Kosovolaisjärjestö tukee seksuaalisen väkivallan uhreja, joita maan omassa sodassa tuli 20 000. Haavat ovat monella vielä auki ja traumat periytyvät lapsille. Nyt Ukrainassa pitäisi dokumentoida rikoksia, sanoo järjestön johtaja Feride Rushiti.
Sodissa seksuaalista väkivaltaa käytetään aseena, joka jättää pitkät arvet. Toipuminen siitä on kuitenkin mahdollista, sanoo lääkäri ja KRCT-järjestön (The Kosova Rehabilitation Center for Torture Victims) johtaja Feride Rushiti.
”Jos selviytyjät hyväksytään yhteisöissä ja heitä hoidetaan oikein, osasta tulee kansanedustajia, kansalaisjärjestöjen johtajia tai viljelijöitä.”
Sodissa seksuaalista väkivaltaa käytetään aseena, joka jättää pitkät arvet. Toipuminen siitä on kuitenkin mahdollista.
Menneisyyttä uhrit – tai selviytyjät, niin kuin Rushiti sanoo – kantavat mukanaan aina, mutta moni onnistuu elämään täyttä elämää ja perustamaan perheen.
Feride Rushiti perusti jo 23 vuotta sitten KRCT-järjestön, joka tukee erityisesti Kosovon sodan seksuaalisen väkivallan uhreja. Hän toimi sodan aikaan 1990-luvun lopussa lääkärinä ja auttoi seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia. Heitä on arviolta 20 000.
KRCT tukee tällä hetkellä noin 600 ihmistä, joista 90 prosenttia on tyttöjä ja naisia. Osa on ollut mukana jo pari vuosikymmentä, ja uusia tapauksia tulee säännöllisesti.
”Kun Ukrainan sota alkoi, se herätti monissa vanhoja traumoja, ja ihmiset alkoivat tulla pyytämään apua”, Rushiti sanoo.
Tukea on monenlaista: psykososiaalisesta tuesta taloudelliseen ja jopa taiteelliseen – naiset tekevät keramiikkaa traumaterapiana. Osa on mukana vaikuttamistyössä, toiset jakavat kokemuksiaan toisten maiden selviytyjille.
Järjestön yksi rahoittajista on Diakonissalaitos, ulkoministeriön tuella.
Diakonissalaitoksen ja KRCT:n yhteistyössä keskitytään traumatisoituneiden paluumuuttajien ja pakolaisten tukemiseen. Tuen piirissä on myös vammaisia lapsia ja erityislapsia.
Trauma periytyy myös geeneissä
Lasten huomioiminen on verrattain tuore lisäys KRCT:n työkalupakkiin. Tämän taustalla on tieteellinen tutkimus, jonka mukaan trauma saattaa siirtyä äidiltä lapsille myös geneettisesti.
Trauma saattaa siirtyä äidiltä lapsille myös geneettisesti.
KRCT teki yhdessä tanskalaisen kidutuksen uhrien tukijärjestö Dignityn, Kööpenhaminan yliopistollisen sairaalan ja australialaisen Monashin yliopiston kanssa tutkimuksen. Siinä osoitettiin, että jos raskaana olevalla äidillä on post-traumaattinen stressihäiriö, syntyvillä lapsilla on muita suurempi todennäköisyys kärsiä poikkeuksellisista stressihormoni kortisolin tasoista, ja sitä kautta erilaisista traumaattisista oireista.
”Naiset sanovat, että heidän lapsensa eivät uskalla olla yksin. Heillä on erilaisia takaumia eivätkä he uskalla mennä kouluun”, Rushiti sanoo.
Nyt keskus siis pyrkii hoitamaan perheitä kokonaisvaltaisesti. Usein hoitoon tulevat tosin vain äidit ja lapset, sillä isät harvoin suostuvat tuen piiriin.
Asenteet olivatkin suuri este koko keskukselle kun työ alkoi, Rushiti muistelee.
Seksuaalinen väkivalta on tabu, josta mieluummin vaietaan. Pitkään keskus sanoi julkisesti tukevansa kidutuksen uhreja, jotta naiset ylipäätään uskalsivat tulla heidän luokseen.
Ukrainassa tehdyt rikokset pitää dokumentoida
Nykyään KRCT tekee näkyviäkin kampanjoita ja kansainvälistä yhteistyötä. Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018 voittaneet Denis Mukwege Kongosta ja Nadia Murad Irakista ovat järjestölle läheisiä yhteistyökumppaneita. Keskuksessa on käynyt esimerkiksi irakilaisten parlamentaarikoiden seurue tutustumassa kosovolaisten oppeihin.
Tällä hetkellä järjestö pyrkii tukemaan Ukrainan selviytyjiä. Nyt ukrainalaisten naisten kokemia rikoksia pitäisi dokumentoida, Rushiti sanoo.
”Kun rauhansopimus saadaan aikaan, kukaan ei tule puhumaan seksuaalisesta väkivallasta”, hän sanoo.
Jos rikokset on kunnolla dokumentoitu, selviytyjien on Rushitin mukaan helpompi hakea oikeutta ja korvauksia. Dokumentointia ei kuitenkaan pidä jättää rikosten uhreille. Asialla pitää olla joku taho, joka pystyy tarjoamaan uhreille tukea ja käsittelemään tietoja luotettavasti ja turvallisesti.
”Jos vain dokumentoidaan eikä tarjoa kunnon palveluita, uhrit voivat helposti traumatisoitua uudelleen”, Rushiti sanoo.
Lue lisää: Tuomari Fawzia Amini kamppailee afgaaninaisten oikeuksien puolesta pakolaisena
Lue lisää: Onko maailma pääsemässä eroon tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta? Viisi vastausta
