Koronavirus on aiheuttanut koulutuksen kriisin, josta kärsivät eniten vähävaraiset lapset. Tämän paikkaamiseksi tarvitaan velkahelpotuksia, koulutusinvestointeja ja tulonsiirto-ohjelmia, kirjoittavat Etiopian pääministeri Abiy Ahmed ja Iso-Britannian entinen pääministeri Gordon Brown.
Usein toistettu väite siitä, että koronavirus kohtelisi kaikkia tasaveroisesti on myytti, sillä pandemia vahingoittaa suhteettomasti köyhimpiä ja haavoittuvimpia. Koronaviruksen terveysvaikutukset ovat iskeneet erityisesti köyhiin vanhuksiin, ja samaan aikaan pandemia on aiheuttanut koulutuksen kriisin, joka vahingoittaa eniten vähävaraisia lapsia.
Näin on syntynyt sukupolvi, joka jää opetuksen ulkopuolelle. Eristäytyminen ja muut sosiaalisen etääntymisen säännöt ovat pakottaneet kouluja eri puolilla maailmaa sulkemaan ovensa, vaikuttaen enimmillään 1.6 miljardiin lapseen. Siinä missä varakkaammat lapset pääsevät hyödyntämään erilaisia vaihtoehtoja, kuten verkko-oppimista, ei köyhimmille tarjoudu vastaavaa mahdollisuutta.
Maailman heikoimmassa asemassa olevat lapset, joille koulutus on ainut poispääsy köyhyydestä, ovat jääneet kauas taka-alalle. Kestävän kehityksen tavoite numero 4 (SDG 4) eli avoimen, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen takaaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä on siirtynyt yhä kauemmaksi toteutumisestaan.
Koulujen avautuessa uudestaan, voi käydä niin, että monet vähävaraiset lapset eivät palaa opetukseen.
Tavoitteen saavuttaminen oli hidasta jo ennen pandemiaa. Globaalisti lähes 260 miljoonaa lasta jäi koulun ulkopuolelle ja 400 miljoonaa lasta jättäytyi pois koulusta 11-ikävuoden jälkeen. Joillain alueilla, kuten Saharan eteläpuolen Afrikan maaseuduilla vain harva tyttö suorittaa yläkoulun. Tähän osasyynä ovat lapsiavioliitot. Liki 50 maassa ei ole asetettu lapsiavioliittoja estäviä lakeja. Lisäksi useat muut maat ovat epäonnistuneet kieltojen toteuttamisessa. Lopputuloksena tästä noin 12 miljoonaa kouluikäistä tyttöä pakotetaan naimisiin vuosittain.
Koulujen avautuessa uudestaan, voi käydä niin, että monet vähävaraiset lapset eivät palaa opetukseen. Köyhyys on suurin syy siihen, miksi lapset eivät käy koulua. Koronakriisin taloudelliset seuraamukset ulottuvat sulkutoimenpiteiden aikaa pidemmälle, etenkin vähävaraisilla.
Työhön pakotettujen kouluikäisten määrä tulee todennäköisesti kasvamaan 152 miljoonasta. Kansainvälisen työjärjestö ILOn (International Labor Organization) alaikäraja-sopimus on 14 maassa vahvistamatta. Lisäksi yhä useammat tytöt pakotetaan varhaisiin avioliittoihin. Kun Länsi-Afrikan Ebola epidemia kouluja suljettiin Sierra Leonessa vuonna 2014, 15-19-vuotiaiden äitien ja raskaana olevien määrä lähes tuplaantui. Heidän suhteellinen osuutensa kasvoi 30 prosentista 65 prosenttiin. Suurin osa näistä tytöistä ei koskaan palannut kouluun.
Oikeanlaisilla toimilla talous alkaa toipua, työpaikat palautuvat hiljalleen ja sosiaaliturva helpottaa työttömien köyhyyttä. Silti on olemassa vain vähän toimia, joilla paikattaisiin menetettyä koulutusta. Sillä voi olla elinikäiset vaikutukset.
Yli puolet maailman lapsista, eli lähes 900 miljoonaa tyttöä ja poikaa, ovat kykenemättömiä lukemaan yksinkertaisia tekstejä kymmenen vuoden iässä. Nämä 900 miljoonaa lasta eivät ole kykeneviä vastaanottamaan sellaista tietoa ja oppimaan sellaisia taitoja, joita he tarvitsevat kehittääkseen talouttaan aikuisena. Jos emme tee mitään auttaaksemme ”Korona-sukupolvea” kuromaan kiinni menetettyä aikaa, luku voi helposti saavuttaa miljardin tai enemmän. Kun koulut Kashimirissä suljettiin 14 viikoksi vuoden 2005 maanjäristyksen jälkiseurauksena, eniten tilanteestä kärsineet lapset menettivät noin 1.5 vuotta opetusta.
Äskettäin julkaistun UNESCOn Global Education Monitoring -oppimisraportin mukaan, lapset jotka jäävät opetuksessa jälkeen, tarvitsevat myös koulutusta täydentäviä ohjelmia. Latinalaisessa Amerikassa koulutuksen pituus on ohjelmien avulla lisääntynyt 18 kuukaudella 90-luvusta. Tarvittujen toimin toteuttaminen edellyttää rahaa. Ennen kuin koulutukseen tarvittava rahoitus löytyy, hyvään koulutukseen liittyvä kestävän kehityksen tavoite on saavuttamattomissa.
UNESCO arvioi, että ennen koronakriisiä, 50 maata epäonnistui käyttämään suositellun 4 prosentin osuuden kansantulosta tai 15 prosentin osuuden julkisesta budjetista koulutukseen. Valtioiden ja lahjoittajien riittämätön rahoitus tarkoittaa sitä, että useat 30 miljoonasta pakolaisesta ja pakkosiirretystä lapsesta vanhenevat ilman koulutusta, eivätkä he koskaan astu luokkahuoneeseen. Huolimatta siitä, että ryhmät, kuten Education Cannot Wait, tekee töitä asian eteen.
Nyt pandemia kiristää koulutusbudjetteja ennestään. Julkisiin palveluihin on käytettävissä vähemmän rahaa, sillä hitaampi tai negatiivinen kasvu vähentää verotuloja. Rajattuja varoja jaettaessa kiireelliset, elintärkeät terveys -ja sosiaalimenot vievät etusijan, jättäen koulutuksen alirahoitetuksi.
Nopein tapa resurssien vapauttamiseen olisi velkahelpotus.
Samalla tavalla, kehittyneiden maiden kiristynyt taloustilanne tulee näkymään kehitysavun leikkauksina. Tämä koskee myös koulutukseen suunnattua kehitysapua, jonka osuus kahdenvälisestä ja monenkeskisestä avusta on jo valmiiksi vähenemään päin. Maailmanpankki arvioi, että ensi vuoden aikana koulutukseen käytetään matalan- ja keskitulotason maissa 100-150 miljardia dollaria suunniteltua vähemmän.
Rahoituskriisi ei ratkea itsestään. Nopein tapa resurssien vapauttamiseen koulutusta varten olisi velkahelpotus. 76 köyhintä maata joutuu maksamaan 106 miljardia dollaria velanhoitokuluja kahden seuraavan vuoden aikana. Luotonantajien tulisi antaa nämä maksut anteeksi, sillä ehdolla, että raha käytetään koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Samaan aikaan monenkeskisten finanssilaitosten ja alueellisten kehityspankkien täytyy lisätä resursseja. Kansainvälisen valuuttarahaston tulisi lahjoittaa 1.2 biljoona dollaria erityisnosto-oikeuksina, ja kanavoida nämä resurssit maille, jotka tarvitsevat kipeimmin tukea.
Maailmanpankin puolestaan pitäisi tarjota lisää tukea vahvistamalla Kansainvälisen kehitysjärjestön (IDA) toimintaa tai sen lainoja köyhimmille maille. Sen tulisi myös hyödyntää takauksia ja lainoja, joita esimerkiksi Alankomaat ja Iso-Britannia ovat valmistelleet käytettäväksi koulutuksen lisärahoitukseen alemman keskitulotason maissa International Finance Facility for Education -aloitteen alla.
Kouluihin investointi on vain osa ratkaisua.
Tulevien päivien aikana kansalaisjärjestöt ja kansainväliset opetusorganisaatiot järjestävät kouluun paluu -kampanjoita. Uusi heinäkuussa julkistettu Save Our Future -kampanja kehoittaa parempaan jälleenrakennukseen, sen sijaan että palattaisiin pandemiaa edeltävään tilaan. Tämä tarkoittaa luokkahuoneiden ja opetussuunnitelmien päivittämistä, toimivan teknologian käyttöönottoa ja sitä että opettajien olisi mahdollista tarjota henkilökohtaista opastusta. Koulujen tekeminen turvallisemmaksi (yli 620 miljoonalla lapsella ei ole käytettävissä koulussa perus sanitaatiota, mikä vaikuttaa etenkin tyttöihin) ja kouluruoan takaaminen (elinehto 370 miljoonalle pojalle ja tytölle) helpottaisi köyhyyttä ja parantaisi opetuksen tuloksia. Pelastakaa Lapset ry luo omalta osaltaan painetta tälle omalla kampanjallaan, joka keskittyy velkahelpotuksiin ja koulutuksen rahoittamiseen.
Kouluihin investointi on vain osa ratkaisua. Sierra Leonessa tytöille suunnattu tukiverkosto puolitti koulujen keskeyttämisluvun Eloba-kriisin aikana. Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasian maissa ehdolliset tulonsiirto-ohjelmat ovat lisänneet koulunkäyntiä. Viimeisin Global Education Monitoring -raportti kannustaa vastaavien ohjelmien käyttöön.
Koronasukupolvi on jo kärsinyt suhteettomasti. Kansainvälisen yhteisön on aika antaa lapsille mahdollisuus, jonka he ansaitsevat. Vastoinkäymisistä huolimassa, olemme silti sitoutuneita siihen, että tämä olisi historian ensimmäinen sukupolvi, jonka jokainen lapsi on koulussa ja oppii. Niin valtioiden kuin kansainvälisen yhteisön tulisi nyt tehostaa yhteisiä toimia, joilla voimme saavuttaa tämän tavoitteen.
TEKSI ABIY AHMED JA GORDON BROWN
Abiy Ahmed on Etiopian pääministeri, joka palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2019. Gordon Brown on Iso-Britannian entinen pääministeri, YK:n globaalin koulutuksen erityislähettiläs sekä Kansainvälisen koulutuskomission puheenjohtaja.
© Project Syndicate
Englannin kielestä suomentanut Nea Koivisto.
KUVITUS SAMULI SIIRALA
