Maailmanpankki on ilmoittanut, ettei se enää jatka Doing Business -raporttien julkaisemista. Raportit listasivat maita paremmuusjärjestykseen yrityksen perustamisen ja pyörittämisen helppouden perusteella.
Syyskuun 15. päivä julkaistu tutkimus vuosien 2018 ja 2020 Doing Business -raporteista havaitsi Maailmanpankin muuttaneen rankkauksia rahoituspaineen alla.
Listauksia on kritisoitu aiemminkin. Jo vuonna 2008 julkaistu sisäinen arviointiraportti kiinnitti huomiota läpinäkyvyyden puutteeseen. Vuonna 2018 Maailmanpankin pääekonomisti Paul Romer erosi tuomiten tietojen manipuloinnin.
Listaukset olivat jo jonkin aikaa kärsineet uskottavuusongelmista, joihin oli useita syitä.
Ensinnäkin Doing Business oli muuttunut liian politisoituneeksi. Alun perin sen oli tarkoitus mitata parannuksia maiden liiketoimintaympäristöissä. Se kertoi, miten monia toimenpiteitä vaadittiin ja miten paljon aikaa kului yrityksen perustamiseen tai vaikkapa rakennusluvan saamiseen.
Maailmanpankki kuitenkin käytti Doing Businessia myös maiden rankkaamiseen. Parhaiden pisteiden saajia ja uudistuksissa onnistuneita juhlittiin. Hallitukset alkoivat nähdä hyvän sijoituksen listalla päämääräksi itsessään todellisista kehitysvaikutuksista riippumatta. Luisuminen listalla alaspäin saattoi olla poliittisesti vahingollista.
Listaukset perustuivat näennäisesti kunkin maan liiketoimintaympäristön tarkkaan arviointiin. Washington DC:ssä kuitenkin toimi vain pieni työryhmä, jonka ilmapiiriä kuvailtiin tutkimuksessa toksiseksi. Suuri osa arviointityöstä oli ulkoistettu kansallisille vapaaehtoispaneeleille, joita pyydettiin muuttamaan tai hyväksymään esitäytetyt kyselykaavakkeet.
KAIKKI PANEELIEN jäsenet eivät olleet asiantuntijoita, jotkut eivät edes työskennelleet arvioimassaan maassa. Monet asiasta haastatellut olivat tuskin vilkaisseet kyselyä ennen kuin jo kuittasivat työn tehdyksi. Lisäksi joissain maissa kyselyn kieli johti ongelmiin – kaikkialla maailmassa englannin kielen taito ei ole yleistä.
Mainittujen tekijöiden seurauksena hallitusten kova työ ei aina näkynyt raportin tuloksissa. Lobbauskampanjat suosivat painoarvoltaan suurempia maita, vaikka syytä ei aina olisi ollut.
Jotkut hallitukset valittivat pisteytyksensä muuttuneen vailla syytä. Chilen tapauksessa pisteytys muuttui vallassa olevan puolueen mukaan. Muutosten läpinäkymättömyyden huomaa selkeästi verratessa esimerkiksi UNCTADin Global Enterprise Registration -indeksiin. Siihen nimenomaan pyydetään kansalaisten panosta.
Tutkimus vahvisti havainnon sijoituksen parantumisesta, jos maksoi Maailmanpankille uudistusneuvonnasta UNCTADin tai UNDP:n kaltaisten kehitysinstituutioiden puoleen kääntymisen sijaan.
Tutkimuksessa todetaan ”valtaenemmistön Maailmanpankin työntekijöistä nostaneen esille neuvontapalveluiden luoman sisäänrakennetun eturistiriidan”.
MYÖS METODOLOGIASSA oli ongelmansa. Se ei juurikaan erotellut hyviä käytäntöjä ja tarpeetonta byrokratiaa, kuten ympäristösääntöjen noudattamisen valvontaa tai jatkuvasti uusien leimalla varustettujen asiakirjojen vaatimista.
Liiketoimintaympäristön uudistukset voidaan mitata säästetyissä päivissä ja toimenpiteissä, mutta näiden varsinaisia vaikutuksia ei mitattu.
Esimerkiksi koronapandemian alkaessa YK auttoi Beniniä nopeuttamaan liiketoiminnan luomisprosessin siirtämistä verkkoon. Avun ansiosta liikeyrityksen pystyi perustamaan parissa tunnissa matkapuhelimella sen sijaan, että olisi jonottanut päiväkausia valtion viraston ovella trooppisen auringon paahteessa.
