Jo sadat miljoonat lapset saavat päivittäisen aterian koulussa. Kouluruokailu on kustannustehokas tapa edistää useita kehitystavoitteita samalla kertaa, kertoo opetusneuvos Marjaana Manninen.
Kouluruokaohjelmat tavoittavat jo lähes 420 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti, kertoo tuore Maailmanpankin raportti.
”Kouluruokailu etenee myös matalatuloisissa maissa, joiden hallitukset kattavat itse noin puolet kustannuksista.”
Raportissa arvioidaan, että kouluruokailua edistävistä ohjelmista on tullut yksi ihmiskunnan historian suurimmista globaaleista kehityshankkeista: niiden yhteenlaskettu budjetti on jo 45 miljardia euroa.
Kouluruokailu etenee myös matalatuloisissa maissa, joiden hallitukset kattavat itse noin puolet kustannuksista.
Kouluruokailun suosion taustalla on monia syitä. Ruokailun on huomattu vaikuttavan samanaikaisesti useisiin eri kehitystavoitteisiin, kuten terveyteen ja oppimiseen, mutta myös maatalouteen, sukupuolten tasa-arvoon ja kotitalouksien tuloihin.
Raportin mukaan kouluruokailu ei ole kuitenkaan ihmelääke kaikkeen. Sen avulla pystytään houkuttelemaan lisää lapsia kouluun, mutta se ei automaattisesti synnytä parempia oppimistuloksia. Kouluruokailun on myös todettu olevan hyvä työkalu ruokaturvan kasvattamiseen, mutta ei niinkään kroonisen aliravitsemuksen poistamiseen.
Kouluruokailun konseptia tuetaan kansainvälisen kouluruokailukoalition kautta. Vaikka koalitio perustettiin vasta vuonna 2021, siihen on jo ehtinyt liittyä yli 90 maata. Suomi on toiminut yhtenä koalition puheenjohtajamaista.
Opetusneuvos Marjaana Manninen, miksi kouluruokailua on järkevä edistää?
”Kouluruokailulla taataan, että lapset saavat vähintään kerran päivässä ravitsevan aterian ja sen mukana välttämättömiä ravintoaineita. Tämä vähentää nälkää ja parantaa yleensä myös oppimista.
Kouluruokailulla on myös pidempiaikaisia vaikutuksia. Esimerkiksi ihmisen luusto kehittyy nimenomaan lapsuusiässä. Säännöllinen ja terveellinen ruokailu luo myös tärkeän rutiinin myöhempää elämää varten, ja sen avulla kamppaillaan vääränlaisia ravintotottumuksia vastaan.
”Kouluruokailulla taataan, että lapset saavat vähintään kerran päivässä ravitsevan aterian ja sen mukana välttämättömiä ravintoaineita. Tämä vähentää nälkää ja parantaa yleensä myös oppimista.”
Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa, kouluruoka saattaa olla epäterveellistä. Kouluruokaohjelmissa on kuitenkin aina tavoitteena terveellinen ravitsemus.
Monissa Afrikan maissa kouluruokailulla halutaan vahvistaa erityisesti ruokaturvaa. Se on myös yksi keino saada oppilaat pysymään koulussa. Koulumatkat ovat yleensä pitkiä, ja osa oppilaista saattaa lähteä kotiin syömään kesken päivän eikä sitten enää palaa kouluun. Aterioista saatava energia auttaa oppilaita myös suoriutumaan päivästä fyysisesti, mikä tekee luokkatyöskentelystä rauhallisempaa.
Maailman ruokaohjelma WFP rahoittaa kouluruokaohjelmia maissa ja alueilla, joilla on paljon köyhyyttä. Tällä tuetaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteena olevaa nälän poistamista maailmasta.”
Miten eri maiden kouluruokaohjelmat eroavat toisistaan?
”Kouluruokailun kattavuus vaihtelee suuresti maittain.
Suomi ja Ruotsi ovat harvinaisia esimerkkejä maista, joissa maksuton kouluruoka on lakisääteinen oikeus kaikille oppilaille. Suomessa kouluruoan tarjoaminen aloitettiin jo yli 75 vuotta sitten.
Ilmainen ja yleinen kouluruokailu ei ole itsestään selvyys edes Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa on vahva tahtotila kehittää yhtenäistä kouluruokailua, mutta käytännöt vaihtelevat yhä kunnittain ja kouluittain. Osa tanskalaisista haluaisi pitää vanhasta eväskulttuurista kiinni.
Myös kouluruokailun toteutukset poikkeavat suuresti toisistaan.
Muutama vuosi sitten olin Länsi-Afrikan Beninissä tutustumassa hankkeeseen, johon paikallinen hallitus oli sijoittanut 253 miljoonaa euroa. Hankkeen avulla rakennettiin esimerkiksi koulukeittiöitä ja ruokavarastoja. Keittiöt oli pystytetty viisaasti niin, että liesien tulisijat olivat rakennuksen ulkopuolella ja ruoan valmistaminen tapahtui sisätiloissa ilman savun aiheuttamia ongelmia.
”Afrikan maissa on yleistä, että koko kyläyhteisö on mukana kouluruokailun järjestämisessä. Koulun pihalla tai puutarhassa saattaa olla oppilaita ja heidän perheitään mukana valmistamassa ruokaa.”
Afrikan maissa on myös yleistä, että koko kyläyhteisö on mukana kouluruokailun järjestämisessä. Koulun pihalla tai puutarhassa saattaa olla oppilaita ja heidän perheitään mukana valmistamassa ruokaa.
Osallisuus ja yhteistyö ovatkin keskeisiä asioita, kun mietitään kouluruokailun viemistä eteenpäin.
Kouluruokailu voi olla myös vahvasti kytköksissä paikalliseen talouteen. Esimerkiksi Brasiliassa on kehitetty kansallista järjestelmää, jossa kouluruokailun ainekset hankitaan paikallisilta pienviljelijöiltä.
Tiivistäen voisi sanoa, että mitä kokonaisvaltaisempia ohjelmat ovat, sitä suuremmat mahdollisuudet niillä on menestyä.”
Suomessa on tarjottu kouluruokaa jo monen vuosikymmenen ajan. Millaisia oppeja Suomen tapauksesta voidaan vetää?
”Suomessa säädettiin laki kouluruokailusta vuonna 1943 eli keskellä toista maailmansotaa. Maa oli erittäin köyhä, ja sen tulevaisuus oli monelta osin auki. Suomessa kuitenkin päätettiin, että meidän menestystekijöitämme ovat hyvä koulutus ja ravitsemus.
Silloin ei ollut vielä koulukeittiöitä eikä ruoanjakajia. Kouluissa tarjottiin pääasiassa puuroja ja keittoja. Oppilaat toivat itse osan ruoka-aineksista kouluun. Kodeista saatiin muun muassa perunoita, juureksia, sieniä, marjoja, maitoa ja leipää.
Suomen antama oppi on siinä, että suurta järjestelmää ei tarvitse lähteä tekemään kerralla valmiiksi. Sen sijaan kouluruokailu voidaan aloittaa pienin askelin. Tärkeää on saada poliittista tukea ja sitoutumista. Köyhässä Suomessakin päästiin lopulta kirjaamaan kouluruokailu lakiin saakka.”
Miltä kouluruokailun tulevaisuus näyttää?
”Kehittyvissä maissa suurimpina haasteina tulevat vielä pitkään säilymään infrastruktuurin rakentaminen ja rahoitus. Monissa maissa on myös perinteisiä ajattelumalleja, jotka saattavat hidastuttaa kouluruokailun etenemistä.
Tutkijoilla on kuitenkin jo paljon kiistatonta näyttöä kouluruokailun myönteisistä vaikutuksista esimerkiksi lasten ravitsemukseen ja ruokaturvaan. He voivat myös osoittaa, miten kustannustehokkaasta työkalusta on kyse. Kun kansalaiset ja päättäjät ymmärtävät tämän, kouluruokailuhankkeet lähtevät yleensä käyntiin.
Itse en näe, että kouluruokailun etenemistä pysäyttäisi enää mikään.”
