Kiinalaisen Liu Cixinin Muurahaisia ja dinosauruksia on satiiri sivilisaatioiden vääjäämättömästä kehityskulusta.
Kuutisenkymmentä miljoonaa vuotta sitten maapalloa asuttivat dinosaurukset ja muurahaiset. Dinosaurukset elivät omissa heimokunnissaan, valmistivat maasta repimistään puista moninaisia työkaluja ja kypsensivät ruokansa tulella. Muurahaiset puolestaan olivat rakentaneet kaikkialle maailmaan valtavia maanalaisia ja -päällisiä verkostoja, joissa viestit kulkivat kemiallisin välittäjäainein.
Kummallakin lajilla oli kuitenkin rajoitteensa, jotka estivät niitä kehittymästä sivilisaatioiksi: dinosaurukset olivat auttamattoman kömpelöitä suurine eturaajoineen, eikä niistä siten ollut hienostuneeseen käsityöhön. Muurahaiset taas toimivat kuin mekaaninen kone vailla yksilöllistä älyä ja luovuutta.
Kaikki muuttui, kun dinosaurukset ja muurahaiset löysivät toisensa ja yhdistivät parhaat taitonsa. Ensi alkuun muurahaiset keksivät ryhtyä puhdistamaan dinosaurusten hammasvälejä, mikä hyödytti molempia: dinosaurus pääsi eroon ärsyttävistä liskonlihan jämistä, jotka taas täyttivät kätevästi muurahaisten vatsat.
Myöhemmin yhteistyö laajeni ja syveni kohti sivilisaatiota: kirjoitustaitoa seurasivat muun muassa tiede, teollisuus, teknologia, sodankäynti, avaruudenvalloitus – ja vihoviimeinen mittelö.
Kiinalaisen Liu Cixinin alun perin 20 vuotta sitten ilmestynyt Muurahaisia ja dinosauruksia on oivaltava ja aina ajankohtainen satiiri sivilisaatioiden synnystä, kasvusta ja vääjäämättömästä lopusta miljoonia vuosia ennen ensimmäistäkään ihmistä maapallolla. Rauno Sainion laadukas suomennos takaa nautinnollisen lukukokemuksen.
