Vallankaappaukset ovat aiempaa suositumpia – yli puolet afrikkalaisista sanoo, että sotilaat saavat toimia, jos johtajat käyttävät valtaansa väärin.

Läntisessä Afrikassa on viime vuosina nähty monia vallankaappauksia. Sotilaat ovat ottaneet vallan Malissa, Guineassa, Burkina Fasossa, Tšadissa ja Nigerissä, ja viimeksi Gabonissa, jossa sotilaat kaappasivat vallan elokuun 30. päivä. Al Jazeeran haastattelemat asiantuntijat kutsuvat tätä jo trendiksi, joka voi levitä muihinkin maihin.

Kaappauksiin liittyy tyytymättömyyttä turvallisuustilanteeseen ja (Gabonissa) vaaleihin, mutta myös suurvaltapeliä, kun Ranska menettää vaikutusvaltaansa ja Venäjä lisää omaansa.

Ajatushautomo International Idea analysoi viime vuoden lopulla, että nykyaikaiset vallankaappaukset Afrikassa ovat hieman erilaisia kuin ennen: sotilasjohtajat ovat nuorempia, kaappaukset vähemmän väkivaltaisia ja myös kansa kaappauksille suopeampaa.

Tätä tukevat myös Afrobarometrin mielipidetiedustelut. Afrobarometrin toimitusjohtaja Joseph Asunka avasi aiemmin tänä vuonna kyselyä siitä, onko sotilaiden oikein puuttua politiikkaan.

Vajaa puolet – 43 prosenttia – vastanneista on sitä mieltä, että sotilaiden ei koskaan tulisi puuttua politiikkaan. 53 prosenttia sanoo, että jos vaaleilla valitut poliitikot käyttävät valtaansa väärin, sotilaat saavat puuttua asiaan. 18–35-vuotiaiden parissa jo 56 prosenttia ajattelee näin.

Demokratiaa kuitenkin arvostetaan parhaimpana hallitustapana, kuten olen itsekin aiemmin kirjoittanut. Kolme neljästä afrikkalaisesta ajattelee, että vaalit ovat paras tapa valita johtajat.

Gabonilaiset pettyivät vaaleihin

Afrobarometri julkaisee tietoja myös maittain, joten voimme kurkistaa siihen, mitä ihmiset ajattelevat niissä maissa, joissa valta äskettäin kaapattiin.

Gabonissa ei oltu tyytyväisiä edellisen hallituksen toimiin. 80 prosenttia sanoi, että koronapandemia hoidettiin melko tai erittäin huonosti ja 69 piti poliisia ja sotilaita korruptoituneina.

Kun kysely tehtiin, Gabonissa valmistauduttiin vielä vaaleihin. 68 prosenttia piti vaaleja parhaana tapana valita johtajat, mutta näin ajattelevien osuus oli pudonnut kahdeksalla prosenttiyksiköllä vuodesta 2015. Noin 72 prosenttia katsoi, että edelliset, vuoden 2018 vaalit eivät olleet vapaat. 86 prosenttia sanoi, että jos johtajat eivät toimi odotusten mukaan, heistä ei päästä äänestäjien voimin eroon.

Korruptiosta ja vaalivilpistä syytetty presidentti Ali Bongo Ondimba olikin johtanut maata liki 14 vuoden ajan, ja tyytymättömyys vaaleihin oli ilmeisesti suurin syy kaappaukseen. Hän seurasi valtaistuimella isäänsä, joka oli johtanut Gabonia hulppeat 41 vuotta.

Nigerissä pidettiin omista sotilaista

Nigerissä vähän yli puolet kansasta sanoi, että maa oli menossa huonompaan suuntaan, ja 74 prosenttia katsoi, että presidentinkin tulisi totella lakeja ja oikeuslaitosta. Erikoista oli, että neljännes kuitenkin ajatteli, että johtaja oli lain yläpuolella.

Noin 72 prosenttia nigeriläisistä piti maan turvallisuustilannetta hyvänä ja 79 prosenttia oli tyytyväinen hallituksen toimiin terrorismia vastaan. Sotilaiden toimia terrorismin vastaisessa taistelussa kannatti jopa 87 prosenttia.

Noin 64 prosenttia ei halunnut ulkovaltojen asevoimia maahan. Tämä liittynee siihen, että Nigerissä on Ranskan sotilastukikohta, jonka nigeriläiset taitavat tahtoa maasta pois. Sellainen oli myös Malissa ja Burkina Fasossa kaappauksiin saakka.

Presidentti Emmanuel Macron ei ole halunnut vetää joukkojaan pois Nigeristä. Hän sanoi elokuussa, että ilman Ranskan joukkoja koko Nigeriä nykyrajoineen ei olisi. Ranska on käynyt taistelua terrorismia vastaan ranskankielisessä Afrikassa. Terrorismi kuitenkin jatkuu, ja tyytymättömyys johti lopulta vallankaappauksiin Malissa, Burkina Fasossa ja Nigerissä.

Ranskalla omanlaisensa Afrikka-politiikka

Valtaosa vallankaappauksista on tapahtunut entisissä Ranskan siirtomaissa, ja Ranska onkin ollut likeisemmissä väleissä näiden maiden kanssa kuin vaikkapa Britannia omien alusmaidensa kanssa. Ranskalla on esimerkiksi ollut voimakas sotilaallinen läsnäolo monissa maissa. Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta -kirjan päähenkilö Aleksi Lysander kävi hänkin Afrikassa sotimassa Ranskan muukalaislegioonan riveissä.

Valtansa menettäneet johtajat ovat järjestään olleet Ranskalle myönteisiä ja varsin korruptoituneita, ja Venäjä on mielellään ruokkinut tyytymättömyyttä omalla viestinnällään.

Macron on omalla kaudellaan lisännyt huomiota Afrikkaan vastatakseen Kiinan ja Venäjän vaikutusvallan kasvuun. Se ei ole onnistunut toivotulla tavalla. The New York Timesin mukaan vielä vuonna 2000 Afrikan ulkomaankaupasta 10 prosenttia käytiin Ranskan kanssa. Nyt osuus on pudonnut alle viiden.

Samaan aikaan kiukku entistä siirtomaavaltaa kohtaan on kasvanut. Ranskan lienee syytä vaihtaa suhtautumistaan Afrikan maihin. Vähemmän ylimielisyyttä ja vähemmän sotilaita olisi hyvä alku.