Koulutuksen tasa-arvoisuutta on perinteisesti tarkasteltu mittaamalla, käykö sama määrä tyttöjä ja poikia koulua. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan kerro koko kuvaa tasa-arvon toteutumisesta, kirjoittaa Manos Antoninis.
PARIISI – Köyhyyden vähentämisessä, rokotesuojassa ja eliniänodotteessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut merkittävää kehitystä kohti oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa. Toisilla alueilla muutos on ollut sen sijaan tuskastuttavan hidasta. Puhuttaessa sukupuolten välisestä tasa-arvosta koulutuksessa ongelma on samanaikaisesti selkeä ja perustavanlaatuinen: keskitymme väärään mittariin.
On myös hyviä uutisia. Unescon globaalin koulutusalan seurannan (Global Education Monitoring, GEM) vuonna 2019 julkaisema sukupuolten tasa-arvoon keskittyvä raportti osoittaa, kuinka lukutaidottomien naisten määrä väheni ylemmän keskitulotason maissa 42 miljoonalla vuosina 2000–2016. Useimmissa maissa on tapahtunut kehitystä koulun aloittamista koskevissa luvuissa ja vauraammissa maissa haaste on yhä useammin päinvastainen: pojat jättävät tyttöjä useammin toisen asteen koulutuksen kesken.
Nämä erot paljastavat nykyisen tarkastelumallin heikkoudet: se keskittyy sukupuolten välisen jakauman tasa-arvoisuuteen eli siihen, että sama määrä tyttöjä ja poikia käy koulua. Luonnollisesti tyttöjen kouluun pääsy on jatkossakin todella tärkeää osassa maailman köyhimpiä maita. Se voidaan saavuttaa kohdennetuilla keinoilla, kuten huolehtimalla päivittäisen koulumatkan turvallisuudesta. 20 maasta, joissa tyttöjen ja poikien väliset erot kouluun pääsyssä ovat suurimpia, Guinea, Niger ja Somalia erottuvat edukseen sitoumuksissaan pienentää sukupuolten välistä kuilua.
Tasa-arvoiset koulunkäyntiluvut ovat kuitenkin vasta alkua. On myös puututtava koulutuksen epätasa-arvoisten lopputulosten perimmäisiin syihin. Matalan tulotason maissa tämä tarkoittaa, että pitää arvioida, mitä kouluissa tapahtuu, ja mitä mahdollisuuksia koulun päättymisen jälkeen on. Yhteisöissä muodostuneet käsitykset sukupuolesta vaikuttavat molempiin.
Ympäri maailmaa naisille ja tytöille viestitään, että heidän pitäisi ensisijaisesti huolehtia muista. Kuudennessa World Values Survey -tutkimuksessa puolet vastaajista olivat vahvasti samaa mieltä siitä, että ”kun nainen työskentelee palkkaa vastaan, lapset kärsivät”. Kyselytutkimus toteutettiin 51 maassa vuosina 2010–2014.
Näiden ennakkokäsitysten myötä perheet ja yhteisöt asettavat tyttöjen koulutuksen vähemmän todennäköisesti tärkeäksi prioriteetikseen. Samasta kyselytutkimuksesta ilmenee, kuinka joka neljäs ihminen maailmanlaajuisesti uskoo yhä, että yliopistokoulutus on tärkeämpää pojalle kuin tytölle.
Samaa viestiä vahvistetaan kouluissa. Oppikirjat lujittavat stereotypioita ja vähättelevät naisten historiallista painoarvoa. Lisäksi vaikka suurin osa opettajista on naisia, ovat koulujen johtajat yleensä miehiä.
Ei siis tule täysin yllätyksenä, että myös koulutetut tytöt tavoittelevat usein perinteisen ”feminiinisiä” urapolkuja, esimerkiksi kodinhoito- ja hoivatöissä. Naiset muodostavat vain vähän yli neljänneksen insinööri-, valmistus-, rakennus- ja informaatio- ja viestintäteknologia-alan opiskelijoista.
Sukupuolittuneet odotukset johtavat usein myös salliviin asenteisiin ja lainsäädännöllisiin näkemyksiin koskien lapsiavioliittoja, teiniraskauksia, kotitöitä ja jopa seksuaalista väkivaltaa. Lisäksi samat asenteet valuvat koulumaailmaan. Ainakin 177 valtiota ja aluetta hyväksyy lapsiavioliitot. Neljä valtiota Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kieltää tyttöjä palaamasta kouluun raskauden aikana tai sen jälkeen. Lisäksi suurimmassa osassa maita tytöt tekevät kaksi kertaa poikia todennäköisemmin kotitaloustöitä jo lapsena.
Kaikki tämä rajoittaa vakavasti tyttöjen ja naisten tulevaisuudennäkymiä jättäen heidät taloudellisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti haavoittuviksi. Jos haluamme suojella tyttöjen oikeuksia – mukaan lukien heidän oikeutensa koulutukseen – meidän on muutettava haitalliset käytännöt ja niitä tukevat sosiaaliset normit. Koulutusstrategioiden tulisi esimerkiksi sisältää asiaankuuluvia korjauksia opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin.
Maissa, joissa sukupuolten väliset erot ovat suurimpia, nämä seikat eivät kuitenkaan ole viranomaisten agendalla. Näin oli 16 maassa analysoimastamme 20 maasta. Angola, Keski-Afrikan tasavalta, Djibouti ja Mauritania hädin tuskin mainitsevat sukupuolta koulutusstrategioissaan.
Avunantajilla voi olla merkittävä rooli tämän todellisuuden muuttamisessa. Vuonna 2017 vähän yli puolet kaikesta suorasta koulutusavusta sisälsi sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten voimaantumisen joko ensisijaisena tai merkittävänä tavoitteenaan. Jos avunantajat korostaisivat tarvittavia kokonaisvaltaisia ja asenteita muovaavia muutoksia, ne voisivat vauhdittaa olosuhteet huomioivia hallitusstrategioita ja kestäviä julkisia ohjelmia, jotka palvelisivat kaikkia. Lisäksi olisi tärkeää alleviivata skaalautuvia, toistettavissa olevia ja osallistavia ratkaisuja.
Maailma tunnistaa kaikkia koskevan koulutuksen hyödyt. Yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista on poistaa sukupuolten välinen epätasa-arvo koulutuksessa vuoteen 2030 mennessä. Jos tästä seuraavat hyödyt halutaan turvata, on meidän tunnistettava oppilasmääriin keskittyvän lähestymistavan puutteet. GEM:n julkaisema sukupuoliraportti on jo ottanut käyttöön uuden viitekehyksen sukupuolten välisen tasa-arvon seurannalle koulutuksessa. Valtioiden ja avunantajien tulisi tehdä samoin ja muovata koulutusstrategiansa sen mukaisiksi.
Manos Antoninis
Manos Antoninis on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon globaalista koulutusalan seurannasta vastaavan Global Education Monitoring Reportin johtaja.
Englannin kielestä suomentanut Maisa Borg.
© Project Syndicate, 2019
