Puuttumalla ympäristövahinkoihin viimeistään jälleenrakennuksen aikana estetään pitkittyviä haittoja ihmisten ja ekosysteemienkin hyvinvoinnille.
Itä-Ukrainan Donbasissa sotatoimet ovat uhanneet ympäristöä ja alueen ihmisten terveyttä vuodesta 2014 alkaen. Vuoden 2022 helmikuussa alkanut Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan laajensi tuhot koskemaan koko maata. Venäjä on hyökännyt ydinvoimaloihin sekä tuhonnut vesivoimaloita, kaasuputkia ja muuta teollisuusinfrastruktuuria.
Epätietoisuus ympäristön turvallisuudesta voi myös herättää paikallisväestössä pelkoa ja haitata jälleenrakennusta.
Raskaaseen teollisuuteen kohdistuvat iskut voivat saastuttaa maaperää ja jokia sekä pilata juomaveden. Ukrainassa on esimerkiksi 465 varastoa kaivostoiminnasta kertyvälle ongelmajätteelle, joka jokiin päätyessään voi levitä yli rajojen Venäjälle, Moldovaan, Valko-Venäjälle ja Asovanmereen. Venäjän pommitusten aiheuttaman suoran inhimillisen kärsimyksen lisäksi niiden ympäristötuhot muodostavat terveysuhan, joka pitkittää sodan aiheuttamaa vahinkoa.
Konflikteissa ympäristönsuojelu ei ole etusijalla, vaan tärkeintä on turvata ihmishenkiä. Ympäristövahingot voivat kuitenkin aiheuttaa pitkäkestoista haittaa terveydelle, hyvinvoinnille, elinkeinoille ja ekosysteemeille – erityisesti jos niitä ei ajoissa havaita. Epätietoisuus ympäristön turvallisuudesta voi myös herättää paikallisväestössä pelkoa ja haitata jälleenrakennusta.
SIKSI ON TÄRKEÄÄ arvioida ja korjata myös ympäristövahingot viimeistään siinä vaiheessa, kun sotatoimet ovat loppuneet. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa tunnustettua kansainvälistä mekanismia, jolla arvioida ja korjata konfliktien ympäristötuhoja. YK:n ympäristöohjelma UNEP ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ ovat kuitenkin laatineet yksittäisiä selvityksiä, joiden tuloksia on pidetty hyödyllisinä. Balkanilla 1990-luvun sotien jälkeen selvitystyö johti ohjelmaan, jossa paikannettuja ympäristötuhojen ”hot spoteja” puhdistettiin kansainvälisenä yhteistyönä.
Suuri osa paikallisista ympäristöasiantuntijoista on joutunut pakenemaan sotaa miljoonien muiden ukrainalaisten tavoin.
Ukrainassa soditaan hetkellä, jolloin konfliktien ympäristötuhoja on pyritty käsittelemään entistä konkreettisemmin myös kansainvälisen oikeuden piirissä. YK:n alainen Kansainvälisen oikeuden toimikunta esitti vuonna 2021 luonnoksen ympäristönsuojelua aseellisissa konflikteissa koskevista periaatteista. Voimaan tullessaankin periaatteet eivät tosin olisi sitovia, ja niiden toteutus jäisi maiden vastuulle.
Toimintavaihtoehdot Ukrainassa ovat tällä hetkellä vähissä. Vaikka useat järjestöt seuraavat ympäristön tilaa, on vaikea saada luotettavaa tietoa esimerkiksi teollisuuslaitosten tuhoista. Suuri osa paikallisista ympäristöasiantuntijoista on joutunut pakenemaan sotaa miljoonien muiden ukrainalaisten tavoin. Venäjä puolestaan on osoittanut täydellistä piittaamattomuutta kansainvälisestä humanitaarisesta laista ja sotarikosten seuraamuksista.
Sodan jatkuessa kaikki huomio on kohdistettava sen lopettamiseen ja inhimillisen kärsimyksen lievittämiseen. Kun jälleenrakennus kuitenkin lopulta alkaa, tulee siinä huomioida ympäristön tilan arviointi ja tuhojen korjaaminen. Vain puuttumalla ympäristövahinkoihin voidaan estää pitkittyviä haittoja niin ihmisten kuin ekosysteemienkin hyvinvoinnille.
Emma Hakala on tutkija Helsingin yliopistossa ja vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa. Freek van der Vet on yliopistotutkija ja Toxic Crimes -hankkeen johtaja Helsingin yliopistossa.
Lue lisää: Krokotiilinkyyneleet eivät Kongon lapsia auta
Lue lisää: Kehitysyhteistyön valta-aseman ymmärtäminen tekee kipeää
