Vaikka naisen sukuelinten silpominen on kielletty Keniassa, yhdeksän kymmenestä naisesta Samburun piirikunnassa ympärileikataan. Nyt joukko nuoria miehiä taistelee lopettaakseen tuskallisen perinteen.
Noomboi ei tiedä kuinka vanha hän on, mutta hän arvelee olevansa 56 vuotta. Hän oli vain pieni tyttö sinä aamuna, kun hänet herätti vieras ihminen partakoneenterä kädessään. Puolet kylää kerääntyi yhteen, kun Noomboilta leikattiin pois klitoris ja häpyhuulet.
Veri värjäsi punaiseksi lehmännahkan, jonka päällä hän alastomana makasi. Pian juhlat olivat täydessä vauhdissa. Taas yhdestä tytöstä oli tullut nainen, ja sitä piti juhlia.
Naudanrasvaa levitettiin avoimeen haavaan, mikä pian lopetti verenvuodon. Mutta kipua se ei lopettanut.
”Se teki kamalan kipeää ja olin varma, että kuolisin. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka vieras ihminen oli ja miksi hän teki minulle niin pahaa. En voinut liikkua kolmeen viikkoon”, Noomboi sanoo.
Tytöstä naiseksi
Kuiva savanni ei ole nähnyt sadetta moneen kuukauteen. Noin 300 kilometrin päässä pääkaupunki Nairobista, Noomboin kotikylässä Namayianassa, samburujen paimentolaiskansa on jo sukupolvien ajan paimentanut karjaa. Samburun alueen hiekanvärinen maisema muodostaa jyrkän kontrastin samannimiseen ja värikkääseen heimoon, joka elää vahvasti ikivanhoja perinteitään.
Perinteen mukaan tytöt ovat lapsia, kunnes he ovat ympärileikattuja. Toimenpide on traumaattinen ja hengenvaarallinen. Mutta jos toimenpidettä ei tehdä, tyttöjä pidetään epäpuhtaina. Naisten sukupuolielinten silpomisen uskotaan pitävän tytöt uskollisina tuleville aviomiehilleen.
Unicefin mukaan maailmassa elää 200 miljoonaa tyttöä ja naista, joiden sukuelimet on silvottu. Rituaali kiellettiin vuonna 2011 Keniassa. Viranomaiset olivat ylpeitä siitä, että keskimäärin vain 21 prosenttia tytöistä edelleen ympärileikataan.
Keskiarvo peittää alleen suuret alueelliset vaihtelut. 78 prosenttia kaikista Maasai-heimon 15–49-vuotiaista naisista on ympärileikattuja. Samburun piirikunnassa ympärileikattuja on virallisten tilastojen mukaan 86 prosenttia naisista.
Namayianan kylässä jokainen nainen on ympärileikattu, ja paikallisväestön mukaan rituaalia jatketaan, vaikka se onkin laissa kielletty. Voi kuitenkin olla, että muutos on nyt edessä. Joukko kylän miehiä on ottanut ympärileikkauksen vastustamisen asiakseen.
”Tyttöjä on suojeltava sukuelinten silpomiselta. Se on vahingollinen käytäntö, jolla ei saa olla sijaa meidän kulttuurissamme”, Samuel Leadismo sanoo.
Samuel Leadismo on 30-vuotias. Kun hän vielä lapsi, hänen äitinsä nousi vanhoja samburu-perinteitä vastaan päästäkseen irti väkivaltaisesta avioliitosta. Hän jätti miehensä perustaakseen ”naisten kylän”, joka olisi eräänlainen vapaavyöhyke alistetuille tytöille ja naisille.
Neljä vuotta sitten Samuelin äiti kuoli syöpään. Nyt Samuelin päämääränä on täyttää lupaus, jonka hän jätti äidilleen. Hän lupasi, että kaikki tytöt ja naiset saisivat oikeuden päättää omasta kehostaan.
