Kehitysyhteistyöllä tulisi luoda toimivia ja turvallisia muuttoreittejä. Muuttoliikettä sillä ei hillitä, koska vaurastuminen lisää muuttohaluja, sanoo tutkija Michael Clemens.
Kolmisen prosenttia maailman väestöstä eli liki 272 miljoonaa ihmistä asuu pysyvästi kotimaansa ulkopuolella, arvioi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. Siirtolaisista kaksi kolmesta on muuttanut vapaaehtoisesti toiseen maahan työn perässä, lopuista valtaosa opiskelun tai perheen takia. Lähes 26 miljoonaa ihmistä on paennut ulkomaille sotaa tai muuta aseellista väkivaltaa.
Muuttoliike vaikuttaa eri tavoin siirtolaisten lähtömaihin.
”Tutkimusten mukaan kyvykkäät ihmiset tuovat kotimaihinsa teknologiaa, liiketoimintaa, sijoituksia ja sosiaalisia normeja.”
– Michael Clemens
”Siirtolaisille itselleen vaikutus on myönteinen, koska muutto köyhästä maasta rikkaaseen maahan nostaa yleensä merkittävästi heidän tulotasoaan”, sanoo Michael Clemens, joka vastaa siirtolaisuuskysymyksistä yhdysvaltalaisessa Center for Global Development –ajatushautomossa.
Lähtömaiden kansantaloudelle on toki tappiollista, kun julkisin varoin koulutettu ihminen muuttaa töihin toiseen maahan. Useimmiten kuitenkin lähtömaatkin hyötyvät muuttoliikkeestä, Clemens toteaa.
”Tutkimusten mukaan kyvykkäät ihmiset tuovat kotimaihinsa teknologiaa, liiketoimintaa, sijoituksia ja sosiaalisia normeja.”
Lisäksi lähtömaat hyötyvät usein taloudellisesti siitä, että siirtolaiset lähettävät rahaa takaisin kotimaihinsa. Rahalähetykset muodostavat noin kolme kertaa koko kansainvälisen kehitysyhteistyön suuruisen rahasumman.
Kokonaistaloudellisesti hyödyllistä
Michael Clemens ei puhu aivovuodosta, koska se leimaa hänen mielestään maastamuuton yksinomaan kielteiseksi ilmiöksi.
Vuonna 2007 hän osoittikin tutkimuksessaan, että terveydenhuollon ammattilaisten muutto Afrikan maista ulkomaille töihin kannusti ihmisiä kouluttautumaan alalle. Lääkärien ja sairaanhoitajien lähtö ei heikentänyt esimerkiksi Mosambikin kansanterveyttä naapurimaihin verrattuna.
”En ole nähnyt todisteita siitä, että estämällä terveydenhoitohenkilöstön maastamuuttoa olisi parannettu terveydenhuoltoa tai vähennetty köyhyyttä.”
”En ole nähnyt todisteita siitä, että estämällä terveydenhoitohenkilöstön maastamuuttoa olisi parannettu terveydenhuoltoa tai vähennetty köyhyyttä.”
– Michael Clemens
Kehitystaloustieteilijä Paul Collier esitti vuonna 2013 kirjassaan Exodus rajoituksia koulutettujen ihmisten muutolle köyhistä maista rikkaisiin maihin.
Clemens on Collierin kanssa eri mieltä ja sanoo, että muuttoliikkeen estäminen on kehityksen vastaista. Hän viittaa Nobelilla palkittuun taloustieteilijään Amartya Seniin, jolle kehitys on sitä, että ihmisillä on sekä poliittisia että taloudellisia vapauksia. Näin ajatellen muuttamisen vapaus on kehitystä ja siten Collierin ehdotus sen estämisestä ihmiselle vahingollista.
”En sano, että muuttoliikkeen estäminen on täysin väärin tai ettei sitä pitäisi koskaan tehdä. Mutta voidaanko sen hyödyt osoittaa?” Clemens kysyy.
Clemens on omassa tutkimustyössään korostanut työvoiman vapaan liikkuvuuden kokonaistaloudellisia hyötyjä. Hänen mukaansa pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden hyödyistä puhutaan paljon, mutta ihmisten liikkumisen vaikutuksista vähemmän. Näin siitäkin huolimatta, että sen potentiaaliset taloushyödyt ovat suuremmat kuin kahdella edellä mainitulla yhteensä: hän on arvioinut, että työvoiman vapaa liikkuvuus kasvattaisi maailmantaloutta 50–150 prosentilla.
Ammattilaisia täsmäkoulutuksella
Muuttoliikkeen vaikutukset tulomaihin ovat niin ikään moninaiset. Vuonna 2018 Michael Clemens julkaisi kollegoidensa kanssa selvityksen, joka pohjasi eri maissa eri aikoina tehtyihin tutkimuksiin.
Selvityksen mukaan maahanmuutto saattaa heikentää kantaväestön työllisyyttä mutta myös luoda työpaikkoja ja kannustaa kantaväestöä kouluttautumaan. Maahanmuutto voi myös tilkitä työmarkkinoiden aukkoja esimerkiksi aloilla, joihin ei riitä työntekijöitä.
