Merkittävistä kehitysaskelista huolimatta Afrikka on nyt turvattomampi ja epädemokraattisempi manner kuin kymmenen vuotta sitten.
Afrikan kehitys on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä myönteistä että kielteistä, kerrotaan alkuvuodesta julkaistun Afrikan maiden hallinnollista kyvykkyyttä mittaavan Ibrahim-indeksin vuosiraportissa.
Koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet, ja yhä suurempi osa lapsista käy koulua, vaikka opetuksen laadussa onkin parantamisen varaa.
Myönteistä kehitystä on tapahtunut etenkin materiaalisissa asioissa. Esimerkiksi maanosan tie- ja sähköverkot sekä puhelin- ja internet-yhteydet ovat parantuneet, mikä on lisännyt liiketoimintamahdollisuuksia ympäri mannerta.
Myös afrikkalaisten inhimillinen kehitys on joiltain osin nousussa. Koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet, ja yhä suurempi osa lapsista käy koulua, vaikka opetuksen laadussa onkin parantamisen varaa. Eteenpäin on menty myös esimerkiksi lasten ja raskaana olevien naisten terveyspalveluissa.
Näiden myönteisten askelien rinnalla on nähty demokratian heikkenemistä. Raportin mukaan yli 30 Afrikan maan turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne sekä oikeusvaltiokehitys on heikentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Oikeusvaltiokehityksen heikkeneminen ilmenee muun muassa perusoikeuksien, kuten sananvapauden ja kokoontumisvapauden, rajoittamisena. Useiden maiden turvakoneistot ovat viime vuosina tehostaneet toimiaan kansalaisten järjestämien rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseksi.
Eniten edistystä Mauritiuksella
Ibrahim-indeksin avulla arvioidaan afrikkalaisia maita sen mukaan, miten niiden julkinen hallinto vastaa kansalaisten moninaisiin tarpeisiin.
Toimivimmat hallinnot löytyvät Mauritiukselta, Seychelleiltä ja Tunisiasta. Saarivaltio Mauritius on menestynyt myös esimerkiksi brittiläisen The Economist -lehden demokratia-indeksissä, jossa se on ainoa ”täysi demokratia” Afrikan mantereella.
Muita nousijoita olivat Angola ja Norsunluurannikko sekä Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaat Somalia ja Etiopia.
Kun hallintoja tarkasteltiin kymmenen vuoden aikajänteellä, eniten parannusta oli tapahtunut Gambiassa ja Seychelleillä, joissa edistettiin vapaita ja rehellisiä vaaleja, kokoontumisvapautta sekä kansalaisyhteiskunnan tilaa. Muita nousijoita olivat Angola ja Norsunluurannikko sekä Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaat Somalia ja Etiopia.
Suomen kumppanimaassa Somaliassa on edistytty inhimillisessä kehityksessä, kuten terveydessä ja koulutuksessa. Etiopiassa on puolestaan nostettu tasoa useammalla rintamalla, kuten kansalaisten osallistamisessa ja perusoikeuksien kunnioittamisessa.
Heikoin tilanne Etelä-Sudanissa
Heikoimmat hallinnot löytyvät Etelä-Sudanista, Guinea-Bissausta ja Somaliasta. Etenkin Etelä-Sudanin tilanne on viime vuosina ollut vaikea, sillä lähes kolme neljäsosaa väestöstä on ajoittain nähnyt nälkää.
Suurin pitkän aikavälin pudotus koettiin Libyassa, jossa on käyty sisällissotaa vuodesta 2011 lähtien. Ennen sotaa Libyan inhimillisen kehityksen taso oli yksi Afrikan korkeimmista, mutta sota on sittemmin romahduttanut maan sosiaali-, terveys- ja opetusalan palvelut kelvottomalle tasolle.
Muita pitkän aikavälin putoajia olivat Etelä-Sudan, Komorit, Mali, Sambia ja Niger.
Raportissa arvioidaan, että monen maan hallinnollinen kyky on kärsinyt viime vuosien mullistuksista, kuten koronapandemiasta, ilmastonmuutoksen kiihtymisestä ja Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainassa.