”Äitini suurin toive oli, että voisin tarjota siskoilleni mahdollisuuden käydä koulua. Äidilläni ei tätä mahdollisuutta koskaan ollut. Hän pyysi minua taistelemaan sen eteen, että tytöillä olisi ääni. Tämän lupauksen aion pitää”, Samuel sanoo.
Nykyisin Samuel tekee töitä sen eteen, että naisten sukuelinten silpomiset ja pakkoavioliitot saataisiin loppumaan. Kuusi vuotta sitten hän perusti tätä tavoitetta varten Pastoralist Child Foundation -järjestön. Työ etenee hitaasti mutta varmasti. Naisten oikeuksien etutaistelijan rooli on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Hänellä on useita vastustajia.
”Moni näkee minut uhkana ja sanoo, että tuhoan kulttuurimme. Minua on uhattu monia kertoja, mutta en aio koskaan antaa periksi. Olemme onnistuneet luomaan korvaavan aikuistumisrituaalin, joka huomioi kulttuuriarvomme. Koemme sen suureksi edistysaskeleeksi”, Samuel sanoo.
”Naisen paristo”
Alussa Samuel kamppaili yksin, mutta nykyisin hän saa tukea ja apua myös muilta miehiltä.
Ulkona avoimella laitumella seisoo 23-vuotias Lomurani paimensauva kädessään. Hän lopetti koulut jo kolmannella luokalla, jotta voisi hoitaa perheen karjaa.
Kun hän oli nuorempi, hän haaveili menevänsä naimisiin ympärileikatun tytön kanssa. Nyt hänellä on muita ajatuksia.
”Olen oppinut ymmärtämään, kuinka vahingollista se on ja kuinka pahaa se tekee naisen tunne-elämälle. Naisten sukuelinten leikkaaminen on tärkeä osa kulttuuriamme, mutta olen silti sitä mieltä, että rituaalin täytyy väistyä”, Lomurani sanoo.
Nämä nuoret karjanhoitajat kuuluvat aktivistien joukkoon, joka tekee töitä sen eteen, että yhä useampi ymmärtäisi ympärileikkauksen olevan väärin. Lomurani kertoo, että naista, jota ei ole ympärileikattu, syytetään helposti uskottomuudesta miestään kohtaan. Samalla on yleistä, että miehet pyrkivät pettämään vaimojaan ympärileikkaamattomien naisten kanssa.
”Klitoris on naisen paristo. Jos paristot ottaa pois taskulampusta, tulee pimeää. Jos pariston jättää paikoilleen, jatkaa lamppu valon levittämistä. Minä en ymmärrä, miksi miehet haluavat aiheuttaa pimeyttä koteihinsa ja sitten lähtevät etsimään valoa jostain muualta”, Lomurani sanoo.
Muutoksen tuulia
Simon Kemombo, 29, on Lomuranin kanssa samaa mieltä siitä, että naisten sukuelinten silpomisen on loputtava. 25-vuotiaana hän meni naimisiin ympärileikatun 15-vuotiaan tytön kanssa.
Jos Kemombo voisi nyt päättää uudestaan, hän tekisi toisin. Hän ei ole koskaan käynyt itse koulua, mutta kertoo lasten koulunkäynnin olevan kaikkein tärkein asia hänelle. Nyt kun hän tietää, mitä seurauksia tyttöjen ympärileikkauksella on, hän uskaltaa puhua aiheesta avoimesti naisten kanssa.
Nyt uskallan puhua avoimesti heidän kanssaan siitä ja kysyä, miten he itse asian kokevat. Sukuelinten silpominen on haitallista ja väärin. Minä olen valmis taistelemaan muutoksen puolesta”, Kemombo sanoo.
Nalaram, 49, on yksi monista naisista, jotka taistelevat lopettaakseen tradition. Kaksi Nalaramin kolmesta tyttärestä on ympärileikattu.
”Naisten ympärileikkaus on ollut osa kulttuuriamme. Aikaisemmin emme edes ajatelleet, onko se oikein vai väärin. Nyt kun olen saanut tietoa ympärileikkauksen haitoista, en ikinä aio antaa nuorinta tytärtäni ympärileikattavaksi”, sanoo Nalaram.
