Suomalaiset tutkijat ja opiskelijat kehittävät ilmastoviisasta maa- ja karjataloutta Kenian Taitavuorilla.
Vehreiden vuorten huiput kohoavat parintuhannen metrin korkeuteen. Aurinko paistaa Kaakkois-Keniassa pilvettömältä taivaalta, mutta Taitavuorten huiput peittyvät sumuun ja pilviin. Intian valtamerelle on matkaa pari sataa kilometriä, mutta tuulet tuovat valtamereltä kosteutta, joka tiivistyy sumuksi ja pilviksi vuorten ylärinteille.
Jyrkän rinteen pengerretyillä maatilkuilla kasvaa lähinnä maissia. Taitavuorten rinteet ovat lämmenneet, ja siksi rinteillä kasvavat mangopuut ovat alkaneet tuottaa hedelmää.
Ihmissilmään puulajit näyttäytyvät vihreänä, mutta spektrikamera satoine heijastusta tallentavine aallonpituuskaistoineen paljastaa lajien väliset erot.
Felton Kimorin maatila on yksi Helsingin yliopiston Taitan tutkimusaseman viidestä koetilasta. Nyt pellolla on töissä muitakin: Helsingin yliopiston maantieteen kenttäkurssin opiskelijat mittaavat maissinlehtien lehtivihreäpitoisuutta pistespektrometrillä.
Aseman tutkimuksissa käytetään myös kuvantavaa spektrometriä, jolla tunnistetaan puulajeja ja maaperän hiilipitoisuutta. Ihmissilmään puulajit näyttäytyvät vihreänä, mutta spektrikamera satoine heijastusta tallentavine aallonpituuskaistoineen paljastaa lajien väliset erot.
Pilvet pysyvät vuoren huipun tuntumassa. Tuulenvire tuntuu viileältä auringonpaisteessa. Alhaalla tasangolla maantieteen opiskelijat kertovat mitanneensa tammikuussa maanpinnan lämpötilaksi 60 astetta.
”Ennen meillä oli vain peruskamerat ja GPS, nyt meillä on maastossa ilmastonmuutostutkimusta varten kuusi säämittausasemaa ja lähes sata maan tai ilman lämpötilaa mittaavaa laitetta”, kertoo Helsingin yliopiston geoinformatiikan professori Petri Pellikka.
Hän on johtanut Taitavuorilla sijaitsevaa Helsingin yliopiston monitieteellistä Taitan tutkimusasemaa vuodesta 2009. Pellikka vieraili alueella ensimmäisen kerran keräämässä aineistoa maantieteen opinnäytetyöhönsä yli kolme vuosikymmentä sitten.
Kenia kehittyy
Petri Pellikka on nähnyt Kenian muutoksen.
”Vuonna 1989 ihmiset pyysivät minulta kynää, sitten kännykkää ja nykyään kannettavaa tietokonetta. Vuonna 2004 jouduin kävelemään tutkimusasemalta kilometrin ylämäkeen saadakseni yhteyden verkkoon, nyt lähes kaikilla on älypuhelin.”
Taitan tutkimusaseman ympäristö on muuttunut. Maaseudulla on raivattu uutta peltoa, kaupungit ovat laajentuneet entisille viljelymaille.
”Informaatioteknologian kehitys on lisännyt ihmisten tietoisuutta ympäristöstä myös täällä Taitavuorten alueella”, Pellikka kertoo.
Taitan tutkimusasema työllistää 13 paikallista asukasta. Heidän lapsensa ovat käyneet lukion, ja osa aloittaa yliopisto-opinnot.
”Ensin työntekijät hankkivat aurinkopaneelit ja sitten saivat verkkovirran. Vielä kymmenen vuotta sitten iltamaisema oli pimeä. Nyt laaksot ja kukkulat loistavat sähkön ansiosta kuin toinen tähtitaivas”, Pellikka kertoo.
Peltopinta-ala kasvaa
Paikalliset asukkaat kutsuvat Taitavuoria vesitorneiksi, koska vuoren ylärinteiden sumu ja sade ruokkivat alarinteiden lähteitä myös kuivana kautena. Nyt asukkaat ovat huomanneet, että veden määrä on vähentynyt ja lähteet ovat kuivuneet. Yksi syistä on väestönkasvun aiheuttama tarve lisätä peltopinta-alaa.
Näin on tapahtunut myös Taitan tutkimusaseman ympäristössä, jossa peltopinta-ala kasvoi 30 prosentista 43 prosenttiin vuosina 1987–2011. Ilmiö ei ole uusi. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa peltopinta-ala lisääntyi vuosina 1975–2000 lähes 60 prosenttia.
Petri Pellikka ei näe tilannetta vielä katastrofaalisena, mutta suuntauksen jatkuminen huolestuttaa.
”Usean neliökilometrin uudet peltoalueet muuttavat ilmastoa laajoilla alueilla”, hän sanoo.
Alkuperäismetsät katoavat
Taitavuorten alkuperäismetsien pinta-ala puolittui vuosina 1955–2004, mutta istutusmetsien ansiosta kokonaismetsäpinta-ala ei vähentynyt. Puulajisto kuitenkin muuttui.
