Kenialaiset ovat huomanneet, että esikoulun käyneet lapset aloittavat oppivelvollisuutensa ajallaan ja pärjäävät opinnoissaan muita lapsia paremmin.
Torstaisin juuri ennen puoltapäivää Kajulun kylän esikoulussa perehdytään ympäristö- ja luonnontietoon. Tänään ovat vuorossa hedelmät. Ylimpänä kuuluu opettaja Lucy Achieng Adiyon ääni.
”Kuinka moni teistä on maistanut appelsiinia? Entä banaania?”
Pienet kädet viittovat vinhaan ja kilpailevat Adiyon huomiosta.
”Opettaja, opettaja! Minä olen syönyt ananasta”, kuuluu eturivistä.
Myös luokan perällä on kokeiltu monenlaisia hedelmiä.
”Hyvä, hyvä”, Adiyo sanoo ja jakaa vihot, joihin lapset kirjaavat hedelmien nimet englanniksi.
Vihkoja ei riitä kaikille, joten lapset ryhtyvät työhön ryhmissä. Ohjeet opettaja antaa luon kielellä, jota puhutaan Victorianjärven rannalla Kisumussa.
Hetken aikaa luokasta kuuluu vain hiljaista supinaa ja paperin rapinaa, vaikka lapsia on 71. Heistä 41 on kuusi- ja seitsemänvuotiaita, jotka siirtyvät tammikuussa pihan toiselle puolelle peruskoulun ensimmäiselle luokalle. Loput 30 ovat neljä- ja viisivuotiaita.
Aika ajoin suuren lapsijoukon opettaminen uuvuttaa, Adiyo sanoo. Lasten mielenkiintoa ei saa päästää hetkeksikään herpaantumaan, sillä suuressa ryhmässä häly yltyy nopeasti meteliksi. Ahdastakin on.
”Toista opettajaa ei ole, joten luokat on yhdistetty”, Adiyo sanoo.
Viereisessä luokassa on 34 kolmevuotiasta lasta, joilla on oma opettaja.
Ei vain päivähoitoa
Kenian köyhän maaseudun esikouluissa on yleisesti tungosta. Lapsia syntyy paljon, ja yhä useammat vanhemmat lähettävät lapsensa esikouluun jo kolmevuotiaina.
Kaikkiaan kaksi kolmesta kenialaislapsesta käy esikoulua ainakin jonkin aikaa ennen kuin siirtyy ensimmäiselle luokalle. Osuus on afrikkalaisittain suuri.
Syitä esikoulun suosioon on monia. Vanhemmat eivät ainoastaan halua vapautua työntekoon vaan hankkia lapsilleen myös kouluvalmiuksia. Koulutus on paras keino tarjota lapselle tulevaisuus jonain muuna kuin köyhänä pienviljelijänä tai kalastajana.
Myös valistus tuottaa tulosta. Vanhemmat oivaltavat, että mitä varhemmin lapsen kasvu ohjataan oikeaan suuntaan, sitä parempi. Kehittyvät aivot tarvitsevat ravitsevan ruoan lisäksi oikeanlaisia virikkeitä oikeaan aikaan, kertoo Plan Kenian varhaiskasvatuksen asiantuntija Martin Ombima.
”Lapsen kehityksessä on herkkyyskausia, jolloin hänen on otollista oppia ja omaksua tiettyjä uusia taitoja. Jos mahdollisuuksien ikkuna sulkeutuu, sen avaaminen on myöhemmin erittäin vaikeaa. Erityisesti lapsi tarvitsee leikkiä, joka stimuloi hänen aistejaan ja uteliaisuuttaan.”
Ombiman mukaan kaikki kodit eivät kykene tarjoamaan lapsilleen riittävästi virikkeitä, jolloin kielen oppiminen taantuu. Maaseudulla lapset viettävät usein päivän keskenään, kun vanhemmat työskentelevät pellolla tai myyvät sen antimia torilla. Keniassa kaksivuotiaat lapset eivät ole liian pieniä jäämään ilman aikuisen valvontaa.
Kajulussa esikouluun houkuttavat myös vanhempien ja opettajien hyvät kokemukset. Lapset heräävät aamuisin pirteinä esikouluun, jossa on kavereita ja muuta puuhaa.
”Lapset oppivat esimerkiksi pesemään kätensä ja pukeutumaan siististi”, kertoo Rose Achlieng Ochlieng, jonka tytär siirtyy esikoulusta ensimmäiselle luokalle vuodenvaihteessa.
Hän on huojentunut siitä, että esikoulun opettaja Lucy Achieng Adiyo on alkuvaiheessa tyttären tukena myös koulussa.
Adiyo taas tietää, että esikoulun käyneet lapset aloittavat oppivelvollisuutensa ajallaan. He myös sopeutuvat koulunkäyntiin helpommin ja pärjäävät opinnoissaan paremmin kuin suoraan kotoa kouluun tulevat lapset.
Kenian köyhän maaseudun esikouluissa on yleisesti tungosta.
Tilat ja kynät puuttuvat
Kajulussa lapsia kannustetaan esikouluun myös edullisella hinnalla. Vanhemmat maksavat yhdestä lapsesta sata Kenian shillinkiä eli noin euron kuukaudessa. Vuodessa koulutus maksaa 900 shillinkiä eli noin yhdeksän euroa.
