Kenialaiset eivät syytä teollisuusmaita ilmastonmuutoksesta eivätkä sen seurauksista. Kuivuuden ja tulvien selitys nähdään metsissä ja niiden liiallisissa hakkuissa.
Keväällä vaikea kuivuus koetteli puolta Kenian 47 piirikunnasta. Pahimpaan pulaan joutuivat paimentolaiset ja pienviljelijät. Juuri heillä olisi syytä liittyä ilmastomarsseille, jotka Euroopassa ovat saaneet kaduille kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Mutta miten Keniassa keskustellaan ilmastonmuutoksesta: sen syistä ja seurauksista?
”Suurin osa ihmisistä yhdistää sään oikkuilun ympäristökysymyksiin, vaikka eivät puhuisikaan siitä ilmastonmuutoksena.”
”Suurin osa ihmisistä yhdistää sään oikkuilun ympäristökysymyksiin, vaikka eivät puhuisikaan siitä ilmastonmuutoksena. Kylissä tyypillisesti ajatellaan, että koska olemme hakanneet metsiämme liikaa, kärsimme nyt kuivuuksista ja tulvista”, sanoo kenialainen ympäristötoimittaja Anthony Langat.
Hän raportoi Itä-Afrikan ympäristökysymyksistä useille ulkomaisille medioille, kuten The Guardian-lehdelle ja televisioyhtiö Al-Jazeeralle.
Keniassa metsäkato on vaikuttanut paikallisesti maaperään ja sademääriin. Poliitikot ja järjestöt ovat vastanneet ilmastonmuutoksen seurauksiin ehdottamalla puiden istutusta. Langatin mukaan keskustelua ei kuitenkaan käydä esimerkiksi kulutuksen hiilijalanjäljestä tai teollisuusmaiden roolista globaalin tilanteen taustalla.
”Poliitikoilta vaaditaan kansalaisten ruoan ja veden saannin turvaamista. Hallitusta voidaan arvostella siitä, että se ei ole käyttänyt riittävästi rahaa kaivojen poraamiseen tai vesijohtojen vetämiseen, ja tämän takia kansalaiset eivät vaikeina vuosina selviydy vesipulasta”, Langat sanoo.
Ei vaaliteemaksi
Talouskysymykset hallitsevat Kenian poliittista keskustelua. Ilmastonmuutos nousee uutisaiheeksi vain kuivuuden tai tulvan yhteydessä, harvemmin laajempana teemana, Anthony Langat sanoo.
Tieto ja ymmärrys aiheesta kuitenkin lisääntyvät. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen kyselyssä viime helmikuussa ilmastonmuutos ohitti terrorismin Kenian suurimpana turvallisuusuhkana.
Vaaliteemaksi ilmastonmuutoksesta ei siitäkään huolimatta vielä ole.
”Tavallisesti poliitikot puhuvat vaalien alla infrastruktuurista, terveyspalveluista tai korruption kitkemisestä. En ole vielä nähnyt poliitikkoa, joka tulisi valituksi lupaamalla lisää puita”, Langat sanoo.
Teollisuuskaan ei ole rummuttanut ilmastotoimilla, vaikka yksittäisiä vapaaehtoisia aloitteita on esitetty. Ilmastonmuutos on joidenkin kansalaisjärjestöjen agendalla, mutta ne eivät Langatin mukaan ole haastaneet yrityksiä kantamaan ilmastovastuuta.
”Varsinaisia ilmastomarsseja emme ole täällä nähneet. Konferensseja, seminaareja, koulutuksia kyllä – ja kylissä neuvotaan vähentämään puuhiilen polttoa.”
”Varsinaisia ilmastomarsseja emme ole täällä nähneet. Konferensseja, seminaareja, koulutuksia kyllä – ja kylissä neuvotaan vähentämään puuhiilen polttoa.”
Tyhjän päälle
24-vuotias tutkija ja ympäristöaktivisti Winnie Asiti on yksi African Youth Initiative on Climate Change -liikkeen perustajista. Hän on myös ollut mukana laatimassa Kenian kansallista ilmastolakia.
Anthony Langatin tavoin Asiti korostaa metsien roolia kenialaisessa ilmastokeskustelussa.
”Ympäristönsuojelusta puhutaan jo kouluissa. Lapsia neuvotaan, että puiden kaatamisen sijaan niitä tulisi istuttaa lisää. Julkista keskustelua ei käydä lihansyönnistä eikä autoilun rajoittamisesta, mutta pyöräilyyn ja ’vihreään liikkumiseen’ kannustava kampanjointi on kyllä alkanut.”
Nuoruutensa vuoksi Asiti ei muista aikaa ennen ilmastonmuutosta: hänelle ilmiö on aina ollut olemassa. Uutta on huoli muutosten nopeudesta.
”Tänä vuonna sateet alkoivat huhtikuun lopulla, kun ne yleensä alkavat jo maaliskuussa.”
”Huomaamme, että sadekausi lyhenee. Tänä vuonna sateet alkoivat huhtikuun lopulla, kun ne yleensä alkavat jo maaliskuussa. Rannikolla merivesi on noussut suolaamaan pohjavesiä. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat joutuneet lähtemään kodeistaan, kun vuorovesi on noussut rakennuksiin.”
Monet jäävät tyhjän päälle.
”Mitä tehdä, jos elää saarella, joka katoaa veden alle? Kuka korvaa? Näiden ihmisten tilanteesta pitäisi keskustella vakavasti”, Asiti sanoo.
Afrikka edelläkävijänä
Euroopassa nuorilla on vahva rooli ilmastorintamassa, ja usein teema liitetään nuorten tulevaisuuteen. Winnie Asitin mukaan Keniassakin kuunnellaan nuoria, mutta yhtä lailla keskiössä ovat pienviljelijät, joita ilmastonmuutos koskettaa voimakkaasti joka päivä.
Asiti ei näe kenialaisessa keskustelussa syviä jakolinjoja tai lobbareita, jotka pyrkisivät kiistämään ilmastonmuutoksen. Muutos tapahtuu kiihtyvää vauhtia, ja vasta-argumenttiin tuskin suhtauduttaisiin vakavasti. Ratkaisuja etsitään laajalla rintamalla.
”On kuitenkin tosiasia, että ilmastonmuutoksesta ovat vastuussa kehittyneet maat, myös Euroopan unioni ja Yhdysvallat.”
”Monilla Afrikan mailla on kunnianhimoisia kansallisia ilmastosuunnitelmia. Keniakin rakentaa tuuli-, vesi- ja aurinkovoimaa. On kuitenkin tosiasia, että ilmastonmuutoksesta ovat vastuussa kehittyneet maat, myös Euroopan unioni ja Yhdysvallat. Niiden tulisi reilusti hoitaa oma osuutensa ilmastorahoituksesta. Se ei kuitenkaan saisi olla pois kehitysyhteistyöhön osoitetuista varoista.”
Joissakin ympäristöaloitteissa Afrikan maat ovat edelläkävijöitä. Yksi esimerkki on Kenian kaksi vuotta vanha muovikassikielto.
”Jokaisen tulisi olla osa ratkaisua. Yksilöt eivät voi vain rentoina istuskella ja väittää, että muut kyllä toimivat. Elämäntapamuutokset eivät yksin riitä vaan tarvitaan vaikuttamista. Olemme kaikki samassa liemessä, koko ihmiskunta”, Asiti sanoo.
TEKSTI EIJA PALOSUO
KUVAT LIISA TAKALA
Kirjoittaja työskentelee tiedottajana ulkoministeriön kehitysviestinnän yksikössä.
