Konflikti jatkuu, ja turvallisuustilanne on heikentynyt. Malissa kannattaa silti pysyä, sillä kriisinhallinta vaatii kärsivällisyyttä, esikuntapäällikkö Mia Rahunen sanoo.
Maanantai 24. toukokuuta 2021 Bamakossa, Malin pääkaupungissa. Suunnittelujohtaja Mia Rahunen sulki tietokoneensa Euroopan unionin siviilikriisinhallintaoperaation EUCAP Sahel Malin päämajassa ja ajoi kahvilaan tapaamaan suomalaista ystäväänsä.
Kahvilassa Rahunen sai tekstiviestin heikentyneestä turvallisuustilanteesta.
Kohta tuli toinen hälytysviesti.
Sitten kollega soitti. Hän kertoi, että Malin armeija oli syrjäyttänyt presidentti Bah N’Dawin ja pääministeri Moctar Ouanen, ja siksi Rahusen oli ”siirryttävä heti kotiin”. Yllättävää, Rahunen ajatteli. Sotilasjuntta oli ollut vallassa vajaan vuoden. Ministereitä oli juuri vaihdettu, mutta mikään ei ollut erityisesti enteillyt sotilaiden vallankaappausta.
Rahunen kiiruhti autoonsa. Ystävä asui lähellä ja käveli kotiinsa.
Kaduilla oli rauhallista. Rahunen ajoi kotiinsa Bamakon eteläosaan, jossa hän jakoi talon kahden kollegansa kanssa. Hän avasi tietokoneensa ja alkoi etsiä tietoa, jotta hänen yksikkönsä voisi raportoida Malin vallankaappauksesta EU:n siviilikriisinhallinnan päämajaan Brysseliin.
Illasta tulisi pitkä.
Keskelle konfliktia
Olkapäätä kivistää. On lokakuu 2022, ja Mia Rahunen on aloittanut aamunsa rokotuksilla Kampin laboratoriossa Helsingissä. Hän on Suomessa kaksi viikkoa, jonka jälkeen palaa Maliin.
”Malaria, lavantauti, giardia, kampylobakteeri”, hän luettelee.
”Kaikenlaisia sairauksia on ollut, ja siksi olen oppinut pitämään itsestäni parempaa huolta. Muuten ei jaksa pitkiä päiviä, intensiivistä työtä ja jatkuvaa kuumuutta.”
Rahunen aloitti EUCAP Sahel Malin suunnittelujohtajana syyskuussa 2020. Viime toukokuussa hänestä tuli esikuntapäällikkö, siviilikriisinhallintaoperaation kolmanneksi ylin johtaja. Hän auttaa operaation johtajaa ja koordinoi päämajan neljän osaston toimintaa.
EU:lla on Malissa kaksi operaatiota, Rahunen selittää.
EUCAP Sahel Mali keskittyy sisäiseen turvallisuuteen eli neuvoo ja kouluttaa poliiseja, santarmeja ja kansalliskaartilaisia. Sotilasoperaatio EUTM Mali neuvoo ja kouluttaa armeijaa. YK:lla on lisäksi rauhanturvaoperaatio Minusma, joka tukee Malin laillista hallintoa turvallisuustilanteen vakauttamisessa.
”Tilanne on monisyinen ja arvaamaton, se voi edetä mihin suuntaan tahansa.”
Viime vuosina turvallisuustilanne on silti heikentynyt, Rahunen sanoo.
”Tilanne on monisyinen ja arvaamaton, se voi edetä mihin suuntaan tahansa.”
Malissa alkoi sisällissota vuonna 2012. Konflikti laajeni yhteenotoiksi Malin armeijan, paikallisten aseistettujen ryhmien ja ääri-islamististen ryhmien välillä. Entinen siirtomaaisäntä Ranska ja muutamat Afrikan maat lähettivät joukkojaan Maliin. Sotilasjuntta kaappasi vallan elokuussa 2020. Reilun kahden vuoden aikana sotilasvallankaappauksia on siis ollut kaksi, viimeisin toukokuussa 2021, jolloin presidentiksi nousi varapresidentti Assimi Goïta, Rahunen selittää.
Vallankaappausten jälkeen Malin ja Ranskan välit tulehtuivat, ja Ranska alkoi vetää sotilaitaan maasta. Mali tiivisti yhteistyötään vanhan kumppaninsa Venäjän kanssa ja pyysi avukseen Wagnerin, yksityisen venäläisen palkka-armeijan.
Ja se onkin aiheuttanut päänvaivaa, Rahunen sanoo.
Uralle Georgiasta
Keväällä 2013 Mia Rahunen työskenteli Pohjoismaiden ministerineuvostossa Kööpenhaminassa ja valmistautui siihen, että työ loppuisi. Ministerineuvostossa sai työskennellä korkeintaan kahdeksan vuotta, ja siinä ajassa hän oli edennyt harjoittelijasta kestävän kehityksen vanhemmaksi asiantuntijaksi.
Häntä kiinnosti katastrofityö, ehkä jotain köyhyyteen liittyvää.
Rahunen huomasi Kriisinhallintakeskus CMC Finlandin ilmoituksen siviilikriisinhallinnan peruskurssista Kuopiossa ja päätti hakea, vaikkei edes tiennyt, mitä termi tarkoitti. CMC:n sivuilla luki, että ”siviilikriisinhallinta on kansainvälisten järjestöjen puitteissa tehtävää toimintaa, jolla pyritään vähentämään erilaisista kriiseistä kärsivien maiden epävakautta ja estämään sekasortoisten olojen leviämistä laajemmalle”.
