Sanna Lindgren

Miksi lihankulutus on ongelma? Viisi vastausta

Lihankulutusta pitäisi vähentää, mutta sen sijaan maailmassa syödään enemmän lihaa kuin koskaan. Maiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo lihankulutuksesta ja sen ympäristövaikutuksista.

Miksi lihankulutusta pitää vähentää?

Prosessoimaton liha on ravitsemuksen kannalta kohtuudella nautittuna ihan hyvä proteiinin lähde. Kuitenkin nykyisellään lihankulutus on globaalilla tasolla niin suurta, että lihantuotannon aiheuttamat negatiiviset ympäristövaikutukset ovat merkittävät, erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo.

Nykyisellään lihankulutus on globaalilla tasolla niin suurta, että lihantuotannon aiheuttamat negatiiviset ympäristövaikutukset ovat merkittävät.

Lihantuotannosta syntyy paljon kasvihuonekaasupäästöjä, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta. Maatalous, eläintuotanto ja sen vaatima rehuntuotanto etunenässä, vie valtaosan kaikesta ihmisten käyttämästä vedestä.

Luonnon monimuotoisuus heikkenee, kun koskematonta luontoa raivataan eläinten kasvatuksen ja rehukasvien viljelyn tieltä tai laidunmaat pilataan ylilaiduntamisella. Ylilaiduntamisesta ja rehuntuotannosta seuraa lisäksi ravinnekuormitusta meriin ja järviin, mikä edistää rehevöitymistä.

Ylipäänsä kasvien ravinteet voitaisiin hyödyntää tehokkaammin ja ilmastopäästöt jäisivät pienemmiksi, jos eläinten rehun sijaan kasveista tuotettaisiin pääasiassa ihmisravintoa.

Lihaan liittyy myös eettisiä kysymyksiä eläinten hyvinvoinnin osalta.

Onko kaikki liha yhtä ongelmallista?

Katajajuuri korostaa, ettei mitään lihatyyppiä kannata pitää yksiselitteisesti hyvänä tai erityisen huonona. Näkökulman valinta ja painotus ratkaisevat.

”Aiheeseen liittyy paljon subjektiivisia arvovalintoja, kuten keskittyykö katsomaan kasvihuonekaasupäästöjä, monimuotoisuutta, veden riittävyyttä tai ympäristölle haitallisia torjunta-aineita”, hän sanoo.

Sekä lihan- että kasvintuotannon tavoissa ja käytänteissä on eroja, muun muassa liittyen maankäytön muutoksiin. Myös esimerkiksi elinkaaristen päästöjen ja ympäristövaikutusten laskentatavat vaihtelevat, joten tieteellistenkin julkaisujen välillä voi olla isoja eroja. Jotta ruokatuotteiden ympäristöjalanjälkiä voisi vertailla yksittäisten julkaisujen pohjalta, pitäisi ensin vakioida kaikki menetelmälliset asiat.

Suurimmat ilmastopäästöt lihakiloa kohden syntyvät märehtijöistä, joihin kuuluvat esimerkiksi naudat ja lampaat.

Joka tapauksessa suurimmat ilmastopäästöt lihakiloa kohden syntyvät märehtijöistä, joihin kuuluvat esimerkiksi naudat ja lampaat.

Märehtijöiden useampimahainen ruoansulatusjärjestelmä tuottaa metaanipäästöjä, jotka muodostavat merkittävän osan eläintuotannon ilmastopäästöistä. Metaani on hiilidioksidia huomattavasti voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Muun muassa siipikarjan ja sian ilmastopäästöt ovat märehtijöihin verrattuna huomattavasti maltillisemmat, sillä ne kuuluvat yksimahaisiin eläimiin, joiden ruoansulatus ei tuota metaania.

Ilmastopäästöjen takia naudanlihan kulutusta on tärkeää vähentää, mutta kokonaan siitä ei kannata luopua. Suomessa nautakarjalle sekä siihen kytketylle nurmituotannolle on paikkansa niin huoltovarmuuden kuin myös erityisesti liharotuisten nautojen osalta perinneympäristöjen ylläpitäjänä.

Katajajuuri lisää, että lihan pakkaamisen sekä tie- ja merilogistiikan merkitys lihantuotannon ympäristövaikutuksiin on kokonaisuuden kannalta pieni. Tuotantotapa ratkaisee. Haitallisimpiin käytäntöihin lukeutuu sademetsien raivaaminen lihan- tai rehusoijantuotannon tieltä, mistä varsinkin Brasilia tunnetaan.

Sikoja ulkona aitauksessa.
Sianlihan ilmastopäästöt ovat broilerin lihaa hieman suuremmat, mutta naudanlihaan verrattuna sekä sian että broilerin ilmastopäästöt ovat maltilliset. Kuva: DN1988 / Shutterstock

Kuinka paljon maailmassa syödään lihaa vuodessa?