Taistelua radioaalloilla
Jo taistelun alusta alkaen Samuel Leadismo ja hänen kollegansa ovat käyttäneet kekseliäitä keinoja saadakseen viestinsä perille. Nyt heillä on radio-ohjelma, jolla he levittävät tietoa.
Samburussa toimiva radiokanava Serian FM kutsuu studioon lääkäreitä, kyläpäälliköitä, aktivisteja ja muita vaikutusvaltaisia henkilöitä puhumaan naisten ympärileikkauksista ja niiden vaarallisista seurauksista. Ohjelmissa radiotoimittajat vierailevat kylissä ja pyytävät kuulijoita soittamaan studioon kertoakseen mielipiteensä.
”Välitämme tietoa naisten ympärileikkauksen vaikutuksista, puhumme lisääntymisterveydestä, lapsiavioliitoista ja koulunkäynnin merkityksestä. Paikallisten parissa raportoivien radiotoimittajiemme avulla luomme suoraa dialogia paikallisväestöön, joka pääsee ilmaisemaan näkemyksiään suorissa radiolähetyksissä”, Leadismo sanoo.
Viime vuosina lähetykset ovat saavuttaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä Samburussa. Tarkkoja kuulijalukuja ei ole, mutta Pastoralist Child Foundation -järjestö ja radiokanava itse arvioivat, että tunnin radio-ohjelma saavuttaisi yli 20 000 kuulijaa. Vastaanotto on ollut myönteistä.
”Ihmiset soittavat meille, pyytävät lisää tietoa ja pyytävät meitä maaseutukyliin pitämään keskustelutyöpajoja ja puhumaan aiheesta”, Leadismo kertoo.
Aktivistien taistelu on levinnyt moniin kyliin, mutta kaikki eivät vieläkään jaa nuorempien sukupolvien innostusta asiasta.
Lekwanoi, 66, pudistelee päätään, kun hän ajattelee sitä, että viranomaiset ovat kieltäneet tyttöjen ympärileikkauksen.
”Maailmasta ei löydy sellaista lakia, joka voisi estää meitä jatkamasta tätä perinnettä. Se on osa meidän kulttuuriamme ja tulee aina olemaan. Muistelen kaikkia niitä hienoja juhlia, jotka on järjestetty ympärileikkauksen jälkeen. Minä olin ylpeä sinä päivänä, kun minun tyttärestäni tuli nainen. On surullista, että perinnettä ollaan nyt muuttamassa, Lekwanoi sanoo.
Laissa ongelmia
Syksyllä 2011 Kenian naisaktivistit ja naiskansanedustajat juhlivat uutta lakia, joka kielsi naisten ympärileikkaukset.
”Olen taistellut 18 vuotta tämän lakimuutoksen eteen. Tämä päivä on naisille vapauden päivä. Miehet saivat vapautensa vuonna 1963 (Kenian itsenäistyessä), mutta vasta tänään naiset ovat päässeet vapaiksi yhteiskunnan julmista käsistä”, sanoi kansanedustaja Sophia Abdi Noor uuden lain astuttua voimaan.
Paljon on tapahtunut tämän jälkeen. Kenian viranomaiset ovat tehneet isoja panostuksia, jotta haitallinen perinne saadaan loppumaan. Viranomaiset ovat muun muassa perustaneet yksikön, joka työskentelee tehdäkseen ympärileikkausten vastaisen työn näkyväksi ja tunnetuksi. Keniaan on myös luotu oikeusviranomainen, joka nostaa syytteitä naisten ympärileikkauksista sekä lapsiavioliitoista.
Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2014 joka viides 15–49-vuotias nainen on ympärileikattu. Vuodesta 2003 vuoteen 2014 luku on laskenut 11 prosenttia, sama tilasto kertoo.
Vaikka kriminalisointi onkin auttanut siinä, että ympärileikkauksia tehdään vähemmän, samalla ympärileikkauksia tehdään yhä nuoremmille. Näin kertoo kenialaisen sanomalehden Daily Nationin artikkeli. Ympärileikkausten tekijöitä on yhä vaikeampi löytää.
