Vastoin yleisiä odotuksia siirtotyöläiset pystyivät lähettämään lähes 600 miljardia dollaria kotimaihinsa viime vuoden aikana.
Kun koronapandemia alkoi, monessa kehittyvässä maassa kannettiin huolta ulkomailla työskentelevien siirtotyöläisten kotimaihinsa lähettämästä rahasta. Rahalähetykset ovat olleet erittäin tärkeä lisätulonlähde miljoonille köyhien maiden kotitalouksille, mutta myös kokonaisille kansantalouksille, kuten Nepalille.
Pandemian myötä monet siirtotyöläiset menettivät työpaikkansa tai eivät pystyneet enää palaamaan ulkomaille työhönsä.
Kasvu on ennakko-odotuksia suurempi ja osoittaa, miten sitkeästi siirtotyöläiset ovat pyrkineet pitämään kiinni kotimaassaan asuvien perheidensä ja sukulaistensa tukemisesta.
Maailmanpankki arvioi, että alhaisen tulotason ja keskitulon maiden vastaanottamien rahalähetysten määrä kuitenkin kasvoi vuonna 2021 ja että lähetysten yhteismäärä olisi ollut 589 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Kasvu on ennakko-odotuksia suurempi ja osoittaa, miten sitkeästi siirtotyöläiset ovat pyrkineet pitämään kiinni kotimaassaan asuvien perheidensä ja sukulaistensa tukemisesta.
Vuonna 2020, kun koronapandemia oli aluillaan ja monessa maassa taloudellinen toiminta lamaantui, rahalähetykset vähenivät 1,7 prosentilla, Maailmanpankki kertoo.
Jos Kiinaa ei lasketa mukaan, rahalähetysten määrä on kahden koronavuoden aikana ylittänyt sekä suorien ulkomaisten sijoitusten että vastaanotettujen kehitysyhteistyövarojen määrän matalan tulotason ja keskitulon maissa.
Rahalähetykset ovatkin merkittävällä tavalla tukeneet kehitysmaiden kotitalouksien kykyä hankkia ruokaa, pysytellä terveinä ja hankkia koulutusta kriisin aikana, sanoo Michael Rutkowski, joka toimii sosiaaliturvaa ja työpaikkoja käsittelevien asioiden johtajana Maailmanpankissa.
Rahalähetysten kasvuun ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen ja Euroopan taloudelliset elvytyspaketit, mutta myös Lähi-idän ja Venäjän talouksien saama noste öljyn hinnan kallistumisesta.
Rahalähetyksistä perittävät maksut ovat yhä liian korkeita
Globaaleissa kestävän kehityksen tavoitteissa rahalähetysten keskimääräisen hinnan toivotaan laskevan kolmeen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Eniten vastaanotettujen rahalähetysten määrät kasvoivat viime vuonna Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Alueen 21,6 prosentin kasvuun vaikuttivat ennen kaikkea Yhdysvaltain vahva taloudellinen elpyminen, mutta myös siirtotyöläisten reagointi kotimaidensa luonnonkatastrofeihin.
Kansainvälisistä rahalähetyksistä perittävät maksut pysyivät korkeina. Vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä 200 dollarin rahalähetyksestä veloitettiin keskimäärin 6,4 prosenttia lähetyksen summasta. Kalleinta rahan lähettäminen oli Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja halvinta eteläiseen Aasiaan.
Globaaleissa kestävän kehityksen tavoitteissa rahalähetysten keskimääräisen hinnan toivotaan laskevan kolmeen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vaikka pientä kehitystä parempaan on tapahtunut, hinnat ovat yhä liian korkeita suhteessa tavoitteeseen.
Maailmanpankki arvioi, että rahalähetykset kasvavat 2,6 prosenttia vuonna 2022. Kasvu on todennäköisesti keskiarvoa suurempaa esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jonka ennuste on 5,5 prosenttia.
Rahalähetyksillä on erityisen suuri merkitys Gambialle, jossa lähetykset ovat kooltaan 34 prosenttia bruttokansantuotteesta. Lesothossa osuus on 23 prosenttia ja Kap Verdellä 16 prosenttia.
Lue lisää: Kehitys-Salminen: Korona ei vähentänytkään kehitysapua – kokonaismäärä jopa kasvoi
Lue lisää: Koronapandemia paljasti aukot Afrikan maiden sosiaaliturvassa
