Maailmassa on noin 200 miljoonaa tyttöä ja naista, joiden sukuelimet on silvottu. Seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista vastaava kehityspolitiikan neuvonantaja Iina Älli ulkoministeriöstä vastaa kysymyksiin tyttöjen ja naisten ympärileikkauksesta eli oikeammin silpomisesta.
Mitä silpominen tarkoittaa?
Se tarkoittaa tyttöjen ja naisten ulkoisten sukuelinten poistamista osittain tai kokonaan. Tämä äärimmäisen kivulias toimenpide vaikuttaa ihmiseen haitallisesti hänen loppuelämänsä ajan.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen viitataan myös termillä ympärileikkaus. Puhuttaessa tyttöjen ja naisten ympärileikkauksesta yritetään saada ihmisoikeuksia ja yksilön ruumiillista itsemääräämisoikeutta loukkaava teko kuulostamaan lääketieteelliseltä toimenpiteeltä. Asiasta tulisi puhua silpomisena ympärileikkauksen sijaan, Iina Älli painottaa.
Silpomisesta ei ole mitään hyötyä. Sen sijaan se voi aiheuttaa lyhyt- ja pitkäaikaisia terveyskomplikaatioita, kuten kroonista kipua, infektioita, kohonnutta HIV-tartuntariskiä, ahdistuneisuutta ja masennusta, synnytyskomplikaatioita ja hedelmättömyyttä.
Pahimmissa tapauksissa silpominen johtaa kuolemaan.
Kuinka paljon maailmassa on silvottuja tyttöjä ja naisia?
Vuosittain noin neljä miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi.
Maailmassa on noin 200 miljoonaa eri tavoin silvottua tyttöä ja naista. Maailman terveysjärjestö WHO jakaa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen neljään eri tyyppiseen toimenpiteeseen. Äärimmäisissä tapauksissa kaikki ulkoiset sukuelimet poistetaan.
Vuosittain noin neljä miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi. Koronapandemian myötä riski on kasvanut. Tytöt silvotaan tyypillisesti 4–10-vuotiaina tai viimeistään ennen kuin tyttö täyttää 15 vuotta.
Missä tyttöjä ja naisia silvotaan? Miksi?
Pääasiassa tyttöjen ja naisten silpomista harjoitetaan Afrikan länsirannikolta Afrikan sarveen ulottuvalla alueella sekä muutamassa Lähi-idän ja Aasian maassa. Sitä kuitenkin esiintyy ympäri maailmaa, myös länsimaissa, esimerkiksi diasporayhteisöissä.
Unicefin mukaan suhteellisesti yleisintä silpominen on Somaliassa, Guineassa ja Djiboutissa. Näissä maissa silpomisen kohteeksi on joutunut yli 90 prosenttia naisista.
Silpomista perustellaan niin kulttuurisilla, uskonnollisilla, moraalisilla, esteettisillä, taloudellisilla, sosiaalisilla kuin hygieniaan liittyvillä syillä.
Silpominen tehdään usein uskonnon nimissä, mutta tosiasiassa mikään uskonto ei sitä vaadi. Perinnettä harjoittavat monet eri uskonnolliset ryhmät, kuten muslimit, juutalaiset, kristityt ja animistit.
Yhteiskunnassa vallitsevat valtarakenteet pitävät yllä tätä tyttöjen ja naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia sekä henkeä uhkaavaa perinnettä.
”Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisella pyritään rajoittamaan heidän asemaansa yhteiskunnassa, yhteisössä ja lähipiirissä”, Iina Älli sanoo.
Kaikki maat eivät tuomitse ja kriminalisoi silpomista kansallisella tasolla, vaikka olisivat ratifioineet kansainväliset sopimukset.
Onko silpominen aina laitonta?
”Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on sukupuolittuneen väkivallan muoto, joka rikkoo muun muassa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja Suomen rikoslakia”, Iina Älli kertoo.
Silpominen loukkaa ihmisoikeusnormistoja, kuten lapsen oikeuksia, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita, oikeutta vapauteen kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta rangaistuksesta, oikeutta korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveydentilaan, oikeutta ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä jopa oikeutta elämään.
”Kaikki maat eivät kuitenkaan tuomitse ja kriminalisoi silpomista kansallisella tasolla, vaikka olisivat ratifioineet kansainväliset sopimukset”, Älli huomauttaa.
Suomen rikoslain mukaan silpominen on tulkittavissa törkeäksi pahoinpitelyksi, josta rangaistuksena voi olla 10 vuotta vankeutta. Myös Suomessa asuvan tytön vieminen ulkomaille silvottavaksi on laissa kielletty.
Miten silpomisesta päästään eroon?
”Silpomisen mahdollistavat valtarakenteet pitää tunnistaa ja purkaa. Lisäksi kokonaisten yhteisöjen osallistaminen on tärkeää. Perinnettä harjoittavien yhteisöjen pitää lopettaa tyttöjen silpominen yhteisellä päätöksellä, jotta kukaan yksittäinen tyttö tai perhe ei joudu muita heikompaan asemaan”, Älli sanoo.
Kollektiivisen päätöksen tueksi tarvitaan sekä yhteisöjen kouluttamista että rakentavaa keskustelua heidän kanssaan. Sekä ihmisoikeus- että terveysnäkökulma silpomiseen on tuotava esiin. Ruohonjuuritason työssä kansalaisjärjestöjen rooli on merkittävä.
Lue lisää: Miten Afrikan sademetsät torjuvat ilmastonmuutosta? Viisi vastausta Afrikan sademetsistä
Lue lisää: Missä ovat maailman suurimmat slummit? Viisi vastausta maailman slummeista
