Vähiten kehittyneiden maiden osuus globaaleista ulkomaisista sijoituksista on alle prosentin luokkaa. Esimerkiksi startup-yritysten määrä on kuitenkin kasvanut, todettiin ulkoministeriön ja YK:n maaliskuun alussa Helsingissä järjestämässä foorumissa.
Maailmaa kurittaneet koronapandemia, globaali inflaatio, korkotason nousu ja ilmastokriisi ovat jättäneet erityisen painavan jälkensä vähiten kehittyneisiin eli LDC-maihin.
YK:ssa asetettujen kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta on tärkeää, miten LDC-maat onnistuvat selviytymään nykyisistä haasteista sekä luomaan lisää työpaikkoja ja talouskasvua.
LDC-maiden tulevaisuutta pohdittiin ulkoministeriön ja YK:n järjestämässä tulevaisuusfoorumissa Helsingissä 4.-6.3. Tutkijat, kansainvälisten järjestöjen edustajat, yksityissektori, julkishallinto ja kansalaisyhteiskunnan edustajat pohtivat, miten innovaatiot edistäisivät muun muassa koulutusta, työpaikkojen syntyä, yrittäjyyttä ja talouksien monipuolistamista köyhimmissä maissa.
Bangladesh jäi vaateteollisuuden vangiksi
Foorumiin osallistunut Dhakan yliopiston professori Selim Raihan avasi Bangladeshin esimerkin kautta sitä, millaisia haasteita LDC-maat kohtaavat, kun ne pyrkivät kasvattamaan talouttaan ja nostamaan elintasoaan.
LDC-maat kuvitellaan usein perinteisiksi maatalousmaiksi, jotka pyrkivät monipuolistamaan taloutensa rakenteita ja – viime kädessä – teollistumaan. Käytännössä kehityskulut ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia, eikä mikä hyvänsä teollistuminen takaa menestystä.
Raihanin mukaan Bangladeshin on katsottu onnistuneen teollistumisessa, sillä se on kyennyt kehittämään – julkisen hallinnon tuella – vaateteollisuudesta maan pääasiallisen vientitulojen lähteen ja talouden moottorin.
Vaateteollisuuden menestys on kuitenkin jäädyttänyt muiden tuotannonalojen kehittämistä, eikä Bangladesh ole kyennyt monipuolistamaan ja hajauttamaan vientiään, Raihan sanoi.
Esimerkiksi Vietnam on onnistunut talouden monipuolistamisessa huomattavasti Bangladeshia paremmin. Kummallakin maalla oli vielä vuonna 1995 samankaltainen talousrakenne, mutta Vietnam onnistui 2000-luvun aikana monipuolistamaan tuotantoaan ja hajauttamaan vientiään niin, että maa tunnetaan nykyisin muun muassa elekroniikan ja laitteiden tuottajana. Vietnam on yhä hyvin riippuvainen viennistään, mutta sen kansalaisten elintaso on selkeästi korkeampi kuin bangladeshilaisten.
Miksi Bangladesh sitten jäi Vietnamista jälkeen? Raihan tunnistaa muun muassa “instituutiovajeen”, joka estää Bangladeshia esimerkiksi laatimasta laaja-alaisia teollistumissuunnitelmia.
“Mahdollisuuksia talouden rakenteiden monipuolistamiseen olisi monella alalla. Bangladeshissa voitaisiin tuottaa esimerkiksi jalostettuja maataloustuotteita, juutista valmistettuja tuotteita sekä nahkatuotteita. Lisäksi maalla on potentiaalia IT-alalla ja kevytteollisuudessa (kuten pienlaitteiden ja varaosien tuotannossa).”
Ruoantuotannossa on suuria mahdollisuuksia
Maataloustuotantoon pureutui myös YK-yliopiston UNU-Widerin tutkija Aimable Nsabimana.
Esimerkiksi Afrikassa on nuori ja kasvava väestö, joka tarjoaa sekä työvoimaa että kuluttajia nykyistä jalostetummille maataloustuotteille ja elintarvikkeille. Afrikka myös kaupungistuu, mikä lisää pakattujen ja prosessoitujen elintarvikkeiden kysyntää.
“Monissa maissa voitaisiin tuottaa esimerkiksi kukkia, huonekasveja, jugurttia sekä kuivattuja ja jauhettuja hedelmiä ja vihanneksia.”
Nsabimanan mukaan näin luotaisiin työpaikkoja, mutta myös monipuolistettaisiin markkinoita ja parannettaisiin ruokaturvaa.
Maatalouden innovaatiot vaatisivat vielä maapolitiikan muuttamista, sillä nyt tuotanto keskittyy pienille perhetiloille. Myös tieverkostoa, varastointia ja energiansaantia olisi parannettava sekä alan koulutusta kehitettävä eteenpäin.
Afrikan digitalisaatio etenee hitaasti
Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestössä OECD:ssä taloustieteilijänä työskentelevä Vasiliki Mavroeidi nosti esiin digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet vähiten kehittyneille maille.
“Digitalisaation avulla olisi mahdollista nopeuttaa vihreää siirtymää ja kestävien teknologioiden käyttöä, mutta myös tehostaa julkista hallintoa ja lisätä markkinoiden välisiä kytköksiä.”
Digitalisaation hyödyntämistä hidastavat heikko infrastuktuuri sekä koulutetun ja osaavan työvoiman puute.
Esimerkiksi internet-laajakaistan nopeus on LDC-maissa keskimäärin kuusi kertaa hitaampi kuin OECD-maissa. Nykyaikainen 5G-yhteys oli viime syksynä saatavilla vain 400 paikassa Afrikassa, mutta yli 80 000 paikassa Euroopassa.
Mavroeidi näki kuitenkin myös myönteisiä kehityskulkuja. Kymmenisen vuotta sitten LDC-maissa ei juuri ollut startup-yrityksiä. Nyt niiden osuus on noin prosentin luokkaa kaikista maailman startupeista.
“Näen tässä potentiaalia, jota olisi hyvä tukea. Tällä hetkellä vain 0,01 prosenttia riskipääomasijoituksista kohdistuu LDC-maiden startup-yrityksiin.”
Startup-yritykset pyrkivät osaltaan luomaan uutta liiketoimintaa ja nostamaan työn tuottavuutta korkeammalle tasolle. Siinä onkin tehtävää: 45 LDC-maan yhteenlaskettu osuus maailmankaupasta ja ulkomaisista sijoituksista on alle prosentin – siitä huolimatta, että maissa asuu 13 prosenttia maailman väestöstä.
