Kehityspolitiikan tulokset on koottu ensimmäistä kertaa yksien kansien sisään eduskunnalle annettavassa tulosraportissa.
Suomen politikan ikiliikkuja Paavo Väyrynen palasi eduskuntaan europarlamentista kesäkuussa. Loka–marraskuun vaihteessa hän pääsee yhdessä kansanedustajakollegoidensa tutustumaan raporttiin, joka sivuaa hänenkin kauttaan ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä vuosina 2007–2011.
Kyse on hallituksen eduskunnalle antamasta kehitysyhteistyön ja -politiikan tulosraportista. Selvityksestä keskustellaan todennäköisesti myös eduskunnan suuressa salissa.
Asiakirjaan on koottu Suomen rahoittamien kehitysyhteistyöhankkeiden ja ohjelmien tuloksia, jotka on raportoitu vuosina 2015–2018. Koska kehitysyhteistyöohjelmien elinkaaret ovat pitkiä, on joidenkin raportoitujen tulosten takana rahoituspäätös, jonka on allekirjoittanut Väyrynen omalla ministerikaudellaan.
Itse asiassa vanhimpien nyt raportoitavien tulosten takana on rahoituspäätös, jonka on allekirjoittanut Väyrysen edeltäjä, vuosina 2003–2007 ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä toiminut Paula Lehtomäki.
”Kehityspolitiikassa tulokset syntyvät aina viiveellä.”
”Kehityspolitiikassa tulokset syntyvät aina viiveellä. Parhaimmillaan on kyse yhteiskunnallista muutoksista, jotka vievät oman aikansa”, sanoo osastopäällikkö Satu Santala ulkoministeriöstä.
Kehityspoliittista osastoa johtavan Santalan äänestä kuulee, että hän on tulevasta raportista innoissaan muutenkin kuin vain viran puolesta.
”Me emme ole pelkästään listanneet tuloksia, vaan olemme myös analysoineet, mitä ne tarkoittavat ja mitä me voisimme tehdä paremmin. Jo tämän raportin tekeminen itsessään on ollut tärkeä oppimisen väline.”
Kaksiteräinen tuloksellisuusvaatimus
Tulosraporttiin on koottu numeroiksi puettavaa tietoa 11 eri seurantamittarista, joihin on pystytty yhdistelemään tietoa useista ohjelmista eri puolilta maailmaa. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi se, kuinka moni kotitalous on saanut sähköt tai puhtaan veden.
Santalan mielestä yhtä tärkeää voivat olla myös tulokset, joita ei numeerisesti voida mitata. Tällainen kehitystulos voi olla esimerkiksi, ettei joku konflikti laajene kehitysyhteistyövaroissa tuetun rauhanvälitystoiminnan ansiosta.
Hyväksyessään nykyhallituksen kehityspoliittisen ohjelman eduskunta edellytti saavansa raportin toiminnan tuloksista. Selvitys on vastaus tähän vaatimukseen.
”Meidän on välttämätöntä edellyttää tuloksia ja vaikuttavuutta toiminnalta, johon käytetään Suomen varoja. Täytyy kuitenkin varoa, että emme tavoittele vain nopeita tuloksia, vaan toimimme myös vaikeissa toimintaympäristöissä.”
Santala havainnollistaa kuvitteellisella vesialan ohjelmalla, jossa kaupunkialueella toimittaessa tuloksia voitaisiin saada jo kahdessa vuodessa. Saman maan maaseudulla asuvien vähemmistöryhmien parissa tuloksien aikaansaaminen olisi työläämpää ja kalliimpaa, mutta kehityspolitiikan tavoitteiden kannalta perustellumpaa.
Teksti: Pasi Nokelainen
