Afrikan maiden velkaongelma syvenee. Uuden tutkimuksen mukaan velanhoitokyky on keskimäärin yhä kohtalainen, mutta epävarmuuksia liittyy velan uuteen rakenteeseen. Kiinan ja yksityisten rahoittajien osuus on kasvanut.
Etiopian hallitus ilmoitti viime joulukuussa, että maa ei enää kykene hoitamaan velkojaan. Ennen Etiopiaa samaan tilanteeseen olivat ajautuneet Sambia ja Ghana.
Kolmen afrikkalaisen valtion velanhoitokyvyn romahtaminen saattaa ennakoida uutta globaalia velkakriisiä. Velkojen kanssa kipuillaan erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta vastaavanlaisia ongelmia on kasautunut myös muille matalatuloisille maille ympäri maailman.
Maailmanpankin tilastojen mukaan jo yhdeksällä kehittyvällä maalla on vakavia ongelmia velanhoidon kanssa ja 30 maata on vaarassa ajautua ongelmiin.
Pääsyynä heikko taloudenpito
Tuoreessa ulkoministeriön rahoittamassa tutkimuksessa muistutetaan, että nykyisen kriisin siemenet kylvettiin 2010-luvun aikana, kun monet köyhät maat alkoivat kasvattaa velkaansa.
Muutos on ollut nopea: vuonna 2010 matalatuloisten maiden ulkoinen velka vastasi noin 20 prosenttia bruttokansantulosta, vuonna 2021 osuus oli kivunnut 60 prosenttiin.
Velanottoa ovat siivittäneet poikkeuksellisen matalat korot. Ne houkuttelivat kehittyvien maiden hallituksia hankkimaan rahoitusta erityisesti yksityisiltä pankeilta ja joukkovelkakirjamarkkinoilta.
Tutkimukseen on koottu 42 afrikkalaisen taloustieteilijän näkemyksiä viime aikaisesta velkaantumisesta. Ekonomistit nostavat kriisin pääasiallisiksi syiksi hallitusten heikon talous- ja rahoitusasioiden hoidon sekä vientimarkkinoiden hiipumisen. Useita mainintoja saavat myös korruptio, heikot instituutiot ja valtion liian vahva ote taloudesta.
Osa Kiina-lainoista jää piiloon
Uusi kriisi on eräällä tavalla jatkoa vuosituhannen alussa nähdylle globaalille velkakriisille, joka päättyi mittaviin velkahelpotuksiin.
Uusi tilanne eroaa kuitenkin vanhasta siinä, että nyt peräti 54 prosenttia matalatuloisten maiden ulkomailta ottamasta lainasta on peräisin yksityisiltä rahoittajilta. Perinteisten lainoittajien, kuten monenkeskisten rahoituslaitosten ja länsimaiden hallituksista koostuvan Pariisin klubin, osuudet ovat jääneet aiempaa pienemmiksi, 26:een ja 10 prosenttiin.
Tutkijoiden mukaan velan uusjaossa on merkillepantavaa se, että Kiina on yksin noussut 10 prosenttiin eli samalla tasolle kuin kaikki Pariisin klubiin kuuluvat länsimaat yhteensä.
Kiinan nousun takana on ennen kaikkea sen Vyö ja tie -ohjelma, jonka kautta jättivaltio on rakentanut tieverkostoja, rautateitä, satamia, tehtaita ja muuta infrastruktuuria kehittyviin maihin.
Kiinan rahoituksen koko määrää on vaikea saada selville, sillä maan solmimat sopimukset eivät ole julkisia. Käytännössä lainat junaillaan pääosin kahden valtiollisen kehityspankin kautta.
Viime aikoina Vyö ja tie -hankkeiden määrä on laskenut. Tutkijoiden mukaan Kiinan vähittäinen vetäytyminen saattaa johtaa kansainvälisen kehitysrahoituksen vähenemiseen ja myös siihen, että lainoille tullaan asettamaan nykyistä enemmän ehtoja. Kiina ei tunnetusti ole sitonut rahoitustaan demokratian ja hyvän hallinnon edistämiseen.
Onko kohta käsillä velkakriisi?
Tutkimuksessa pohditaan, onko nykyinen velkakriisi jo samalla tasolla kuin edellinen, vuosituhannen vaihteessa koettu kriisi. Tarvitaanko pian laajamittaisia velkahelpotuksia?
Yleiset mittarit eivät vielä ole hälyttäviä. Vaikka velanhoito-ongelmat ovat näkyneet viiveenä matalatuloisten maiden velanhoitomaksuissa, toistaiseksi velanhoitokyky on ollut paremmalla tolalla kuin edellisen velkakriisin aikaan.
Myös julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on pysynyt maltillisena. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa se on keskimäärin noin 50 prosenttia eli merkittävästi alempi kuin teollisuusmaissa. Suomessakin suhdeluvun ennustetaan nousevan 74 prosenttiin kuluvan vuoden aikana.
Velanhoitokykyyn kohdistuu afrikkalaisten valtioiden kohdalla kuitenkin painetta: ne maksavat kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta hankkimastaan lainarahasta huomattavasti suurempaa hintaa kuin teollisuusmaat. Esimerkiksi Nigerian valtion on maksettava liikkeelle laskemastaan kymmmenen vuoden joukkovelkakirjalainasta 11 prosentin korkoa, kun Yhdysvalloille vastaava luku on 4 prosenttia.
Matalatuloisten ja alemman keskitulon maiden velanhoitokulut nousivat 3-4 prosenttiin bruttokansantulosta vuonna 2021. Koronapandemiaa seurannut dollarin vahvistuminen ja yleinen korkotason nousu ovat pahentaneet tilannetta lisää.
Tutkijoiden mukaan käsillä oleva velkaongelma saattaa hyvinkin nousta lisäesteeksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle. Kasvavat velanhoitokulut vähentävät esimerkiksi terveydenhuoltoon ja koulutukseen käytettävissä olevan rahan määrää. Näin velkatilanne vaikuttaa suoraan yhteiskunnan heikoimpiin.
Ongelman laajudesta kertoo se, että vakavien velkaongelmien kanssa painivissa maissa asuu jo puolet maailman köyhyysrajan alapuolella asuvista ihmisistä.
Tutkimuksessa lainattujen afrikkalaisten taloustieteilijöiden mukaan velkaongelmasta ei päästä helposti eroon. Pysyväisluonteiset ratkaisut edellyttäisivät samankaltaisia rakenteellisia muutoksia, jotka ovat nousseet esille useissa muissakin tutkimuksissa. Näitä ovat esimerkiksi talouskasvun esteiden poistaminen ja instituutioiden vahvistaminen.
Olatundun Adelegan & Risto Herrala. Debt in developing countries: Expert views from Sub-Saharan Africa. Publications of the Ministry for Foreign Affairs 2023:17. Helsinki, 2023.
