Etelä-Sudanissa vuosikymmeniä jatkunut konflikti on pakottanut nelisen miljoonaa ihmistä etsimään suojaa niin maan sisältä kuin naapurimaistakin. Nyt joukko naisia on päättänyt palata kotiseuduilleen jälleenrakentamaan elämäänsä. He ovat perustaneet maatalousosuuskuntia Kajo Kejin kaupungin liepeille maan eteläosassa lähellä Ugandan rajaa.
Kajo Kejin kaupungin liepeillä Etelä-Sudanissa naiset ovat palanneet pakolaisuudesta entisille kotiseuduilleen ja ryhtyneet viljelemään kassavaa, kaalia, paprikaa ja tomaattia. Tienesteillään he kouluttavat lapsiaan. Kuva: Sofi Lundin
Naisviljelijöiden yhteisö on laajentunut viime vuosina paikallisen Titi Foundation -järjestön tuella. Etelä-Sudanin eteläosissa viljelyalan kasvattaminen on varsin helppoa, koska vapaata maata on reilusti tarjolla naisillekin. Kuva: Sofi Lundin
Kun Yango Busi, 49, palasi pakolaisvuosiensa jälkeen Ugandasta kotiseudulleen, jäljellä ei ollut mitään. Uusi elämä käynnistyi, kun Titi Foundation jakoi siemeniä, työkaluja ja viljelyssä tarvittavaa tietotaitoa. Nyt yksinhuoltajaäiti asuu kassavapeltojen ympäröimässä talossaan viiden lapsensa ja kolmen lapsenlapsensa kanssa. ”Mietin usein, mitä minusta olisi voinut tulla, jos olisin saanut käydä koulua. Nyt keskityn laajentamaan viljelyksiäni, jotta voin kouluttaa kaikki lapseni”, Busi sanoo. Kuva: Sofi Lundin
Valtaosa Kajo Kejin viljelijöistä on yksinhuoltajaäitejä. Osa naisista menetti aviopuolisonsa sodassa, osan heistä aviomies hylkäsi joko lähtiessään muualle töihin tai muuten vain. Kulkiessaan pellolle naiset laulavat maasta ja sen siunauksellisuudesta. Kuva: Sofi Lundin
Margaret Saima Duku, 55, menetti sodassa lähes kaiken muun paitsi henkensä. Pakolaisvuodet Ugandassa olivat rankkoja, ja hän ikävöi kotiin. Nyt hän on palannut vanhalle kotiseudulleen ja kasvattaa muiden naisten kanssa kassavaa, tomaattia, kaalia ja paprikaa. Viljelymenestys auttaa häntä kouluttamaan lapsensa. Kuva: Sofi Lundin
Mary Dudu, 55, johtaa 25 naisen viljelijäryhmää kotikylässään Kajo Kajin kaupungin ulkopuolella. Hän ohjaa nuoria tyttöjä ja naisia työskentelemään kurinalaisesti, kunnioittamaan vanhempia ja asettamaan elämässä tavoitteita. ”Yhdessäolo lievittää stressiä ja pahoja muistoja sodan ajalta”, Dudu sanoo. Kuva: Sofi Lundin
Margaret Bonsuk, 50, ei ole koskaan käynyt koulua ja siksi päättänyt kouluttaa kaikki yhdeksän lastaan. Pakolaisvuosien jälkeen paluu entiseen kotikylään ei ole ollut helppoa, mutta ryhmän tuki auttaa. ”Yksin ei saavuta paljoakaan, kun taas yhteisössä on voimaa. En pelkää enää sotaa”, Bonsuk sanoo. Kuva: Sofi Lundin
Englannin kielestä toimittanut Tiina Kirkas.
Lue lisää: Ilmastokriisi kuihduttaa elinkeinot Ghanassa
Lue lisää: Kun vesi vei kaiken
