Heratin maakunta Afganistanissa on kärsinyt jatkuvista maanjäristyksistä. Apua raunioituneisiin kyliin on ollut hankala saada, kuvaa paikan päällä vieraillut toimittaja Maija Liuhto.
Haji Mobeen, noin viisikymppinen entinen suurperheen isä sattui istumaan ulkona, kun 6.3 Richterin maanjäristys iski 7. lokakuuta.
”Näin kuinka ympärilläni kaikki talot romahtivat”, hän muisteli raunioiden keskellä Qala Nawaqin kylässä Heratin maakunnassa muutama viikko järistyksen jälkeen.
Jatkuvat maanjäristykset ovat pitäneet paikallisia pelon kourissa viikkoja. Avun saaminen paikalle on ollut osin haastavaa. Avunantajamaat ovat haluttomia työskentelemään Talibanin kanssa hallinnon naisia ja tyttöjä syrjivän politiikan vuoksi.
Mobeenin kylässä raunioiden alle jäi loukkuun kymmenittäin ihmisiä. Apua piti odottaa iltaan saakka.
”Vain kaksi perheenjäsentäni saatiin pelastettua hengissä. Seitsemän jouduin hautaamaan kymmeneltä illalla.”
Ensimmäinen ja toinen päivä järistyksen jälkeen kuluivat humanitäärisillä toimijoilla kylien paikantamisessa. Myös kaikkien uhrien löytäminen vei päiväkausia.
Kylän ulkopuolelle kaivettiin pimeydessä joukkohautoja. Noin kolmasosa kylän 200 asukkaasta kuoli järistyksessä, ja kaikki talot tuhoutuivat. Sama tilanne oli monessa muussa Zenda Janin alueen kylässä: Yli 21 000 taloa joko vaurioitui vakavasti tai tuhoutui täysin. Yhteensä 1 384 kuoli ja 1 853 haavoittui, suurin osa naisia ja lapsia.
Teltat eivät riitä talvella
21-vuotias Maryam oli keittiössä, kun talo romahti hänen päälleen. Nuori nainen joutui viettämään kuusi tuntia raunioiden alla jumissa, kunnes hänet saatiin pelastettua. Hän pystyi juuri ja juuri hengittämään.
”Ei ollut ketään, joka olisi voinut auttaa minua. Sain vain huudettua veljelleni, että olen elossa”, nainen kertaa tapahtumia kyyneleet silmissä.
Kylän vanhimman Muhammad Daudin mukaan järistyksestä selviytyneet joutuivat sinnittelemään ilman virta- ja valolähteitä kolme yötä. Myös veden ja ruoan saannissa oli ongelmia.
”Ensimmäiset päivät olimme paikallisten lahjoituksien varassa”, Daud sanoo.
Pienempiä jälkijäristyksiä on ollut lähes joka päivä, suurempia kaksi. Kyläläiset asuvat nyt teltoissa, joita kansainväliset avustusjärjestöt ja Taliban-hallinto ovat saaneet paikalle. Ne eivät kuitenkaan ole talviasuttavia.
Paikan päällä avustusoperaatiota koordinoi norjalainen pakolaisavun järjestö NRC (Norwegian Refugee Council).
”Tällä hetkellä kiireellisin asia on talven tulo. Ihmiset tarvitsevat kipeästi suojaa pään päälle. Lisäksi he ovat menettäneet elinkeinonsa”, sanoo Faridoon Anwari, NRC:n leirien johtaja Afganistanin läntisillä alueilla.
Noin 35 prosenttia YK:n Afganistaniin pyytämästä avusta on saatu rahoitettua tänä vuonna. Lahjoittajamaat eivät ole halukkaita rahoittamaan pitkäkestoista kehitysyhteistyötä, sillä apu pitäisi kanavoida Taliban-hallinnon kautta.
Rebecca Roby, NRC:n edunvaltontapäällikkö Afganistanissa oli maassa myös edellisvuoden tuhoisan maanjäristyksen aikaan, kun yli 1 000 ihmistä kuoli lähinnä itäisessä Paktikan maakunnassa. Hänen mukaansa varainhankinta oli paljon helpompaa silloin.
Järjestö pystyi myös avustamaan jälleenrakennuksessa.
”Monella tapaa vastaus on ollut melko nopeaa ja tehokasta tällä kertaa. Mutta valitettavasti meiltä ovat puuttuneet resurssit vastata pitkäkestoisempiin tarpeisiin”, Roby sanoo.
Apu naisille vaatii Afganistanissa naisia
Talibanin palattua Afganistanissa valtaan vuonna 2021, hallinto on voimakkaasti rajoittanut tyttöjen ja naisten oikeuksia. Yläkoulut, lukiot ja yliopistot ovat heille kiinni, eikä julkisella puolella enää näy paljon naisia töissä.
Joulukuussa 2022 Taliban vaikeutti tilannetta entisestään kieltämällä paikallisten naisten työskentelyn avustusjärjestöille.
”Kansainvälisten lahjoittajien vastaus Talibanin sääntöihin on ollut katkaista osa rahoituksesta”, Roby sanoo. Se ei kuitenkaan auta naisia paikan päällä mitenkään, hän huomauttaa.
NRC ja jotkut muut järjestöt ovat saaneet neuvoteltua poikkeuksia sääntöihin paikallisella tasolla.
”Meidän kantamme on, että työskentelemme vain alueilla, joissa olemme saaneet luvan naispuolisille työntekijöillemme palata töihin”, Roby sanoo.
Tämä tarkoittaa NRC:n kohdalla jo kaikkia maakuntia, joissa järjestö on aktiivinen. Qala Nawaqin kylässä NRC:llä on joka päivä kaksi afganistanilaista naista töissä. Ilman heitä vanhoillisessa maassa naisten avustaminen olisi hankalaa.
”Pystymme tavoittamaan naiset naisten avulla ja tuomaan heille elintärkeää humanitääristä apua.”
Kansainvälisen rahoituksen puutteessa Maailman ruokaohjelma joutui lopettamaan ruoka-avun 10 miljoonalta afganistanilaiselta syyskuussa.
Roby vetoaakin lahjoittajamaihin, että humanitääristä apua jatkettaisiin, mutta samalla keskityttäisiin enemmän myös tärkeään pitkäjänteisempään työhön.
Taliban-hallinto on aloittanut tuhoutuneiden alueiden talojen jälleenrakennusta omin varoin. Kauempana horisontissa kohoaa jo talojen perustuksia. Joillekin ajatus Qala Nawaqin kylään jäämisestä on kuitenkin mahdoton.
”Tähän paikkaan liittyy liikaa tuskaa”, lähes koko perheensä menettänyt 50-vuotias Maryam sanoo.
Suomi antaa tänä vuonna humanitaarista apua Afganistanille Maailman ruokaohjelma WFP:n kautta 6 miljoonalla eurolla ja lisäksi SPR:n kanavoiman Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton (IFRC) kautta 1,5 miljoonalla eurolla.
