Miksi kaikki tytöt eivät käy koulua?

Tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt ja oppimistulokset parantuneet merkittävästi viimeisen 25 vuoden aikana. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, jotta koulutuksessa päästään todelliseen sukupuolten väliseen tasa-arvoon, kirjoittaa UNESCOn Manos Antoninis.

Vuonna 1995 Pekingin neljännessä naisten asemaa käsittelleessä maailmankonferenssissa osanottajat lupasivat edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia kaikkialla. Osana historiallista Pekingin julistusta ja toimintaohjelmaa kansainvälinen yhteisö lupasi varmistaa, että kaikki tytöt saavat koulutusta. YK:n kasvatus-,  tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOn maailmanlaajuinen koulutuksen seurantaraportti on tutkinut onko lupaus pidetty.

Konferenssista on kulunut neljännesvuosisata, ja paljon on tapahtunut: perus- ja toisen asteen koulutuksessa on 180 miljoonaa tyttöä enemmän kuin vuonna 1995. Myös useampi tyttö kuin koskaan aiemmin käy koulunsa loppuun ja valmistuu sieltä. Kolmannen asteen koulutuksesta on myös hyviä uutisia: nykyisestä ikäluokasta kolme kertaa enemmän naisia opiskelee yliopistossa edelliseen ikäluokkaan verrattuna. Marokossa vain 30 naista 100 miestä kohden aloitti yliopisto-opinnot 1990-luvun alussa, nyt ollaan tasoissa.

kaikkein köyhimmät tytöt jäävät yhä jälkeen

Opintojen tulokset ovat yhtä tärkeitä kuin pääsy niihin, ja tässä on edistytty selvästi. Yli puolessa keski- ja korkean tulotason maista tytöt menestyvät aivan yhtä hyvin kuin pojat matematiikassa, ja 25 prosentissa maista tytöt pärjäävät poikia paremmin.

Mutta kaikkein köyhimmät tytöt jäävät yhä jälkeen. Vuonna 2018 maailmassa oli 59 miljoonaa peruskouluikäistä lasta, jotka eivät käyneet koulua. Heistä 12 miljoonaa, joista 75 prosenttia oli tyttöjä, ei koskaan ollut käynyt koulua eikä hyvin todennäköisesti tule koskaan käymäänkään. Yli 20 maassa, jotka useimmat ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, juuri kukaan köyhä maaseudulla asuva tyttö ei käy toisen asteen koulutusta loppuun.

Kaikkein haavoittuvimmille ryhmille koulut ovat yhä turvattomia paikkoja, joissa esiintyy sanallista ja seksuaalista häirintää, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Teiniraskaudet pitävät tytöt usein poissa koulusta ja pitkittävät köyhyyden kehää. Vuosina 1995-2020  teiniraskauksien määrä väheni kolmanneksella 15-19 -vuotiailla tytöillä. Varhaiset raskaudet ovat kuitenkin yhä yleisiä, varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa neljännes 18-vuotiaista tytöistä on jo äitejä.

Kokonaiasvaltaista seksuaalikasvatusta on annettava kaikissa kouluissa. Näin autetaan opiskelijoita vastustamaan ikätoverien painostusta olla mukana väkivallanteoissa tai hyväksyä ne. Samalla vähennetään varhaisia raskauksia. Viime vuosina tässä on edetty lupaavasti, esimerkiksi Sierra Leone päätti maaliskuussa kumota raskaana olevien tyttöjen koulunkäyntikiellon. Kaksi maata kuitenkin edelleen sulkee raskaana olevat tytöt ja nuoret äidit koulutuksen ulkopuolelle: Päiväntasaajan Guinea ja Tansania.

Myös oppikirjoissa ylläpidetään sukupuolinormeja, jotka hidastavat tyttöjen etenemistä.

Tyttöjen koulutukselle on muitakin esteitä, joskin vähemmän vakavia. Esimerkiksi pakistanilainen Rabia Nusrat oli lapsesta saakka halunnut opiskella insinööriksi. Hän piti oman päänsä huolimatta vanhempiensa tahdosta valita vähemmän miesvaltainen ala. Nyt hän on perheensä ja yhteisönsä ensimmäinen insinöörin tutkinnon suorittanut Pakistanissa. Kaikki tytöt eivät kuitenkaan ole yhtä sinnikkäitä, ja liian harvat opettajat ja urasuunnittelijat pystyvät tasapainottamaan sukupuolten välistä kuilua luonnontieteissä, teknologiassa, insinööriopinnoissa ja matematiikassa. OECD-maissa parhaiten luonnontieteissä tai matematiikassa menestyvistä tytöistä vain 14 prosentin odotetaan työskentelevän näiden aineiden parissa. Parhaiten pärjäävillä pojilla vastaava luku on 26 prosenttia.

Myös oppikirjoissa ylläpidetään sukupuolinormeja, jotka hidastavat tyttöjen etenemistä. Usein tekstit ja kuvat esittävät naiset perinteisissä kotiin sidotuissa rooleissa ja vähemmän arvovaltaisissa ammateissa, kun taas miehet kuvataan voimakkaina johtajina. Tällaisia vanhanaikaisia stereotypioita ei pitäisi olla nykyaikaisissa oppikirjoissa ja ne pitäisi poistaa.

UNESCOn raportissa painotetaan myös, kuinka tärkeää on saada enemmän naisia opetussektorin johtoasemiin. Opetus on naisvaltainen ala, mikä ylläpitää epätasa-arvoisia mahdollisuuksia työmarkkinoilla.  Lasikatto on todellisuutta täälläkin. 48:ssa keski- ja korkean tulotason maassa naisten osuus yläasteen opettajista oli 20 prosenttia suurempi kuin naisten osuus yläasteen rehtoreista. Naisjohtajuus ei automaattisesti johda tyttöjen aseman paranemiseen, mutta naisjohtajat voivat muuttaa sosiaalisia- ja sukupuolinormeja lainsäädännön ja linjausten avulla. He voivat myös olla näkyviä roolimalleja tytöille.

Vuonna 2021 maailman maiden hallitukset allekirjoittavat uuden, nykysukupolven naisten oikeuksia koskevan julistuksen maailmanlaajuisessa tasa-arvoaloitteessa (Generation Equality Forum). Koulutus ansaitsee keskeisen aseman uudessa julistuksessa, sillä tytöt ovat yhä haavoittuvia pahimmanlaatuiselle syrjinnälle – etenkin nyt, kun koronaviruspandemia uhkaa syventää epätasa-arvoisia rakenteita entisestään.

On tärkeää iloita tähän mennessä saavutetusta edistyksestä. Samalla on muistettava, kuinka paljon on vielä tehtävää, jotta koulutuksessa päästään todelliseen sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

© Project Syndicate

Manos Antoninis on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCOn Global Education Monitoring Reportin johtaja.

Englannin kielestä suomentanut Outi Einola-Head.