Maailmassa tuotetaan yli 340 miljoonaa tonnia lihaa vuodessa. Kaiken kaikkiaan lihaa syödään enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta maiden välillä on suuria eroja.

Suurimmat lihankuluttajat ovat länsimaita ja vauraampia kehittyviä maita: Hong Kong, Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Uusi-Seelanti, Espanja ja Brasilia. Kussakin kuluu 100–140 teuraskiloa lihaa vuodessa henkilöä kohden. Lihankulutusta tarkastellaan perinteisesti teuraskiloina, joihin sisältyy eläimen ei-syötäviä osia, kuten luita ja elimiä. Teuraskiloista suuhun asti päätyy noin puolet, kun myös paistohävikki huomioidaan.

Suurimmat lihankuluttajat ovat länsimaita ja vauraampia kehittyviä maita.

EU-maissa keskimääräinen lihankulutus on noin 84 teuraskiloa vuodessa henkilöä kohden. Puolestaan kasvissyönnistä tunnetussa Intiassa sekä taloudellisesti köyhissä Bangladeshissa ja Etiopiassa lihaa kuluu vain vaatimattomat 4–5 teuraskiloa henkilöä kohden vuodessa.

Katajajuuri kertoo, että vaikka tarve vähentää lihansyöntiä on tiedostettu pitkään, länsimaissa lihankulutus on viime aikoina pikemminkin vakiintunut kuin selvästi vähentynyt. Samaan aikaan varsinkin vauraammissa kehittyvissä maissa lihankulutus on kasvanut.

Vaurastuminen ylipäänsä näyttää historiallisesti katsottuna johtavan lihankulutuksen kasvuun: esimerkiksi Kiinassa lihankulutus on nykyään reilu 60 teuraskiloa henkilöä kohden vuodessa, mikä on lähes 20 kertaa enemmän kuin 1960-luvulla.

Kokonaisuudessaan väestörikkaassa Kiinassa syödään lähes kolmasosa kaikesta maailman lihantuotannosta. Katajajuuri muistuttaa, että länsimaat ovat vaurastuessaan kulkeneet saman kaltaista polkua, joten on tekopyhää vierittää vastuu lihankulutuksen kasvusta nousevien kehittyvien maiden harteille.

Kuinka paljon Suomessa syödään lihaa vuodessa?

Suomessa kuluu lihaa vähän alle 80 teuraskiloa vuodessa henkilöä kohden. Tarkemmin eriteltynä Suomessa kulutettiin vuonna 2021 sianlihaa 28,9, siipikarjanlihaa 28,4 ja naudanlihaa 18,4 teuraskiloa henkilöä kohden.

”Lihatuotteet muodostavat Suomessa nykyisen ruokavalion hiilijalanjäljestä keskimäärin noin 45 prosenttia.”

Suomessa myytävä liha on pääosin kotimaista tuotantoa. Se ei ole automaattinen tae ympäristöystävällisimmästä vaihtoehdosta, mutta Katajajuuri toteaa, että ainakin suomalaisilla lihataloilla on kunnianhimoiset tavoitteet lihantuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Maaliin on tosin vielä matkaa.

”Lihatuotteet muodostavat Suomessa nykyisen ruokavalion hiilijalanjäljestä keskimäärin noin 45 prosenttia. Meijerituotteista tulee siihen noin 20 prosenttia lisää päälle. Loput tulee pääosin kasvikunnan tuotteiden puolelta”, Katajajuuri kertoo.

Millainen ruoka on kestävästi tuotettua?

”Monipuolinen ja monenlaisista raaka-aineista koostettu kasvivoittoinen ruoka”, Katajajuuri tiivistää.

Sekä ympäristön että ihmisten terveyden kannalta kestävä ruoka koostuu muun muassa täysjyväviljasta, monenlaisista kasviksista, kasvikunnan proteiineista, pähkinöistä, siemenistä ja kalan osalta varsinkin vastuullisesti pyydetystä lähivesien luonnonkalasta.

Kasvipainotteisuuden lisäksi tulisi kiinnittää huomiota hävikin minimointiin: Suomessakin heitetään vuodessa noin 360 miljoonaa kiloa alun perin syömäkelpoista ruokaa pois, kotitalouksissa yksistään yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

Ympäristön ja terveyden näkökulmista katsottuna kestävään ruokavalioon mahtuu jonkin verran lihaa, erityisesti riistaa, mutta myös valkoista lihaa. Tarkasta suositellusta tai kestävästä lihan määrästä eri tahoilla on omat näkemyksensä, Katajajuuri toteaa.

Lue lisää: Onko Afrikassa nälänhätä? Viisi vastausta liittyen nälkään maailmassa

Lue lisää: Mikä ihmeen ramadan? Milloin ja miksi sitä vietetään? Viisi vastausta

Liity Kehitylehden uutiskirjeen tilaajaksi ja saat uusimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje