Teksti Karoliina Romanoff

Pakistan haluaa naisia turvallisuusalalle, asenteet vaihtelevat

Pakistanin hallitus haluaa kasvattaa naisten osuutta perinteisesti miehisellä turvallisuusalalla. UN Women -järjestön maatoimistossa Islamabadissa työskentelevä Iina Pyykkö kuvaa asenteiden vähittäistä muuttumista.

Suomalainen Iina Pyykkö työskentelee Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin aluetoimistossa. Pyykön työnä on tuoda tasa-arvokysymykset osaksi Pakistanin terrorismintorjunnan keskuksen ja kansainvälisten siviilikriisinhallinta- ja rauhanturvajoukkojen työtä. Hän työskentelee myös afganistanilaisten naispakolaisten koulutushankkeiden parissa.

Pakistanin turvallisuusala on edelleen hyvin miehinen, mutta asenteet ovat Pyykön mukaan muuttumassa suopeampaan suuntaan. Viranomaisten suhtautuminen järjestön tasa-arvotyöhön vaihtelee innostuneesta umpimieliseen henkilöstä, hänen asemastaan ja asiayhteydestä riippuen.   

”Avustamme poliisivoimia, siviilikriisinhallintakeskusta ja kansallista terrorismintorjunnan keskusta tasa-arvokysymyksissä. Paikallisviranomaisten suhtautuminen on usein innostunutta ja myötämielistä, mutta ylätason virallinen suhtautuminen voi olla hyvinkin sulkeutunutta”, Pyykkö kuvaa saamaansa vastaanottoa.

Viesti ja lähestymistapa mukautetaan kuulijoille ja paikalliseen todellisuuteen sopivaksi.

”Rauhanturva- ja siviilikriisinhallintakursseilla keskustellaan hyvin käytännönläheisesti, miksi naisten osallistuminen rauhanturvaoperaatioihin on tärkeää ja millaisia rooleja naisilla on rauhanturvatehtävissä.” 

YK:n rauhanturvaoperaatioiden osaston mukaan tällä hetkellä Pakistanin rauhanturvajoukkojen sotilaista kuusi prosenttia on naisia. Maailmanpankin tilastojen mukaan Pakistanin poliisijoukoissa työskentelevistä vain 1,2 prosenttia on naisia.

UN Women tukee Pakistanin hallituksen tavoitetta kasvattaa naisten osuutta turvallisuusalalla.

”Siviilikriisinhallintatehtävissä tavoite on jo toteutunut ja noin viidennes kriisinhallintajoukoissa työskentelevistä on naisia”, Pyykkö vertaa. 

Liikkua saa mutta vain luvan kanssa

Kansainvälisissä järjestöissä työskentelevien ulkomaalaisten elämä Islamabadissa on verrattain vapaata, mutta kaupungin ulkopuolisiin matkoihin täytyy pyytää Pakistanin ulkoministeriöstä lupa.

”Voisi sanoa, että on monta Islamabadia. Itse näen hallintokaupungin, jossa on pääosin verrattain hyväkuntoisia 1970-luvun rakennuksia, moderneja pilvenpiirtäjiä, kauppakeskuksia, kuntosaleja ja monia viheralueita.”

Pääkaupungin kyljessä on toinen kaupunki, Rawalpindi.  Kaksoiskaupungin laitamilla eletään paljon ahtaammin, elintaso on matala ja peruspalvelut usein puutteellisia.

Pakistanin väkiluku on tällä hetkellä yli 230 miljoonaa. Ilmastonmuutoksen vauhdittamien sään ääri-ilmiöiden, kuten tulvien ja kuivuuden, takia maa käy monilla alueilla viljelykelvottomaksi. Kuivuus ja tulvat kiihdyttävät muuttovirtaa suurkaupunkien liepeille.

Moni afganistanilainen elää karkotusuhan alla

Esikaupunkislummien kuormittuneita peruspalveluja tarvitsevat myös uudet tulokkaat naapurimaasta. Pakistaniin on paennut naapurimaa Afganistanista Talibanin valtaantulon jälkeen lähes miljoona afgaania.

Neljä erivärisiin huntuihin tai huiveihin pukeutunutta naista oven edessä, ovessa kyltti koulutuskeskusesta.
Afgaaninaisia koulutuskeskuksessa Shekhabadissa Pakistanissa. KUVA: UN Women, Pakistan.

Kaikkiaan afgaanipakolaisia arvioidaan olevan Pakistanissa noin kolme miljoonaa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan heistä noin 1,5 miljoonaa oleskelee maassa ilman oleskelulupaa. Pakistan on vuoden 2023 loppupuolella kiristänyt afgaanien maassaolon ehtoja ja aloittanut paperittomien karkotukset.

Pyykön mukaan viranomaisten tiukka linja on johtanut ruohonjuuritasolla paikallispoliisien mielivaltaan ja lahjusten kiristämiseen.

”Maahan hiljattain tulleet afgaanipakolaiset ovat heikoilla ja viranomaisten on helppo kiristää heiltä rahaa uhkaamalla kiinniotolla ja karkotuksella takaisin Afganistanin puolelle.”  

UN Womenin hankkeisiin osallistuu myös afgaaninaisia, jotka etsivät paikkaansa uudessa ympäristössä ja tarvitsevat työmahdollisuuksia. Hankkeissa tuetaan entisiä Afganistanin hallinnon naisvirkailijoita ja muita asiantuntijoita, joiden työt loppuivat kuin seinään Talibanin valtaannousun myötä.

”Olemme kouluttaneet myös aiemmin lukutaidottomia naisia ammattiin. Se on mahdollistanut naisille uusia rooleja paikallisyhteisöissä. Näillä naisilla on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus päästä töihin kodin ulkopuolelle. Kun naisia nähdään eri rooleissa ja univormuissa, siihen totutaan ja asenteet alkavat muuttua”, Pyykkö toteaa.

Liity Kehitylehden uutiskirjeen tilaajaksi ja saat uusimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje