Ranskalainen sarjakuvapiirtäjä avaa omaelämäkerrallisissa teoksissaan näkymän Lähi-idän ihmisten arkeen.
Riad Sattoufin elämä on valmis. Tai ei sentään koko elämä, vaan lapsuus ja nuoruus, joita hän kuvaa kuusiosaisessa sarjakuvateoksessaan Tulevaisuuden arabi. Sattouf käytti sen tekemiseen useita vuosia aikuisuudestaan.
Sivuja on yhteensä noin 1 100. Kirjat ilmestyivät Ranskassa vuosina 2014–2022 ja viimeinen suomennos viime syyskuussa.
Sarjan ensimmäinen osa voitti Angoulêmen arvostetulla sarjakuvafestivaalilla vuoden parhaan teoksen palkinnon. Viimeisen osan ilmestyttyä Sattouf sai viime tammikuussa koko urastaan Angoulêmen grand prix’n, yhden maailman tärkeimmistä sarjakuvapalkinnoista.
Tulos on sukellus kahden kulttuurin väliin. Sattouf syntyi Pariisissa vuonna 1978. Äiti Clementine on ranskalainen ja isä Abdel-Razak syyrialainen.
Perhe muutti Syyriaan isän kotikylään. Siellä Sattouf aloitti koulun. Opetus oli kivikautista, ruumiillinen kurittaminen jatkuvaa.
Syyriassa riehuva sisällissota sai Sattoufin ryhtymään työhön kymmenisen vuotta sitten. Hänen isänsä on kotoisin Tirma’lan kylästä Homsin läheltä. Kaupunki on yksi pahiten sodassa kärsineistä alueista.
Sattouf oli kaksivuotias, kun isä sai opettajanviran Tripolista Libyasta. Pari vuotta myöhemmin perhe muutti Syyriaan isän kotikylään. Siellä Sattouf aloitti koulun. Opetus oli kivikautista, ruumiillinen kurittaminen jatkuvaa.
Syyriassa Riad oli eurooppalainen, jota haukuttiin juutalaiseksi – se oli kauhea loukkaus siellä. Ranskassakin hän koki olonsa ulkopuoliseksi, jos ei arabina niin muuten vaan ruipelona.
Lapsen katse
Sarjasta tuli Ranskassa heti menestys. Ensimmäistä osaa myytiin 200 000 kappaletta. Aluksi Riad Sattouf aikoi tehdä trilogian, mutta se laajeni lopulta kaksinkertaiseksi.
Sarjan nimi tulee isältä, joka uskoi, että koulutus luo lapsista tulevaisuuden arabeja.
Sarjan venyessä sen seuraajat alkoivat vitsailla, että aikanaan se saavuttaa kohdan, jossa Sattouf alkaa tehdä Tulevaisuuden arabin ensimmäistä osaa. Siihen melkein päästiin: kuudes osa päättyy vuoteen 2011.
Ensimmäiset kolme osaa kattavat Sattoufin lapsuuden Libyassa ja Syyriassa. Sattoufilla on ilmiömäinen kyky muistaa varhaisiakin vaiheitaan yksityiskohtaisesti. Aistihavainnot tekevät muistoista eläviä. Sattouf kuvailee usein muun muassa hajuja.
Vaikka piirrostyyli on yksinkertainen, Sattouf imaisee keskelle tapahtumia, lapsen näkökulmaan. Hän ei harrasta jälkiviisautta, mikä pitää lukijan pikkupojan kokemuksessa.
Sarjan nimi tulee isältä, joka uskoi, että koulutus luo lapsista tulevaisuuden arabeja. Ristiriitainen Abdel-Razak Sattouf piti kuitenkin vahvoista diktaattoreista. Riad Sattouf on sanonut isäänsä fasistiksi.
Vaikka perhe hajoaa, kun Riad muuttaa äitinsä kanssa sarjan puolivälissä Ranskaan, isän kautta Syyria ja Lähi-itä eivät katoa hänen elämästään.
Sattouf ei käsittele sisällissotaa, vaan tarina loppuu juuri ennen sen syttymistä. Näkökulma pysyy tiukasti henkilökohtaisena. Politiikka vaikuttaa taustalla, mutta Sattouf ei ota siihen kantaa suoraan.
Tavallaan Sattouf tarjoaa jotain arvokkaampaa, kuvan ihmisten arjesta abstraktien uutisten takana.
Saman teki Iranissa syntynyt Marjane Satrapi elämäkerrassaan Persepolis (2000–2003). Sekin on ranskalaisen omaelämäkerrallisen sarjakuvan mestariteoksia ja iso kaupallinen menestys.
Ehkä yksi siirtolaisten suuri anti länsimaille on avata ymmärrettävä näkymä uuden ja vanhan maailman välille. Tulevaisuuden arabin ja Persepoliksen perusteella sarjakuva on siihen sopiva väline. Se ei vaadi suuria investointeja ja on helppo lähestyä.
Lue lisää: Lasten sanoin Afganistanista
