Päivi Arvonen

”Olen onnellinen mies”

Kairon kupeessa Wissa Wassefin taidekeskuksen mattokutomossa syntyy uniikkeja taideteoksia. Ali Selim on kutonut gobeliineja eli seinävaatteita jo 66 vuotta.

Hiekanväriset rakennukset luovat puutarhan vehreydelle ja kukkaloistolle aavikkomaisen kontrastin. Egyptin pääkaupungin Kairon kupeessa Harraneyan kylässä aavikko ei ole kaukana.

Egyptiläisarkkitehti Ramses Wissa Wassefin suunnittelemat rakennukset ovat jääneet ympärillä kohoavien kerrostalojen puristuksiin. Täällä on kudottu jo seitsemän vuosikymmentä. Eikä mitä tahansa mattoja, vaan ainutlaatuisia taideteoksia, joiden malli on vain kutojan mielessä.

”Siskoni oli täällä kutojana. Leikin usein puutarhassa ja katsoin kutojien työtä. Pyysin päästä mukaan, mutta paikkoja ei ollut vapaana”, Ali Selim, 80, muistelee.

Hän teki alle kymmenvuotiaana itselleen alkeelliset kangaspuut ja keräsi kutomosta jätelankoja, joista kutoi pienen tekeleen ja vei sen taidekeskukseen.

”Pääsin aloittamaan kutomossa yhdeksänvuotiaana vuonna 1957. Ramses Wissa Wassef oli ainutlaatuinen mies: hän uskoi, että kaikissa ihmisissä on luovuutta”, Selim kertoo.

Suurin osa Ali Selimin töistä on myyty maailmalle yksityisiin tai julkisiin kokoelmiin.

Kukkia, lintuja ja kotieläimiä

Ali Selimin kangaspuissa on aluillaan gobeliini, jossa hehkuu kukkia.

”Olen tehnyt aavikko- ja keidasmaisemia sekä paljon kotoisia eläinaiheita”, Selim kertoo.

Hän on ollut esittelemässä työskentelytekniikkaansa taidekeskuksen näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Suurin osa Selimin töistä on myyty maailmalle yksityisiin tai julkisiin kokoelmiin. Pieni osa töistä on säilytetty taidekeskuksen museossa.

”Teen tätä niin kauan kun nautin työstäni. Olen pystynyt rakentamaan oman talon ja kouluttamaan lapseni, vaikka koulua olen käynyt vain kuusi vuotta. Olen onnellinen mies”, Selim sanoo.

Taidekeskuksessa työskentelee reilu parikymmentä kutojaa, joista osa kutoo gobeliineja villan sijaan puuvillalangasta. Kaksi tekee batiikkitöitä.

Kangasmaisema, jossa keskellä viisi ihmist', taustalla lisää ihmisiä, lintuja, vuohia ja puita.

Wissa Wassefin taidekeskuksen gobeliinit ovat tekijöidensä ainutkertaisia teoksia. Kuvassa Ali Selimin Keidas. Kuva: Päivi Arvonen

Ramses Wissa Wassef kuoli vuonna 1974. Hänen työtään jatkavat hänen tyttärensä Suzanne ja Yoanna Wissa Wassef puolisoineen.

”Aloitin kutojien ohjaamisen vuonna 1973. Opiskelin yliopistossa psykologiaa ja yhteiskuntatieteitä, mutta päädyin tekemään keramiikkaa, koska isä sanoi, että minun pitää hankkia oma toimeentuloni”, kertoo Suzanne Wissa Wassef.

Töistä kunnon palkka

”Lähes ainoa sääntö on se, että valmiista mallista ei saa kutoa: me teemme täällä taidetta, emme kopioita.”

– Suzanne Wissa Wassef

Suzanne Wissa Wassef jakaa isänsä ajatuksen siitä, että jokaisesta ihmisestä löytyy luovuutta, kun sille antaa tilaisuuden.

”Meillä kutojat ovat saaneet opetella rauhassa ja löytää ajan kanssa oman tyylinsä. Lähes ainoa sääntö on se, että valmiista mallista ei saa kutoa: me teemme täällä taidetta, emme kopioita.”

Valmiiden töiden hinnat liikkuvat sadoissa, jopa tuhansissa euroissa. Tekijät saavat työstään palkan, joka on noin kolmannes työn myyntihinnasta.

”Kutoja saa palkkansa heti, kun työ valmistuu. Osan töistä myymme, osa jää omiin kokoelmiimme.”

Punaisen kukan kudontaa kangaspuilla.
Metrin korkuisen ja 1,3 metriä leveän gobeliinin valmistumiseen kuluu keskimäärin kahdesta kolmeen kuukautta. Kuva: Päivi Arvonen

”Värjäämme kaikki langat itse. Suurimman osan väreistä kasvatamme omassa puutarhassamme.”

– Suzanne Wissa Wassef

Kutojat saavat tulla taidekeskukseen kutomaan oman aikataulunsa mukaan. Työ on hidasta: esimerkiksi metrin korkuisen ja 1,3 metriä leveän gobeliinin valmistumiseen kuluu keskimäärin kahdesta kolmeen kuukautta.

”Värjäämme kaikki langat itse. Suurimman osan väreistä kasvatamme omassa puutarhassamme. Ainoastaan sinisävyisen indigon ostamme, koska täällä maaperä on liian suolainen indigokasvin kasvattamiseen”, Suzanne Wissa Wassef kertoo.

Kristityt ja muslimit yhdessä

Wissa Wassefit ovat ortodoksikristittyjä, joita on kymmenisen prosenttia Egyptin noin 110 miljoonasta asukkaasta.

”Lähes kaikki kutojamme ovat muslimeja. Uskonto ei ole koskaan ollut ongelma”, Suzanne Wissa Wassef kertoo.

Hänelle tulee mieleen ainoastaan yksi uskontoon liittyvä konflikti.

”Kutsun kutojat aina kotiimme kristittyjen juhla-aikoina, etenkin jouluna ja pääsiäisenä. Uskon, että olemme kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki ovat aina tulleet, paitsi kerran kaksi nuorta miestä koki, etteivät he voi tulla kristittyyn kotiin.”

Ristiriidasta keskusteltiin, ja lopulta asia ratkesi miesten anteeksipyyntöön.

Ramses Wissa Wassef rakasti historiaa.

”Isä kertoi usein faaraoista ja siitä, miten muinoin tehtiin lähes ihmeitä ilman teknologiaa. Taidekeskuksemme työ on osoitus siitä, että ihmiset ovat yhä edelleen täynnä energiaa. Heillä on mahdollisuuksia mihin vain, kunhan he saavat toteuttaa luovuuttaan vapaasti”, Suzanne Wissa Wassef sanoo.

Lue lisää: Kakkua rintamalle, musiikkia maailmalle

Lue lisää: Mambo Pambo luo afrikkalaisen perinteen inspiroimaa laatumuotia modernilla twistillä