”Ennen rituaaliin liittyi suuria seremonioita. Nyt kun rituaali on laiton, tehdään ympärileikkaukset salaisissa paikoissa. Tyttöjä viedään paikkoihin, joihin tiet tai kännykkäverkot eivät yllä”, kertoo Christine Nanjala, syyttäjänviraston päällikkö, The Guardian -lehden haastattelussa.
Silpomisesta bisnestä
Puun alla laidunmaalla istuu Ntoyiai. Hän ei enää pysy laskuissa siitä, kuinka monta tyttöä hän on ympärileikannut. Rituaali on ollut hänen elinkeinonsa. Ntoyiai tuomitsee viranomaisten päätöksen kriminalisoida perinne, joka on hänestä osa kaikkien elämää Samburussa.
”Ympärileikkaukset ovat olleet minulle suuri intohimo ja ainoa elantoni. Nyt porukka tulee ja sanoo, että meidän pitää lopettaa, mutta niin yksinkertaisesti se ei mene. Täällä kaikki naiset on leikattu ja ajattelimme myös jatkaa niin”, Ntoyiai sanoo.
Hän on 70-vuotias, ja omien sanojensa mukaan tehnyt satoja tyttöjen ympärileikkauksia. Korvauksena työstä hän on saanut vuohen tai 2 000 Kenian shillinkiä eli noin 15 euroa.
”Ympärileikkauksilla ei rikastu, mutta se on ollut elinkeinoni koko elämäni. Nyt kun siitä on tullut laitonta, en enää uskalla jatkaa. Tämän ikäisenä en enää halua joutua vankilaan”, hän sanoo.
Samuel Leadismo lähtee aktivisteineen päivittäiseen taisteluunsa ikivanhaa perinnettä vastaan. 30-vuotiaalla Samuelilla on kolme siskoa. Kaksi heistä on ympärileikattuja ja naimisissa. Nyt hän tekee kaikkensa suojellakseen nuorinta siskoa.
”Suunnitelmani on tarjota hänelle koulutus ja pitää hänet poissa suvun luota, kunnes hän on riittävän vanha puolustaakseen omia oikeuksiaan”, Samuel sanoo.
Ja juuri koulutus on hänen johtamansa järjestön ydintä. Viime vuosina hän on perustanut tukiohjelman, ja nyt kaikki kylän lapset pääsevät kouluun.
”Koulutus on avain muutokseen. Vain koulutuksella tytöt saavat valtaa päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan”, Samuel sanoo.
Mutta vanhaa perinnettä ei lopeteta yhdessä yössä. Vaikka valtaosa haluaa kitkeä perinteen pois, joitain on edelleen vaikea saada vakuuttuneeksi.
”Kun puhun ympärileikkauksista, huomaan, että monet tytöt nousevat minua vastaan. He kysyvät ’Kuka menee kanssani naimisiin, jos en ole ympärileikattu?’ Silloin minun täytyy selostaa, että koulutuksen hankkiminen antaa valtaa päättää, kenen kanssa menee naimisiin. Opetan, että miehen ei tarvitse välttämättä tulla edes Samburu-heimosta, vaan heillä on vapaus mennä naimisiin vaikka sellaisen miehen kanssa, joka tulee heimosta, jossa naisia ei ympärileikata”, Samuel sanoo.
Hän kertoo, että rituaalia jatketaan salassa.
”Tiedän, että sitä tapahtuu, mutta vallankäyttö, että saisin siihen muutoksen, ei ole minun juttuni. Pysyvät muutokset tulevat luottamuksen ja hyvän vuoropuhelun kautta. Me emme näe tätä muutosta tänään emmekä huomenna. Teen tätä työtä tulevia sukupolvia varten”, Samuel summaa.
TEKSTI JA KUVAT SOFI LUNDIN
Kirjoittaja on Ugandassa asuva ruotsalainen vapaa toimittaja.
Ruotsinkielisestä alkuperäistekstistä kääntänyt Aleksi Vienonen.