Tiina Kirkas

Latinalainen Amerikka ei sulje ketään pois

Latinalaisen Amerikan tavoite on kasvattaa globaalin etelän roolia maailmanjärjestyksessä. Siksi Kiinan valta kasvaa mantereella. Myös Venäjä näkyy ja kuuluu entistä laajemmin, akatemiatutkija Eija Ranta kertoo.

Eija Ranta, miksi Latinalaisen Amerikan äänestäjät suosivat populistisia poliitikkoja, kuten Argentiinassa Javier Mileitä viime marraskuussa?

Usko edustukselliseen liberaaliin demokratiaan ei ole koetuksella vain Latinalaisessa Amerikassa vaan yleisesti muuallakin.

”Ihmiset kaipaavat muutosta ja vaihtoehtoja. He ovat tyytymättömiä korruptioon, työttömyyteen, rikollisuuden aiheuttamaan turvattomuuteen sekä ylipäätään vallitsevaan poliittiseen järjestelmään ja perinteiseen eliittiin.

Usko edustukselliseen liberaaliin demokratiaan ei ole koetuksella vain Latinalaisessa Amerikassa vaan yleisesti muuallakin. Ääripäät korostuvat, jolloin sosialistista tai vasemmistolaista hallintoa seuraa äärioikeistolainen hallinto.

Toisaalta Latinalaisen Amerikan maissa on pitkä demokratiaperinne. Autoritaarisia ja populistisia johtajia tasapainottaa vahva kansalaisaktivismi, jonka etulinjassa toimivat nuoret, naiset ja alkuperäiskansat. He muistuttavat valtaapitäviä demokratiasta ja ihmisoikeuksista.”

Mitä muita Latinalaisen Amerikan kehityskulkuja meiltä on jäänyt näkemättä, kun katseemme kohdistuu lähinnä Eurooppaan?

”Kiinan vaikutusvalta on kasvanut, ja se on Etelä-Amerikassa jo suurempi kauppakumppani kuin Yhdysvallat.

Myös Venäjä näkyy entistä laajemmin kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Se etsii mantereelta samanmielisiä, länsimaista liberaalia demokratiaa vastustavia maita ja johtajia. Esimerkiksi Nicaragua on kopioinut Venäjältä ulkomaisia agentteja koskevan lain, jonka seurauksena maan kansalaisyhteiskunnan tila on täysin suljettu. Boliviassa taas Venäjä rahoittaa ydinvoiman rakentamista.

Kiinan ja Venäjän viesteille on alueella kaikupohjaa, jota selittää historiallisesti vaikea suhde Yhdysvaltoihin.

Lisäksi venäläinen uutiskanava RT (aiemmin Russia Today) on tärkeä tietolähde Latinalaisessa Amerikassa. Sosiaalisessa mediassa leviää myös paljon länsivastaisia valeuutisia ja salaliittoteorioita.

Kiinan ja Venäjän viesteille on alueella kaikupohjaa, jota selittää historiallisesti vaikea suhde Yhdysvaltoihin.”

Mikä on Latinalaisen Amerikan asema nykyisessä geopoliittisessa valtapelissä?

”Latinalaisen Amerikan tavoite on kasvattaa globaalin etelän roolia maailmanjärjestyksessä. Taustalla on vanha kolmannen maailman ajattelu, jossa tasapainotellaan eri maiden välillä ja hyödynnetään strategisesti niitä kaikkia: ketään ei suljeta pois.

Nykymaailmassa Latinalaisen Amerikan ei tarvitse käydä kauppaa vain Yhdysvaltain ja Euroopan kanssa vaan on olemassa muita vaihtoehtoja myös poliittisesti.”

Miksi suomalaisten pitäisi kiinnostua Latinalaisesta Amerikasta?

”Mantereella on kiinnostavaa yhteiskunnallista ajattelua: siellä on kokeiltu erilaisia kehitysmalleja, vaikka ne eivät ole aina tuottaneet parasta mahdollista tulosta. On ollut vallankumouksia, kuten Kuubassa, ja Boliviassa Evo Morales yritti järjestää yhteiskuntaa alkuperäiskansojen ajattelun pohjalta – siinä tosin onnistumatta.

Kiehtovaa on, kuinka Latinalaisessa Amerikassa ihmiset jaksavat uskoa uuteen tulevaisuuteen.”

Lue lisää: Miten demokratia voi Latinalaisessa Amerikassa ja Karbialla?

Lue lisää: Viidennes Latinalaisen Amerikan nuorista kannattaa autoritarismia


Eija Ranta

Työ Akatemiatutkija vuosina 2021–2026, globaalin kehitystutkimuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa

Ura Tutkijana Helsingin yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa, Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja Åbo Akademissa vuodesta 2007 lähtien. Sitä ennen kehitysyhteistyössä YK-järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä. Vierailevana tutkijana Nairobin yliopistossa Keniassa, Centro Latinoamericano de Ecología Socialissa (CLAES) Uruguayssa ja Universidad Mayor de San Simónissa Boliviassa.

Koulutus Valtiotieteiden tohtori (kehitysmaatutkimus) vuonna 2014 ja valtiotieteiden maisteri (kulttuuri- ja sosiaaliantropologia) vuonna 2006 Helsingin yliopistosta