Avain Kenian todellisuuteen
Ngũgĩ wa Thiong’o julkaisi esikoisromaaninsa Weep Not, Child 50 vuotta sitten. Se kuvaa Kenian kivuliasta itsenäistymisprosessia yhden perheen tragediana kikujukylässä 1950-luvulla.
Tarinan keskiössä on Njoroge, joka neljästä veljeksestä ainoana saa mahdollisuuden käydä koulua. Hänen on määrä turvata perheensä tulevaisuus luku- ja kirjoitustaidollaan, kun taas Kamau-veli saa tyytyä puusepän ammattiin.
Njorogen isä Ngotho on maaton ja siksi yksi kylänsä köyhimmistä. Hän työskentelee päivisin pelloilla, jotka ensimmäiseen maailmansotaan asti kuuluivat hänen suvulleen mutta ovat nyt valkoisen miehen omistuksessa. Ngotho sopeutuu vain siksi, että voisi huolehtia esi-isiensä maasta.
Rauhaisan kylän ilmapiiri muuttuu, kun toisen maailmansodan jälkeen kotiin palaa miehiä, jotka ovat sotineet valkoisen miehen joukoissa. He odottavat palkkiota uhrauksistaan ja pettyvät, kun eivät sitä saa. Maatilat, työpaikat ja opiskelumahdollisuudet varataan valkoisille sotaveteraaneille, ja köyhimmät afrikkalaiset jäävät ilman.
Maatilat, työpaikat ja opiskelumahdollisuudet varataan valkoisille sotaveteraaneille, ja köyhimmät afrikkalaiset jäävät ilman.
Juopa syntyy valkoisten ja mustien välille, mutta se erottaa myös paikalliset afrikkalaiset toisistaan. Yksistä tulee herroja, toisista alamaisia. Maanomistus ratkaisee.
Yksi pettyneimmistä on Njorogen vanhempi veli Boro, joka pian liittyy brittien siirtomaahallintoa vastustavaan vastarintaliikkeeseen. Hänen katkeruuttaan lisää se, ettei Mwangi-veli selvinnyt elävänä valkoisen miehen sodasta.
Njoroge turvautuu opiskeluun ja Raamattuun. Hän uskoo, että oppineena afrikkalaisena miehenä hän voi lunastaa isänsä maat takaisin valkoiselta mieheltä. Hän luottaa, että Jumala on hänen puolellaan ja kaikki muuttuu vielä hyväksi. Muiden kyläläisten tavoin hän odottaa mustaa Moosesta, joka johdattaa heidät luvattuun maahan.
Näin aikanaan tapahtuukin, mutta ei Njorogen toivomalla tavalla.
Jomo Kenyatta johdattaa Kenian itsenäisyyteen vuonna 1963, mutta suuri osa silloisista ongelmista on yhä ratkaisematta. Heimot kinaavat vallasta, köyhät sinnittelevät vailla omaa maata, ja liian harva lukee ja kirjoittaa riittävän hyvin pärjätäkseen elämässään. Kun Ngũgĩ wa Thiong’o jäi viime vuonna jälleen ilman Nobelin kirjallisuuspalkintoa, Keniassa muistutettiin, että se on pienempi pettymys kuin Kenian jälkeenjääneisyys.
Siksi Weep Not, Child on yhä avain maan nykytodellisuuden ymmärtämiseksi.
Maailmalla Ngũgĩ wa Thiong’o tunnetaan parhaiten poliittisista satiireistaan, joiden vuoksi hänet on tuomittu vankilaan kotimaassaan ja vuosiksi maanpakoon Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu Nisunjyvä (1972), Paholainen ristillä (1987) ja Variksen velho (2007).
KOONNUT TIINA KIRKAS