Kehitysyhteistyön yhteydessä kaupasta puhuminen on perinteisesti ollut kuin kirkossa kiroilu. Hyvän tekeminen ja yritysmaailman voittojen tavoittelu on nähty toistensa vastakohtina. Antajamaan ja yritysten saamista kaupallisista hyödyistä on vaiettu. Maailma on kuitenkin muuttunut.
Kiinan toiminta Afrikassa on haastanut länsimaiden vuosikymmeniä harjoittaman kehitysyhteistyömallin. Kiina investoi Afrikkaan miljardeja omien intressiensä turvaamiseksi. Monessa kohdemaassa tällainen toiminta, jossa ei hymistellä tai peitellä tarkoitusperiä, tuntuu aidommalta.
Länsimaiden, kolonialismin riippakivet kaulassaan, nähdään kuitenkin kulissien takana tekevän juuri samoin. Kehitysyhteistyön varjolla sanotaan yhtä ja tehdään toista. Altruismin takana antajamaan yritykset kotiuttavat voittojaan ja pääomat pakenevat Afrikasta.
Afrikan noususta tulevina vuosikymmeninä on puhuttu paljon. Ikuisen tulevaisuuden mantereen odotetaan lunastavan sille asetettuja odotuksia. Useat kehitysmaat näkevät digitalisaatiossa suuria mahdollisuuksia. Esimerkiksi mobiilimaksamisen edelläkävijämaan Kenian tavoitteena on luoda maahan afrikkalainen Piilaakso. Suomalaisilla on paljon annettavaa: Elisa solmi viime vuoden lopulla sopimuksen Sambian postilaitoksen kanssa auttaakseen maan digitalisoitumisessa.
Kauppapolitiikkaan suhtaudutaan kehitysmaissa myös uudella tavalla. Kaupan vapauttamisessa nähdään yhä enemmän mahdollisuuksia mörköjen sijaan. WTO:ssa onkin tästä syystä uutta virtaa ja toiveikkuutta. Balilla päästiin järjestön historian ensimmäiseen sopimukseen, koska myös kehitysmaat kokivat hyötyvänsä sopimuksesta.
Mahdollisuus Suomelle
Rahaa ei enää pyydetä käsi ojossa, vaan kehitystä ja hyvinvointia rakennetaan liiketoiminnan ja investointien varaan. Myös Kiinan toiminnan varjopuolet on huomattu. Ulkoministeriön taloudellisen osaston päällikkö Markku Keinänen kertoi tuoreelta matkalta Paraguayihin ja Boliviaan, kuinka kiinalaiset investoijat ovat omalla raadollisella toiminnallaan aiheuttaneet paljon pahaa verta. Työntekijöiden oikeudet, yritysten sosiaalinen vastuu ja ympäristökysymykset nousevat ongelmina esille.
Tällaisessa tilanteessa suomalaisten yritysten vastuullisesta toiminnasta voi muodostua kilpailuetu. Paraguayihin ja Boliviaan olisi haluttu suomalainen yritysdelegaatio heti seuraavalla viikolla.
Team Finland -toiminnan puitteissa on tuettu kehitysmaaliiketoiminnan kehittämistä. Suomessa kehitysyhteistyövaroja käytetään yritysyhteistyöhön kuitenkin edelleen vertailumaita vähemmän. Lisäaskeleita tulisi ottaa myös uuden yritystoiminnan syntymisen tukemisessa kehitysyhteistyövaroin. Eri välineiden yhteensopivuutta on parannettava, jotta julkisia ja yksityisiä toimijoita kannustetaan yhteistoimintaan. Kilpailijamaille ei tule antaa tasoitusta sillä, ettei toimivia rahoituskanavia ole. Korkotukiluottojen tilalle tarvitaan korvaava rahoituskanava.
Kaikki valtiolliset rahoitusinstrumentit tulisi saattaa yhteen ja saman sateenvarjon alle. Ideaalitapauksessa rahoitusta myöntävät organisaatiot yhdistetään. Instrumentteja voi olla monia, mutta päällekkäisyyksien välttämiseksi, sekä synergiaetujen ja näkyvyyden lisäämiseksi, nämä tulisi saattaa yhteen.
Ei tule hävetä, että kehitysyhteistyö tukee Suomi-kuvan rakentumista maailmalla, avaa kaupallisia mahdollisuuksia yrityksillemme ja sitä kautta luo edellytyksiä maamme menestykselle. Suomalaiselle osaamiselle ja tavalle toimia on kysyntää.
