Artikkelissa Kuilu repeää kerrotaan filippiiniläisestä sairaanhoitajasta Felma Jamorabonista. Hänelle nykyinen siivoojan työ hoivakodissa ja tuleva työ lähihoitajana Suomessa ovat suoranainen onnenpotku.
Jamorabon haluaa turvata sisarensa ja lapsensa tulevaisuuden. Se ei olisi mahdollista Filippiineillä, joka on yksi maailman eriarvoisimmista maista.
Suomi puolestaan on tulonjaoltaan yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta täälläkin keskustelu taloudellisesta eriarvoistumisesta voimistuu. On täysin sattumaa, että Jamorabonin työnantaja, terveydenhuollon yritys Attendo, on ajoittain ollut tämän keskustelun keskiössä.
Esimerkiksi vuosi sitten kansalaisjärjestö Finnwatch osoitti Attendon rahoitusjärjestelyjen johtaneen siihen, ettei yritykseltä jäänyt juurikaan voittoja Suomeen verotettavaksi. Kesällä kohuttiin nykyisen sosiaali- ja terveysministerin Laura Rädyn vanhoista keikkalääkäritöistä. Järjestelyn, jossa osa Rädyn lääkärituloista oli muutettu matalamman verotuksen piiriin päätyviksi pääomatuloiksi, oli kehittänyt Attendon tytäryritys.
Attendo ja Räty eivät ole tehneet laittomuuksia. Kumpikin on vain joutunut laajemman ongelman ja tyytymättömyyden ukkosenjohdattimeksi.
Ensinnäkin: Mistä valtiot voivat saada verotuloja, joilla kustannetaan yhtäläiset palvelut kansalaisille, kun yritystoiminta on kansainvälistynyt mutta lait ja verotus ovat kansallisia. Samaan aikaan yritykset kilpailevat keskenään, ja meneillään on raju rakennemuutos.
Toiseksi: Veromoraaliltaan tarkat suomalaiset suutahtivat epäoikeudenmukaisiksi kokemistaan järjestelyistä. Tunteita ei tule väheksyä, kun puhutaan eriarvoisuudesta. Esimerkiksi Felma Jamorabon on tyytyväinen, mutta moni suomalainen kokisi itsensä hänen asemassaan eriarvoiseksi suhteessa muuhun väestöön.
Otetaan toinen esimerkki Sambiasta, Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikaisesta kumppanimaasta. Sambialaiset suunnittelevat, että yhteisövero kaivosyhtiöiltä poistettaisiin ja veroja perittäisiin jatkossa vain tuotantomääriin perustuvalla rojaltimaksulla.
Sambian verotulot kuparista ovat kasvaneet kiitettävästi. Yhtenä syynä tähän on Norjan verohallinnon kehitysyhteistyö eli asiantuntija-apu Sambialle. Silti sen erottaminen, kuinka paljon ulkomaisten omistama yritys tekee voittoa ja kuinka paljon sitä voidaan verottaa, on hyvin hankalaa Sambialle. Tuntuuko tutulta?
Verokilpailu voi estää Sambian suunnitelmat. Kaivosyhtiöt ovat vihjanneet investointien keskittämisestä naapurimaan Kongon demokraattisen tasavallan Katangan maakuntaan, jossa sama kupariesiintymä jatkuu.
Suomessa yhteisöveron laskemisesta ja lopulta sen katoamisesta ovat puhuneet muiden muassa Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATTin asiantuntijat ja johtaja Juhana Vartiainen. Syinä ovat voittojen verottamisen vaikeus ja verokilpailu. Meillä on oma ”Katangan maakuntamme” tai oikeastaan kaksi, Ruotsi ja Viro. Suomen yhteisövero alenee rinnan Ruotsin kanssa, ja niitä kirittää Viro.
Yksittäisiä yrityksiä on turha syyllistää, ja Suomen tai Sambian on hankala tehdä rajusti muista maista poikkeavaa politiikkaa kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Kansainvälisen ratkaisun löytäminen ei ole helppoa. Mahdotonta se ei ole, koska ongelmat ovat yhteisiä.
PASI NOKELAINEN
