Nepalissa halutaan taloudellista kehitystä niin aggressiivisesti, että alempien kastien ja alkuperäiskansojen oikeudet unohtuvat, sanoo ihmisoikeusjuristi Shankar Limbu. Suomalaisen KIOSin kumppanijärjestö Lahurnip puolustaa Nepalissa vähemmistöjen oikeuksia.
Ihmisoikeusjuristi Shankar Limbun edustama ihmisoikeusjärjestö Lahurnip kutsutaan usein apuun silloin, kun joku Nepalin monista alkuperäiskansoista uhkaa menettää kotinsa, maansa tai luonnonvaransa padon, tien, sähkölinjan tai luonnonsuojelualueen tähden. Hallitus lähettää herkästi sotilaita häätämään ihmisiä hankkeiden tieltä.
Limbu vieraili Suomessa toukokuussa, sillä Lahurnip on Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin kumppanijärjestö. KIOS on säätiö, joka tukee paikallisten kansalaisjärjestöjen ihmisoikeustyötä kehittyvissä maissa.
Shankar Limbu naurahtaa, että nykyään viranomaiset kutsuvat häntä ja Lahurnipia vain kehityksen vastustajiksi, siinä kun aiemmin heitä kutsuttiin isänmaan vastustajiksi.
Viranomaisiin on onnistuttu vaikuttamaan
Järjestö on ollut usein voitokas oikeustaistoissa valtiota vastaan.
”Myös kansainvälinen huomio auttaa”, Limbu sanoo.
”Me kannatamme kestävää kehitystä. Ongelma on vain se tapa, millä kehitystä ajetaan.”
Kun Nepalissa perustettiin Chitwanin kansallispuistoa 1970-luvulla, kolme alueen alkuperäiskansaa valitti, että heidän jäseniään tapetaan ja naisia raiskataan, kun armeija halusi ajaa heidät pois puiston alta. Ihmisoikeusloukkaukset ovat jatkuneet näihin päiviin, ja ne ovat saaneet myös kansainvälistä mediahuomiota.
Maailman luonnonsäätiö WWF on tukenut Chitwanin kansallispuistoa. Vuonna 2020 Lahurnip teki selvityksen WWF:n osuudesta ihmisoikeusrikkomuksiin. Puistonvartijoiden tekemien väitettyjen murhien tähden WWF on sittemmin puuttunut tiukemmin ihmisoikeusloukkauksiin. Järjestö on myös vaikuttanut Nepalin viranomaisiin.
”Pari vuotta sitten Nepalin armeija ensimmäistä kertaa antoi julkisen tiedonannon, jossa he lupasivat kunnioittaa ihmisoikeuksia ja maan lakeja”, Limbu sanoo.
Hän haluaa korostaa, että hän itse tai hänen edustamansa järjestö Lahurnip eivät vastusta kehitystä.
”Me kannatamme kestävää kehitystä. Ongelma on vain se tapa, millä kehitystä ajetaan.”
Syrjintä ja rasismi syvällä yhteiskunnassa
Virallisten tilastojen mukaan nepalilaisista 36 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin, mutta Limbun mukaan tilastot eivät ole luotettavia ja osuus on todennäköisesti suurempi.
”Kansat itse sanovat, että jopa puolet nepalilaisista kuuluu alkuperäiskansoihin.”
Hän itse kuuluu limbu-kansaan, joka elää itäisessä Nepalissa lähellä Tiibetin rajaa.
”Alkuperäiskansat ovat oikeudenhaltijoita eivätkä sidosryhmiä, joiden kanssa pitää jakaa resursseja.”
Ongelmien taustalla on Limbun mukaan nepalilaisen yhteiskunnan rakenteellinen syrjintä ja rasismi. Valtaa pitävät etniset ryhmät ja korkeat kastit viis veisaavat vähemmistöjen oikeuksista. Limbun mielestä jopa maan perustuslaki on syrjivä.
Lahurnip on analysoinut vuonna 2015 voimaan tulleen perustuslain. Se on monilta osin syrjivä, niin kuin maan lainsäädäntö muutenkin, Limbu sanoo.
Esimerkiksi nautojen teurastaminen on edelleen laissa kielletty, vaikka alkuperäiskansojen parissa nautoja on syöty. Teurastamisesta voi saada vuosien vankeuden.
”Oikeuslaitostamme kuvaa se, että jos vähemmistöjen naisia tai tyttöjä raiskataan, tekijät pääsevät usein ilman rangaistusta. Mutta lehmien teurastaminen tutkitaan ja tuomitaan aina kovalla kädellä”, hän sanoo.
Limbu toivoo, että Nepalin hallitus kunnioittaisi vähemmistöjen oikeuksia ja myös kuuntelisi heitä. Alkuperäiskansoilla on paljon annettavaa esimerkiksi ympäristönsuojelulle, sillä heille monet kasvit ja eläimet ovat pyhiä; luonnon tasapainon tuntemus on tärkeää. Monet perinteiset tavat ovat hyviä keinoja suojella luontoa.
Yritysten kannattaa aidosti kuulla alkuperäiskansoja
Myös Nepaliin sijoittavien yritysten pitäisi kuunnella alkuperäiskansoja aidosti, hän sanoo. Yritysten on hyvä ymmärtää, että heidän näkökulmansa poikkeaa usein paljon alkuperäiskansojen näkökannoista.
”Alkuperäiskansat ovat oikeudenhaltijoita eivätkä sidosryhmiä, joiden kanssa pitää jakaa resursseja”, hän sanoo.
Alkuperäiskansojen kanssa pitää istua alas ennen hankkeiden aloittamista ja aidosti kuulla heitä, niin välttyy todennäköisimmin kalliilta konflikteilta.
”En ole yrityksiä vastaan. Tiedän vain monia tapauksia, joissa ne ovat joutuneet luopumaan sijoituksista konfliktien tähden. Silloin sijoituksetkin menevät hukkaan.”