Maahanmuutto voi tilkitä työmarkkinoiden aukkoja esimerkiksi aloilla, joihin ei riitä työntekijöitä.
Maahanmuutto voi myös nostaa työn tuottavuutta ja kokonaistyöllisyyttä. Hongkongissa, Italiassa ja Yhdysvalloissa on huomattu, että ulkomaalaisten kotiapulaisten maahantulo on nostanut kantaväestön naisten työllisyyttä merkittävästi. Toisaalta Yhdysvalloissa ulkomaalaisten maataloustyöntekijöiden raskas maahantulobyrokratia on johtanut työvoimapulaan.
Valtion verotuloihin maahanmuutto vaikuttaa yleensä vähän. Yhdysvalloissa on kuitenkin havaittu, että onnistuneen työllisyyspolitiikan seurauksena siirtolaiset maksavat enemmän veroja kuin rasittavat julkista taloutta. Saksassa taas turvapaikanhakijoiden veronmaksu on vähäistä, jos heille ei myönnetä työlupia.
Tarve on myös tilapäisille työviisumeille sekä laillisille ja turvallisille maahanmuuttoreiteille, mikä vähentäisi laitonta siirtolaisuutta. Lopulta kyse on poliitikkojen tavasta säädellä maahanmuuttoa, työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa.
Clemens on mukana kehittämässä työperustaisen maahanmuuton ohjelmaa (Global Skills Partnership), jossa köyhissä maissa koulutetaan ihmisiä aloille, joiden taitajia tarvitaan rikkaissa maissa. Ohjelma voisi toimia esimerkiksi niin, että Britannia rahoittaisi sairaanhoitajien koulutusta Sambiassa.
”Sambiassa koulutus on halvempaa kuin Britanniassa”, Clemens sanoo.
Koulutuksen päätteeksi osa hoitajista rekrytoitaisiin Britanniaan töihin. Myös Sambia hyötyisi, sillä opintojen alussa opiskelijat voisivat valita, suuntaavatko he ulkomaille vai jäävätkö kotiin. Ja moni jäisi.
Tällä hetkellä tällaisia ohjelmia kokeillaan eri aloilla Belgian ja Marokon, Saksan ja Kosovon sekä Australian ja Tyynenmeren saarten kesken.
”Ohjelmien aloittaminen vaatii investointeja ja teknistä tukea eivätkä siksi yleensä toimi ilman kehitysapua”, Clemens sanoo.
Hänen mielestään kehitysyhteistyöllä voidaan parantaa maahanmuuton toimivuutta ja turvallisuutta. Sitä vastoin siitä ei ole hillitsemään muuttoliikettä, sillä ihmisten vaurastuessa muuttohalut yleensä kasvavat.
Clemensin tutkimuksissa maastamuutto onkin koulutusta vastaava sijoitus tulevaisuuteen, ja se kannattaa tehdä, jos siihen on varaa. Siksi köyhistä maista maailmalle lähtee keskimääräistä paremmin ansaitsevia ihmisiä. Kun köyhä maa vaurastuu, muuttoliikekin hidastuu ja voi myöhemmin kääntyä takaisin.
Turvapaikan sijasta työtä
Turvalliset tuloreitit Euroopan työmarkkinoille parantaisivat myös turvapaikkajärjestelmää, sanoo Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikkö Katja Mannerström.
”Emme saisi Espanjan tomaatteja ilman paperittomia siirtolaisia. Silti heidän oleskeluaan Euroopassa pidetään laittomana.”
– Katja Mannerström
Euroopan rajoille saapuu paljon ihmisiä työn ja paremman elämän toivossa, mutta tällä hetkellä heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea turvapaikkaa. Tämä kuormittaa turvapaikkajärjestelmää. Lisäksi moni kielteisen päätöksen saanut hakija jää paperittomaksi siirtolaiseksi Eurooppaan tai pyrkii myöhemmin uudestaan mantereelle.
”Tarvittaisiin jonkinlainen työnhakuviisumi”, Mannerström sanoo.
Hän muistuttaa, että jos työn perässä liikkuvat nomadit voisivat hakea laillisesti töitä, viranomaisille jäisi nykyistä enemmän resursseja tunnistaa ja auttaa oikeasti hädänalaisia. Nyt näin ei Euroopassa toimita.
Silti esimerkiksi monen Etelä-Euroopan maan talous on näiden nomadien työpanoksen varassa.
”Emme saisi Espanjan tomaatteja ilman paperittomia siirtolaisia. Silti heidän oleskeluaan Euroopassa pidetään laittomana”, Mannerström sanoo.
Etelässäkin muutetaan
Vain kolmannes maailman muuttoliikkeestä suuntautuu köyhistä maista rikkaisiin. Jotakuinkin yhtä suuri osuus tapahtuu niin köyhien kuin rikkaidenkin maiden välillä. IOM:n arvio on suuntaa antava, sillä kaikki valtiot eivät tilastoi muuttoliikettä.
YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitoksessa UNU-WIDERissä on perehdytty etenkin globaalin etelän sisäiseen muuttoliikkeeseen. Vanhempi tutkija Rachel Gisselquist sanoo, että myös etelässä politiikalla vaikutetaan muuttoliikkeen hyötyihin ja haittoihin.
Esimerkiksi Ghanassa 50 000 kiinalaisen kullankaivajan saapuminen on tehostanut pienimuotoista kullankaivuuta ja tarjonnut paikallisille kaivajille uusia oppeja ja laitteita. Myös tulot ovat kasvaneet. Toisaalta ympäristö on kärsinyt ja korruptio lisääntynyt, kun paikallispoliitikot ovat pyrkineet hyötymään kaivosteollisuuden tuotoista.
Ruandassa taas pakolaisleirien lähistöllä asuvat paikalliset ihmiset pärjäävät keskimäärin muita paremmin, koska he ovat saaneet osallistua kongolaispakolaisten ohjelmiin. Paikalliset lapset ovat myös voineet käydä koulua yhdessä pakolaislasten kanssa. Tämä näkyy myönteisesti oppimistuloksissa ja suhtautumisessa pakolaisiin.
Rajat lujittuvat
Koronapandemian vaikutuksia muuttoliikkeeseen on vielä vaikea arvioida. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n tuoreimman selvityksen mukaan muuttoliike sen jäsenmaihin väheni 46 prosentilla vuoden 2020 ensimmäisen puoliskon aikana. Kaikkiaan viime vuonna muuttoliike oli historiallisen alhaista.
”Koronarokotteiden epätasa-arvoinen saatavuus viittaa siihen, että liikkumisen rajoitteet kestävät etelässä pidempään kuin rikkaissa maissa.”
– Rachel Gisselquist
Rachel Gisselquist uskoo, että pandemian vaikutus muuttoliikkeeseen kestää vielä hyvän aikaa.
”Koronarokotteiden epätasa-arvoinen saatavuus viittaa siihen, että liikkumisen rajoitteet kestävät etelässä pidempään kuin rikkaissa maissa.”
Michael Clemensin mielestä on mahdollista, että vanhat mielikuvat ulkomaalaisista taudinkantajina vahvistuvat. Sata vuotta sitten Yhdysvalloissa ja Euroopassa ajateltiin, että siirtolaiset tuovat kuppaa ja punatautia. Jonkin aikaa sitten pelkojen kohde oli ebola, nyt korona.
Katja Mannerström epäilee, että kansallisvaltioiden rajat lujittuvat.
”Ihmisiä ei päästetä rajan yli helposti, ja ajatus ’meistä’ puhtaina voi vahvistua: haluamme pysyä erossa likaisista pandemioista.”
Pandemia on vaikuttanut myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Kiintiöpakolaisiksi valitut ihmiset ovat joutuneet jäämään leireille epävarmoina tulevaisuudestaan. Myös perheenyhdistäminen on ollut jäissä, Mannerström kertoo.
Seuraava uhka
Samaan aikaan opiskelijoiden liikkuvuus on vähentynyt. Erityisesti se näkyy Yhdysvalloissa, joka vastaanottaa eniten kansainvälisiä opiskelijoita maailmassa.
Kehitys tosin alkoi jo ennen koronakriisiä, kun presidentti Donald Trumpin hallinto pyrki rajoittamaan opiskelijaviisumien myöntämistä ja vastavalmistuneiden mahdollisuutta työllistyä Yhdysvalloissa. Maahantulokiellot tietyistä Afrikan ja Aasian valtioista koskivat myös opiskelijoita.
Michael Clemensin mielestä tämä on valitettavaa, sillä kehitysmaiden opiskelijoiden ulkomaisella koulutuksella on pitkäkestoinen kehitysvaikutus kaikkialla maailmassa.
”Monien maiden koulutus- ja tutkimuslaitoksissa sekä ministeriöissä on paljon ihmisiä, jotka ovat hankkineet koulutuksensa ulkomailla.”
Kotiinpalaajilla on hyvät verkostot, joista on hyötyä teknologian ja innovaatioiden siirrossa sekä kaupankäynnissä.
”Nyt tutkijoiden kansainväliset verkostot kärsivät ja kyvykkäiden nuorten urahaaveet kariutuvat. Tämä sukupolvi kantaa seurauksia koko ikänsä”, Clemens sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että koronapandemia hiipuu aikanaan, mutta käsillä on sitäkin suurempi haaste.
”Seuraavalla vuosisadalla tärkein muuttoliikkeeseen vaikuttava tekijä on ilmastonmuutos. Sään ääri-ilmiöt pakottavat suuret ihmisjoukot lähtemään kodeistaan, mutta valtiot eivät ole siihen varautuneet. Ilmastosyistä kotimaansa jättäville ihmisille tulisikin myöntää erityisiä viisumeita”, Clemens sanoo.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Lue lisää: Koronapandemia ei tyrehdyttänytkään siirtotyöläisten rahalähetyksiä kehittyviin maihin
Lue lisää: Libanon on jatkuvan muuttoliikkeen maa