Rahusesta se kuulosti kiinnostavalta. Kohta hän oli jo kahden viikon peruskurssilla.
Sen jälkeen hän haki EU:n tarkkailuoperaatioon Georgiaan.
Georgiassa työ oli käytännönläheistä ja mielenkiintoista, ja mikä parasta, enimmäkseen ulkosalla.
Kesäkuussa 2014 hän aloitti tarkkailijana ”jäätyneessä konfliktissa” Georgian ja Abhasian hallinnollisella rajalla. Tehtävänä oli valvoa tulitaukosopimuksen toteutumista, eli partioida, jutella paikallisten ihmisten kanssa ja kirjata ylös huomioita. Rahunen nautti työstään. Se oli käytännönläheistä ja mielenkiintoista, ja mikä parasta, enimmäkseen ulkosalla.
Puolen vuoden päästä hänestä tuli tarkkailijatiimin vetäjä. Sitten operaatioupseeri, lopulta kenttätoimiston varapäällikkö. Rahusen oli lähdettävä syyskuussa 2017, sillä aikarajoitus tarkkailijaa ylemmissä pesteissä oli kolme vuotta.
Georgian jälkeen olo oli tyhjä. Mitäs nyt, Rahunen ajatteli.
Tällä kertaa hän ei hakenut töitä. Hän halusi pitää sapattivapaan, miettiä uransa ”punaista lankaa”. Samalla hän kouluttautui. Suoritti Portugalissa johtamisen kurssin, kävi kriisinhallintakurssin Irlannissa ja toisen Suomessa.
Pyrähdys Suomessa
Mia Rahunen muistaa jännityksen. Hän muutti Suomeen elokuussa 2018 ja ajatteli, ettei ehkä sopeutuisi. Ulkomailla oli kulunut kolmetoista vuotta.
Mutta toisin kävi. Rahunen tunsi olevansa kotona.
”Oli läheisiä ystäviä, mielekästä tekemistä.”
Hän työskenteli ympäristöjärjestö WWF Suomen ilmastoasiantuntijana ja oli perustamassa CMC Finlandin kestävän kehityksen ohjausryhmää. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ”puolentoista asteen raportti” oli vauhdittanut keskustelua ilmastoasioista Suomessa, ja Rahunen vieraili television uutis- ja ajankohtaisohjelmissa.
Mutta jotain uupui. Rahunen halusi uudestaan kentälle.
”Siis koulutus- ja neuvontaoperaatioon. Georgia oli tarkkailua.”
Haettavaksi tuli tehtävä EUCAP Sahel Malissa, ja Rahunen valittiin. Pestin piti alkaa elokuussa 2020. Lähtö kuitenkin viivästyi, sillä Malin armeija oli kaapannut vallan. Bamakon kaduilla oli mielenosoituksia, lentokenttä oli suljettu.
Bamakossa hän eli ”expat-kuplassa”. Uusi koti oli aidattu piikkilangalla, ikkunoissa oli kalterit. Talossa oli ilmastointilaite ja generaattori, joka hurahti päälle sähkökatkojen ajaksi.
Rahunen tunsi olonsa levolliseksi.
”Olin matkalla uuteen työhön ja uuteen maailmaan. Tiesin, että perillä saisin tarkat ohjeet siitä, kuinka elää ja toimia.”
Bamakossa hän eli ”expat-kuplassa”. Uusi koti oli aidattu piikkilangalla, ikkunoissa oli kalterit. Talossa oli ilmastointilaite ja generaattori, joka hurahti päälle sähkökatkojen ajaksi. Aasit kuljettivat lajittelemattomat roskat kaatopaikalle.
Mahdollisesti jatkoa
Marraskuussa 2022 Mia Rahunen on jälleen Malissa, jonka poliittinen todellisuus on kahdessa vuodessa muuttunut. Santarmit ja kansalliskaartilaiset taistelevat armeijan rinnalla islamisteja vastaan Keski-Malissa. Wagner on vahvasti läsnä, tukemassa Malin sotilasjunttaa.
Malissa on määrä järjestää vaalit helmikuussa 2024.
EUCAP Sahel Malin mandaatti päättyy tammikuussa 2023. EU:ssa pohditaan parhaillaan jatkoa, ja todennäköistä on, että operaatio jatkuu kaksi vuotta.
Malissa kannattaa pysyä, ainakin Rahusen mielestä.
”Jos jotain olen kriisinhallinnasta oppinut, niin sen, että kärsivällinen ja pitkäjänteinen pitää olla. Muutokset vievät paljon aikaa.”
Kriisinhallintaoperaatio keskittyy turvallisuusjoukkojen koulutukseen ja neuvontaan. Myös ilmastonmuutos on otettava huomioon, sillä se voi kärjistää konflikteja, Rahunen lisää.
Malissa hän on nähnyt, miten äärimmäiset sääolot piiskaavat luontoa ja heikentävät ihmisten elinoloja. Juomavesi ja polttopuut on haettava kauempaa, viljelysadot pienenevät, maankäytöstä on kiistaa, köyhyys ajaa nuoria miehiä aseellisiin ryhmiin.
”Ja näin konflikti jatkuu. Malissa on vielä paljon tehtävää”, Rahunen sanoo.
Hän ei tiedä, mitä tekee EUCAP Sahel Malin jälkeen.
”En ole edes miettinyt asiaa. Kestävää kehitystä, kriisinhallintaa, ilmastonmuutosta. Jotain merkityksellistä sen pitää olla.”
Lue lisää: Heta Kosonen innovoi hädänalaisille
Lue lisää: Afrikassa toimittajankin on päästävä irti ennakkoluuloistaan