Eikä tässä kaikki. Muutokset helpottivat aikapulasta kärsiviä sekä kaukana pääkaupungista asuvia. Uusien yritysten määrä kasvoi 43 prosentilla. Puolet näiden yritysten perustajista oli alle kolmekymmenvuotiaita, puolet maaseutualueilta ja omistajista kolmannes naisia. Tällaiset vaikutukset antaisivat pelkkää listasijoitusta enemmän aihetta juhlaan.
Mitä tapahtuu seuraavaksi? Maailmanpankin johtokunta on sanonut ”työstävänsä uutta lähestymistapaa liiketoiminta- ja investointiympäristön arviointiin”. Millainen se olisi, miten se kannustaisi tavoittelemaan todellista kehitystä ja kuinka siitä saadaan vähemmän politisoitunut? Onko tällainen listaus ylipäätään edelleen tarpeellinen?
Doing Business -listauksen tarkoitus on edistää kehitystä helpottamalla yksityisen sektorin toimintaa. Sen ei tulisi mitata vain sitä, tekevätkö uudistukset toimenpiteistä helpompia paperilla. Sen tulisi mitata sitä, johtavatko uudistukset useampien yritysten syntyyn. Oleellista olisi myös tietää, minne yrityksiä syntyy ja kuka niitä perustaa. Näin mitattaisiin uudistusten todellisia kehitysvaikutuksia.
Myös prosessien selkeyttä pitäisi mitata. Liikeyritysten omistajat jättävät usein yrityksensä rekisteröimättä epäselvyyksien tähden. Nämä liittyvät esimerkiksi tarvittaviin papereihin, siihen missä pitäisi käydä tai kuinka paljon rahaa toimenpiteille tulisi varata. Yritysten rekisteröimättä jättäminen ylläpitää epävirallista taloutta.
ARVIOINTITIIMIIN TARVITAAN riittävästi väkeä, jotta se voi toimia ilman laajamittaista vapaaehtoisiin turvautumista. Kaikki toimistossa tehdyt analyysit pitäisi tarkistaa kenttävierailuilla valtion virastoihin ja yksityisyrityksille tehdyillä kyselyillä.
Tiimin riippumattomuutta voisi suojella muista kehitysorganisaatioista muodostettu komitea. Komitea valvoisi, että jokainen raportti on laadittu huolella. Sille voisivat myös valittaa hallitukset, jotka kokevat, ettei arvio vastaa heidän tilannettaan.
Arvion perusteet tulisi julkistaa verkossa, mukaan lukien kerätty data, päätökset poikkeamista ja muista oletuksista. Tietoa tulisi jakaa niin paljon, että kuka tahansa riittävästi tilastotiedettä tunteva kansalainen voisi omalla päättelyllään päätyä samoihin tuloksiin.
Läpinäkyvyyden tähden myös hallitusten tekemien valitusten käsittely tulisi julkistaa.
Arvion tulisi olla vähemmän poliittinen. Ei enää rankkauksia. Uudistukset eivät ole kilpailu, ja laatu on tärkeämpää kuin määrä. Kohentunut liiketoimintaympäristö on väline, ei päämäärä itsessään.
Lopuksi on kyseenalaistettava koko listauksen tarpeellisuus. Koronapandemian ja nuorten yrittäjien vaatimusten myötä monet hallitukset jo siirtävät hallinnollisia toimiaan verkkoon.
Aiemmin tänä vuonna Bhutan teki mahdolliseksi pienyritysten omistajille rekisteröidä yrityksensä hallituksen verkkosivulla. Nyt sähköpostiin saa muutamassa sekunnissa automaattisesti luodut ja oikeudellisesti pätevät asiakirjat.
Kun useat valtiot omaksuvat saman käytännön, viikkojen ja päivien sijaan maita erottavat toisistaan enää tunnit tai minuutit. Toimenpiteet kutistuvat yhteen.
Tällaisen skenaarion edessä Doing Businessille ei välttämättä jää mitään mitattavaa.
©IPS
Kirjoittaja on YK:n kehitystaloustieteilijä, joka auttaa hallituksia kohentamaan liiketoimintaympäristöjään sekä houkuttelemaan investointeja.
Englannin kielestä kääntänyt Matti Ripatti
Lue lisää: Kehittyvät maat hyötyvät minimiverosta
Lue lisää: Yritysten selviytyminen kriisistä on kehittyvissä maissa erityisen tärkeää
