuin se oli, kun tänne tulin.”
”Työn avain on se, että tuntee paljon ihmisiä ympäri maailmaa ja ymmärtää, miten EU:n ja YK:n kaltaiset järjestelmät toimivat. Silloin tietää, mitkä ihmisten roolit ovat. Pystyn puhumaan niin, että asiani kiinnostaa ja tiedän, kenelle mistäkin asiasta pitää soittaa. Mutta suhdeverkostoa ei voi vain nyhtää, sitä pitää myös hoitaa. Muita kannattaa auttaa mahdollisimman paljon.”
Vaikuttajatyössä hän sanoo olevansa kuin ”kala vedessä”.
”Haluan saada yhteiskunnallista muutosta aikaiseksi. Mulla on jonkinlainen aatteen palo ja sisäinen draivi siihen, että maailma pitää jättää parempana paikkana kuin se oli, kun tänne tulin.”
Systeeminen muutos
Valkokankaalla näkyy piirros laatikosta, jossa ihmiset katsovat fläppitaululta esitelmää. Yksi avaa laatikon oven, katsoo ulos maailman sekavuutta ja sanoo: ”Tota…”
Piirroskuvaa esittelee Rilli Lappalainen. Menossa on vuosittainen perehdytyspäivä Suomen kestävän kehityksen toimikunnan nuorten toimintaryhmälle. Lappalainen on yksi vakiopuhujista, ja itsensä hän esitteli nuorille aikuisille ”kestävän kehityksen veteraanina”.
Esityksen aihe on sama kuin viime vuonnakin: Kestävyys ja systeemisyys.
”Systeemi on kokonaisuuden ymmärtämistä, kykyä nähdä useita asioita yhtä aikaa. Näkeekö metsää puilta? Ei riitä, että keskittyy havunneulasiin, vaan näkee edes oksan. Mutta sekään ei riitä, sillä puu on osa systeemiä, osa metsää, jossa on muita kasveja.”
Nuoret kuuntelevat. Lappalainen jatkaa.
”Olennaista on nähdä kokonaisuus, jotta voi ymmärtää intressit taustalla ja dynamiikan, miten asioita viedään eteenpäin. Siitä kestävässä kehityksessä on pitkälti kysymys.”
Esimerkkinä voi käyttää myös kehityshankkeita, joita Lappalainen kutsuu ”insinööritaidon mestarinäytteiksi”. Kun hanketta suunnitellaan, asioiden odotetaan etenevän lineaarisesti. Mutta niin harvoin käy, sillä oikea elämä on ”tapahtumien sekasotkua”.
Siksi johtoajatuksen kehitystyössä on oltava kirkas.
Mutta Lappalaisen mielestä sekään ei riitä. Hänestä hanke- ja ohjelmatasolta on noustava yhteiskunnan tasolle, jotta pystyy ymmärtämään kokonaisuuden.
Kestävä elämä
”Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. On löydettävä tavat toimia yhdessä, se on fakta, ja toivon, että se olisi ajuri poliittisten päättäjien toimille.”
Rilli Lappalainen yrittää elää oppiensa mukaisesti. Hän käyttää joukkoliikennettä, kierrättää ja kompensoi jokaisen lentomatkansa, oli kyse sitten työstä tai lomasta.
Autoa hänellä ei ole.
”Enkä ole vegaani. Yritän kyllä välttää lihansyöntiä.”
Maailman tulevaisuus saa hänet mietteliääksi. Muutaman vuosikymmenen päästä Aasia ja Afrikka voimistuvat taloudellisesti ja väkimäärältään. Miten Eurooppa pärjää? Nationalismi on kasvussa, omat tarpeet kiinnostavat. Se on lyhyt tie, Lappalainen sanoo.
”Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. On löydettävä tavat toimia yhdessä, se on fakta, ja toivon, että se olisi ajuri poliittisten päättäjien toimille.”
Siihen Lappalainen voi vaikuttaa uudessa pestissään.
Nettisivujensa mukaan Demo Finland edistää demokratiaa ”tukemalla puolueiden osaamista ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä” ja tavoittelee ”maailmaa, jossa kaikilla ihmisillä on mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon”.
Ja sehän on edellytys myös kestävälle kehitykselle, joka on viitoittanut Lappalaisen elämää.
Lue lisää: Timo Olkkonen luotsaa EU-lähetystöä Etelä-Sudanissa
Lue lisää: Durga Sob taistelee kastittomien naisten puolesta Nepalissa