Monet alkuperäispuulajit ovat kovia ja käkkyräisiä – ja siksi huonoja rakennusmateriaaleja. Lisäksi ne kasvavat hitaasti.
Puulajilla ei ole suurta merkitystä hiilen sitomiselle eikä vedeksi tiivistyvälle kosteudelle, jota syntyy, kun puun lehvästö kerää talteen kosteutta ilmasta.
”Sitä vastoin lajisto on erittäin tärkeä luonnon monimuotoisuudelle”, Petri Pellikka kertoo.
Monet alkuperäispuulajit ovat kovia ja käkkyräisiä – ja siksi huonoja rakennusmateriaaleja. Lisäksi ne kasvavat hitaasti. On ymmärrettävää, että halutaan istuttaa puita, joista saadaan hyötyä, kuten hedelmiä ja rakennusaineita.
Taitavuorten alueelle on istutettu jo 1960-luvulla eksoottisia puulajeja, kuten mäntyjä.
”Eukalyptus on eksoottisista lajeista huonoin vaihtoehto, koska se käyttää paljon vettä. Lisäksi sen karike on haitallista monille kasveille ja eläimille”, Pellikka sanoo.
Alkuperäismetsien puute uhkaa monia alueen lintulajeja, joille ollaan suunnittelemassa soidinmatkoille sopivia astinkiviä ja metsäkäytäviä.
Metsät turvaavat veden kiertokulun
Kenian valtio on ymmärtänyt puiden ja metsien arvon. Lain mukaan jokaisen maanviljelijän tulisi kasvattaa puita pellollaan vähintään kymmenellä prosentilla pinta-alasta.
”Keniassa on paljon hyvää ymmärrystä ja osaamista. Meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, mutta tarkat mittauksemme antavat lisää näyttöä esimerkiksi puiden merkityksestä ilmaston viilentämisessä”, Petri Pellikka sanoo.
Puilla ja metsillä on suuri merkitys maatalouden vedensaannille.
Metsät ja puut ovat tärkeitä elinympäristöjä myös pölyttäjille, joita kaikki viljelykasvit tarvitsevat.
”Ilman puita ja metsiä vuoren rinteiltä olisi enemmän pintavaluntaa jokiin ja tasangoille. Metsän maaperä ja karike auttavat vettä imeytymään nopeasti maahan pohjavedeksi”, Pellikka sanoo.
Hän muistuttaa, että metsä ja puut synnyttävät myös sadetta. Metsä haihduttaa kosteutta, josta voi muodostua pilvihuntu. Hunnun koskettaessa puustoa, sumu tarttuu puiden lehdille ja sataa pisaroina kuin itsestään. Kyse on pienestä mutta tehokkaasta veden kiertokulusta.
Metsät ja puut ovat tärkeitä elinympäristöjä myös pölyttäjille, joita kaikki viljelykasvit tarvitsevat.
Karja kärsii kuivuudesta
Karjatalouden hiilijalanjälkeä voi pienentää vähentämällä karjan määrää mutta myös kehittämällä maankäyttöä. Kenian viime vuosien kuivuus tappoi jopa 80 prosenttia karjasta ja pakotti karjankasvattajat etsimään muita ansaintakeinoja.
Petri Pellikka yrittää tutkimusryhmineen monipuolistaa karjataloutta elinkeinoilla, jotka hyödyntävät puumaista kasvillisuutta, mikä puolestaan estäisi ilmastonmuutosta.
”Samalla puustoisella pinta-alalla voi olla useita elinkeinoja, kuten mehiläistarhausta akaasiapuineen ja karjan laiduntamista”, Pellikka sanoo.
Parhaillaan tutkimusryhmä suunnittelee hanketta, jossa peltometsäviljelyllä hillitään ilmaston lämpenemistä.
Säätieto voi pelastaa sadon
Maanviljelijä ja Taitan tutkimusaseman kenttämestari Mwadime Mjomba korjaa tammikuun puolivälissä maissisatoaan noin neljän hehtaarin maatilallaan. Yhdellä hehtaarilla hän kasvattaa lisäksi muun muassa papuja, herneitä ja kurpitsaa. Maatila toimii myös Taitan tutkimusaseman koetilana.
Naapuriviljelijöiden maissisato on vasta kypsymässä, ja sitä uhkaavat sateet.
”Kenian ilmatieteen laitos varoitti lokakuun alussa rajuista sateista, jotka ovat El Niño-sääilmiön aiheuttamia. Moni kyseenalaisti ilmoituksen, ja istutti maissin tavanomaiseen aikaan joulukuussa. Varoituksiin luottaneet saivat satoa”, Mjomba kertoo.
Valtio viestii maanviljelijöille pitkän aikavälin sääennusteita paitsi television myös radion, sähköpostin ja pikaviestipalvelu WhatsAppin välityksellä.
”Puita istuttaneet viljelijät näkevät nopeasti hyödyt, kuten hedelmien tuoton, eroosion vähentymisen ja viilentävän vaikutuksen, vaikka he eivät ymmärtäisikään hiilen sidonnan vaikutuksia ilmastoon”, Mjomba sanoo.