Summa on yli puolet vähemmän kuin muissa lähistön julkisissa esikouluissa.
Kerätyllä rahalla maksetaan opettajille palkkaa. Muut menot hoituvat kyläyhteisön rahoituksella ja talkootyöllä. Planin kaltaiset järjestöt tukevat luokkahuoneiden rakentamista, oppiaineiston hankintaa ja opettajien koulutusta. Vaikka varhaiskasvatus on Kenian maakuntahallintojen vastuulla, ani harva niistä sijoittaa varojaan esiopetukseen.
Lopputulema on tietenkin nurinkurinen. Kajulussa esikouluun toivotaan paljon lapsia, joille ei kuitenkaan kyetä tarjoamaan kummoisia oppimisoloja. Seinien lisäksi puutetta on perustavaroista, kuten kynistä.
Lucy Achieng Adiyo selailee esiopetukseen suunniteltua harjoitusvihkoa, joka vaatisi värikyniä, joita ei ole. Luokan nurkassa on muutamia hulahulavanteita, mutta pihalla lapset nauttisivat myös keinumisesta.
”Keinun ripustaminen puuhun on vaarallista ja betoniin valaminen kallista.”
Kajulussa lapsilla on kuitenkin varsin tilava luokka, jossa he istuvat pienillä muovituoleilla pöytien ympärillä. Monin paikoin Keniaa samanikäiset lapset istuvat maalattialla, joka sadekaudella vettyy mutaliejuksi.
On myös paljon lapsia, joiden vanhemmille sadan shillingin kuukausimaksu on liikaa. Omavaraistaloudessa käteinen liikkuu harvakseen, ja kun perheessä on monta lasta eikä sisaralennusta myönnetä, osa lapsista käy esikoulua satunnaisesti tai ei lainkaan. Vanhemmat odottavat, että lapsi kasvaa sopivan ikäiseksi ilmaiseen peruskouluun.
Englantia vai leikkiä
Keniassa toimii myös yksityisiä esikouluja etenkin kaupungeissa.
Usein yksityisiä esikouluja perustavat koulutetut opettajat, jotka haluavat saada parempaa ja säännöllisempää palkkaa kuin julkisissa esikouluissa kyetään maksamaan. Vanhemmille se tarkoittaa vähintään tuhannen shillingin eli yli kymmenen euron kuukausimaksuja, mutta vastineeksi lapsiryhmät ovat pieniä ja opetus yksilöllistä.
”Laatu syntyy paremmista tiloista, materiaaleista ja toimintamahdollisuuksista”, kertoo Kisumun alueen esikoulutarkastaja Isaac Wasonga.
Hän myöntää, että asetelma lisää eriarvoisuutta.
”Julkisiin esikouluihin päätyvät lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa maksaa yksityisistä esikouluista.”
Julkiset ja yksityiset esikoulut noudattavat eri tavoin Kenian kansallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Se painottaa leikkiä ja ikätason mukaista oppimista lasten omalla äidinkielellä.
Kun julkisissa esikouluissa pysytään lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen alkeissa, monissa yksityisissä esikouluissa opiskellaan määrätietoisesti akateemisia taitoja englanniksi. Se taas auttaa lapsia pärjäämään peruskoulussa, jota käydään pitkälti englanniksi.
Lasten osaamiserot syntyvät jo esikoulussa, ja niitä on hankala korjata myöhemmin.
Plan Kenian Martin Ombiman mielestä vanhemmat ovat osa ongelmaa.
”He haluavat, että pienet lapset laskevat, kirjoittavat ja puhuvat englantia. Akateemiset taidot ovat kuitenkin vain osa pienen lapsen varhaiskasvatuksen tarpeista.”
Hän perää vanhemmilta kokonaisvaltaista ymmärrystä lapsen kehityksestä ja kasvusta.
”Esikoulu pitäisi rauhoittaa leikille ja oppimisen ilolle.”
Koulutus on paras keino tarjota lapselle tulevaisuus jonain muuna kuin köyhänä pienviljelijänä tai kalastajana.
Lasten tähden
Kajulussa torstainen esikoulupäivä on päätöksessään, ja lapset viimeistelevät hedelmätöitään. Osa lapsista pesee jo pihalla käsiään ja jonottaa lounasta eli mukillista maissivelliä. Sen jälkeen he saavat lähteä kotiin.
Ateria kolmesti viikossa on yksi keino lasten houkuttelemiseksi esikouluun. Vanhemmat maksavat ruoasta 20 shillinkiä eli 20 senttiä kuukaudessa, ja osa antaa myös omasta pellostaan maissia ja sokeria. Yksi äideistä on palkattu vellin keittäjäksi.
Muutoin vanhemmat tekevät parhaansa, jotta opettaja Lucy Achieng Adiyolle kertyisi palkkaa ja hän jaksaisi työssään. He ovat valtavan tyytyväisiä Adiyoon.
Mikä koulutetun esikouluopettajan sitten pitää työssään köyhässä kylässä huonolla palkalla?
”Nämä lapset”, hän vastaa ja heilauttaa kättään nyt jo varsin äänekkään 71 lapsen suuntaan.
TEKSTI JA KUVAT TIINA KIRKAS
