Globaalia kehitystä on vaikea saada uudelleen liikkeelle ilman lisäpanostusta, Kansainvälisen tiedeneuvoston tutkimuksessa todetaan.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ovat nyt elinkaarensa puolivälissä, kun päätepysäkki eli vuosi 2030 on seitsemän ja puolen vuoden päässä.
Vuonna 2015 asetetut niin sanotut SDG-tavoitteet (Sustainable Development Goals) tai Agenda 2030 -tavoitteet ohjaavat maailman maita muun muassa lopettamaan köyhyyden ja nälän sekä varmistamaan, että kaikilla maailman ihmisillä on käytössään puhdasta ja edullista energiaa vuonna 2030.
SDG-tavoitteiden toteutuminen on siirtynyt askelen kauemmas koronapandemian vaikutuksesta, todetaan Kansainvälisen tiedeneuvoston ISC:n keväällä julkaisemassa tutkimuksessa.
Monet tavoitteista olivat jo myöhässä aikataulustaan ennen pandemiaa, mutta nyt tilanne on heikentynyt entisestään.
Pandemian taloudelliset seuraamukset alkoivat valjeta jo vuonna 2020, kun ainakin 255 miljoonaa kokoaikaista työpaikkaa menetettiin ympäri maailman, tutkimuksessa todetaan.
Taloudelliset vahingot ja sulkutilat ovat sittemmin laajentaneet ongelmia kaikille yhteiskunnan alueille.
Vaikka pandemia on osoittanut laantumisen merkkejä vuoden 2022 aikana, teoriassa on yhä mahdollista, että virus muuntuu uudelleen niin, että esimerkiksi sulkutoimet palaavat käyttöön.
Kolme eri tulevaisuudenkuvaa
ISC:n tutkimuksessa tehdään yhteenvetoa pandemian tähänastisista opeista ja pohditaan, millaisia tulevat vuodet voivat olla.
Viime kädessä koronatoimet vaikuttavat yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, demokratiaan ja SDG-tavoitteiden toteutumiseen.
Tutkijat muistuttavat poliittisia päättäjiä siitä, että viruksenvastaiset toimet – kuten globaalit rokoteohjelmat tai yhteiskunnan sulkutoimet – eivät liity pelkästään terveydenhuoltoon, vaan niillä voi olla hyvin laaja-alaisia vaikutuksia esimerkiksi poliittisiin instituutioihin, yhteiskunnallisiin sidoksiin ja kollektiivisiin asenteisiin.
Viime kädessä koronatoimet vaikuttavat yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, demokratiaan ja SDG-tavoitteiden toteutumiseen.
Tutkimuksessa on tehty laskelmia siitä, millaiseksi maailma voisi kehittyä seuraavien viiden vuoden aikana. Ennusteita on kolme: myönteinen, kielteinen ja neutraali.
Myönteisessä ennusteessa maiden välistä yhteistyötä on onnistuttu viidessä vuodessa viemään paljon nykyistä pidemmälle. Yli 70 prosenttia maailman ihmisistä on saanut täyden rokotesuojan. Terveydenhuoltojärjestelmät köyhimmissä maissa ovat vielä kuormittuneita, mutta tauti pysyy aisoissa. Pandemian heikkeneminen on antanut kansainvälisille järjestöille ja YK-järjestelmälle enemmän voimavaroja keskittyä SDG-tavoitteisiin.
Kielteisessä tulevaisuudenkuvassa Ukrainan sodan, protektionismin ja heikon yhteistyön tuloksena syntyy lisää epävakautta ja epätasa-arvoa. Autoritaariset hallinnot ja populistit menestyvät vaaleissa. Alle 60 prosentilla maailman väestöstä on rokotesuoja koronavirusta vastaan. Vakavat epidemiat seuraavat toisiaan, kun koronaviruksen uudet muunnokset jylläävät maailmalla. SDG-tavoitteet jäävät yli 10 vuodella jälkeen aikataulustaan.
Kahden edellisen ennusteen väliin sijoittuva neutraali vaihtoehto on tutkijoiden mukaan todennäköisin. Maailma on onnistunut globaalissa ja alueellisessa yhteistyössä suhteellisen hyvin. Sen seurauksena uusia ja päivitettyjä koronarokotteita on laajalti saatavilla. Täysin rokottamattomia ihmisiä on enää joissain kehittyvissä maissa. SDG-tavoitteet kärsivät suuresti pandemiasta, mutta nyt niiden suhteen on päästy jälleen liikkeelle – osittain siksi, että pandemiasta on opittu paljon. SDG-tavoitteiden toteuttamiseen ei kuitenkaan osoiteta merkittäviä uusia panoksia, ja ne jäävät aikataulusta jälkeen.
Pandemioiden ja muiden globaalien kriisien hallintaa sekä vastatoimien koordinointia olisi parannettava.
Kohti tiiviimpää yhteistyötä
Tutkijat antavat suosituksia, jotta myönteinen vaihtoehto toteutuisi.
He pitävät tärkeänä sitä, että kansainvälistä yhteistyötä globaalin eriarvoisuuden vähentämiseksi tiivistettäisiin ja monenkeskisille kansainvälisille järjestöille ja kehityspankeille myönnettäisiin riittävästi voimavaroja kestävän kehityksen edistämiseen. Erityisesti pandemioiden ja muiden globaalien kriisien hallintaa sekä vastatoimien koordinointia olisi parannettava.
Tutkimuksessa suositellaan, että SDG-tavoitteisiin syntynyttä ylimääräistä viivettä tulisi paikata uudella rahoituksella. Heikkoa kehityssuuntaa on vaikea muuttaa muutamassa vuodessa, mutta pidemmällä aikavälillä SDG-mittarit kääntyisivät suurella todennäköisyydellä kohti parempaa.
Avunantajien ja hallitusten olisi hyvä keskittää panoksiaan etenkin pandemian kurittaman terveydenhuollon tukemiseen ja koulusulkujen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Jos korjausliikkeet jäävät minimiin, pelkästään koulusulkujen seurauksena saatetaan menettää jopa 17 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin verran elämänmittaisia tuloja vuosisadan loppuun mennessä.
Jotta pandemiat eivät enää tulevaisuudessa saisi yliotetta ihmiskunnasta, päättäjien olisi hyvä osata arvioida riskejä ja ymmärtää, mitä niiltä suojautumiseen vaaditaan. Työkalupakkiin olisi hyvä myös kuulua avoimen tiedonvälityksen ja luottamuksen kasvattamisen taitoja sekä ymmärrys tieteen ja tutkitun tiedon merkityksestä.
