Sudanissa tarvitaan yhä humanitaarista apua, kuten suojaa, ruokaa ja vettä. Apua hallinnoi YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimisto.
”Työskentelin digitaalisen viestinnän asiantuntijana Kirkon Ulkomaanavussa Helsingissä. Halusin humanitaariseen ohjelmatyöhön, joten hain YK:n vapaaehtoiseksi OCHAan, YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimistoon.
”Tehtäväni oli koordinoida humanitaarista apua Kordofanin kolmelle osavaltiolle, jotka olivat vastuullani.”
Syyskuussa 2020 aloitin työni OCHAn Sudanin-maatoimistossa.
Tehtäväni oli koordinoida humanitaarista apua Kordofanin kolmelle osavaltiolle, jotka olivat vastuullani. Selvitin paikallisen väestön tarpeita kriisialueilla. Otin yhteyttä muihin YK-järjestöihin, jotka toimittivat asukkaille esimerkiksi suojia, ruokaa tai vettä.
Heinäkuussa 2021 sain kutsun YK:n maakoordinaattorin humanitaariseksi erityisavustajaksi, joka toimii OCHAn ja maakoordinaattorin välissä. Valmistelin maakoordinaattorin kokouksia, joihin käytin OCHAn keräämiä tietoja Sudanin humanitaarisen avun tarpeesta.
OCHAssa ei oteta kantaa politiikkaan, mutta puhuin Sudanin tilanteesta paikallisten ystävieni kanssa. Aloin ymmärtää Sudania syvällisemmin.
Historia toistuu
Tunnelma Sudanissa oli aluksi melko toiveikas. Yksinvaltias Omar al-Bashir oli syösty vallasta, ja vapaat vaalit oli määrä järjestää heinäkuussa 2023. Lokakuussa 2021 maa vajosi kuitenkin kaaokseen. Kansa osoitti mieltään kaduilla, ihmisiä kuoli.
Se oli valtava pettymys. Tuntui, että historia toisti itseään.
Sudan itsenäistyi vuonna 1956. Sen jälkeen maa oli pääosin sotilashallitusten alaisuudessa. Maan talous oli kuralla, kansa halusi demokratiaa. Huhtikuussa 2019 Sudanin armeija syrjäytti al-Bashirin. Elokuussa 2019 valta siirtyi siirtymäajan neuvostolle, jossa oli siviilien ja armeijan edustajia. Neuvostoa johti kenraali Abdel Fattah al-Burhan, pääministerinä oli virkamies Abdalla Hamdok.
Sitten, lokakuussa 2021, armeija syrjäytti Hamdokin ja kaappasi vallan.
”Armeija hallinnoi Sudanin taloutta eikä halua luopua asemastaan.”
Kansa ei luovuta
Sudanissa opin, kuinka vaikeaa demokratian tavoittelu on maassa, jota sotilashallinto on pitänyt otteessaan lähes koko itsenäisyyden ajan.
Armeija hallinnoi Sudanin taloutta eikä halua luopua asemastaan. Sotilasjohto omistaa tärkeimmät vientiyritykset, myy kultaa Venäjälle sekä kaivannaisia ja karjaa Persianlahden maihin, vaikka samaan aikaan lähes joka kolmas sudanilainen on humanitaarisen avun tarpeessa.
Sudanin talous on järkyttävällä tolalla. Kansa ei lopeta mielenosoituksia, ei anna periksi ennen kuin saa demokratian. Miten se saavutetaan? Armeija on vahva, kauppakumppanit tukevat sitä, eikä poliittisista puolueista ole armeijan vastustajiksi.
Ainoa ratkaisu on kompromissi armeijan ja siviilien välillä. Etenkään nuoret eivät sitä halua, mutta siihen on jotenkin päästävä.”
Lue lisää: Ville Kallonen oppi Syyriassa, että avustustyö vaatii rautaista ammattitaitoa
Lue lisää: Kun tulva iski Keniassa, Noora Mäkelä lähti selvittämään, onnistuiko hätäapu
