Kenialaiset ja vietnamilaiset oppivat, kuinka hallintoa voi painostaa keräämään verotuloja.
Miten valtion voisi saada jakamaan verotulonsa avoimesti ja tasapuolisesti?
Vaikka näin: Kenialaiset naiset myyvät vihanneksia torilla ja sujauttavat ansionsa suoraan taskuihinsa. Eräänä päivänä he kuulevat paikalliselta kansalaisjärjestöltä, että jokainen kenialainen maksaa veroja, sillä arvonlisäveroa peritään esimerkiksi sähköstä ja matkapuhelimen puheajasta.
Naisilla on oikeus tietää, mihin verorahat kuluvat.
Naisilla on oikeus tietää, mihin verorahat kuluvat. He voivat vaatia julkisia palveluja, vaikka uuden ja tehokkaamman vesipumpun asennusta kyläänsä.
Myös radio ja sosiaalinen media levittävät tietoa Kenian verotuksesta.
Naiset ihmettelevät sitä, etteivät ministeriöt tiedä, mihin valtion varoja käytetään. Että useat yritykset eivät maksa verojaan Keniaan vaan esimerkiksi Mauritiukselle, jossa verotus on kevyempää. Kenia menettää vuosittain verotuloistaan miljardeja euroja. Yksistään yritysten siirtohinnottelun väärinkäytön vuoksi häviää 1,4 miljardia euroa, mikä vastaa 8,3 prosenttia valtion verotuloista.
Naiset ärsyyntyvät, kyläläiset heräävät.
Keniassa myös piirikunnat keräävät veroja. Kyläläiset haluavat tietää, paljonko verotuloja piirikunnissa kerätään, kuinka paljon niistä käytetään ja mihin ne kuluvat. Kansalaisjärjestö tarjoutuu setvimään verotusta paikallishallinnon kanssa.
Nora Honkaniemi, ohjelmajohtaja kansalaisjärjestö Oxfamista, vetää henkeä.
Hän on kuvaillut, kuinka Suomen tukema ohjelma kansallisen veronkeruun vahvistamiseksi alkaa toimia Keniassa ja Vietnamissa. Kolmivuotinen ohjelma nivoutuu kansainväliseen ilmiöön, jossa kansalliset verotulot halutaan näkyviksi ja kansalaisten hyödyksi.
Sopimuksia voi parantaa
Oxfamin ohjelma alkoi joulukuussa 2014. Suomi on sen ainoa rahoittaja 2,1 miljoonalla eurolla, joten kohdemaiksi valikoituvat Kenia ja Vietnam, Suomen pitkäaikaiset kumppanimaat. Ne ovat alhaisen keskitulon maita, joiden bruttokansantuote on kasvanut kohisten.
Silti eriarvoisuus vain kärjistyy, Nora Honkaniemi sanoo. Hän vastaa Oxfamin ohjelmasta.
Vietnamin verotus on progressiivista eli nousee tulojen mukaan. Vietnamilaiset saavat julkista terveydenhoitoa ja koulutusta, tosin vain lisämaksusta paikan päällä.
Julkiset palvelut kuuluisi rahoittaa verovaroilla, Honkaniemi toteaa.
Hänestä verotuloja pitäisi kerätä nykyistä enemmän ulkomaisilta yrityksiltä, joita Vietnam tukee avokätisesti. Yritykset saavat esimerkiksi ilmaista sähköä ja vettä, halpaa työvoimaa ja verohelpotuksia. Valtiot kilpailevat siitä, kenellä on parhaat edut ja kevyin verotus, Honkaniemi sanoo.
Ilmiö on tuttu myös Afrikassa. Esimerkiksi Kenia tunnetaan ruusuistaan. Niiden tuotanto on siirtymässä Etiopiaan, joka tarjoaa Keniaa huokeampaa verotusta.
Myös yritysten verosuunnittelu on tavallista.
Myös yritysten verosuunnittelu on tavallista.
Honkaniemi ottaa esimerkiksi sopimukset, joilla vältetään saman tulon verottamista kahteen kertaan kahdessa valtiossa. Kenialla on sopimuksia kahdenkertaisen verotuksen välttämisestä useiden valtioiden, kuten Mauritiuksen kanssa, jossa verotus on kevyempää kuin Keniassa. Selvää on, että yritykset maksavat veronsa mieluummin Mauritiukselle kuin Keniaan.
Mutta siihenkin voi puuttua, Honkaniemi sanoo.
”Oxfamin ohjelmassa aletaan kouluttaa viranomaisia. Heille kerrotaan, että sopimuksia voi parantaa eikä kaikkia oikeuksia kannata myydä. Sopimukseen voi esimerkiksi lisätä lausekkeen, jonka mukaan yritys joutuu maksamaan osan veroistaan Keniaan.”
Nuoret valokeilassa
Valistus ja koulutus Oxfamin ohjelmassa alkavat kesällä. Puolitoista vuotta kului valmisteluun, kuten paikallisen henkilöstön palkkaukseen ja muutosteorian valmisteluun.
Valokeilassa ovat naiset ja nuoret, tulevaisuuden veronmaksajat.
Verotulot ovat entistä tärkeämpiä esimerkiksi siksi, että perinteinen kehitysapu vähenee.
Verotulot ovat entistä tärkeämpiä esimerkiksi siksi, että perinteinen kehitysapu vähenee.
Veropolitiikka nousi puheenaiheeksi Afrikassa, kun Etelä-Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki alkoi johtaa korkean tason paneelia pääomapaosta. Sen loppuraportti julkistettiin Afrikan unionin huippukokouksessa Etiopian Addis Abebassa helmikuussa 2015.
Raportissa arvioidaan, että Afrikasta pakenee vuosittain yli 44 miljardia euroa, joka on enemmän kuin mantereen saama virallinen kehitysapu (ODA). Oxfamin mukaan verosuunnittelun osuus pääomapaosta on kaksi kolmannesta eli lähes 29 miljardia euroa. Vajaa kolmannes eli 13 miljardia euroa johtuu veronkierrosta, ja loput korruptiosta.
Seuraukset ovat vakavia. Nora Honkaniemen mielestä erityisen huolestuttavaa on verotulojen väheneminen, sillä silloin eriarvoisuus ja köyhyys yleensä lisääntyvät.
TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ
KUVA NORA HONKANIEMI
Jokainen maksaa veroa
Oxfamin ohjelmassa korostetaan sitä, että jokainen kansalainen maksaa veroja, kuten arvonlisäveroa. Se on Vietnamissa 10 ja Keniassa 16 prosenttia.
Verojen osuus bruttokansantuotteesta on Vietnamissa noin 26 prosenttia ja Keniassa vajaat 20 prosenttia. Esimerkiksi Keniassa joka kolmas kansalainen työskentelee epävirallisesti eikä maksa tuloistaan veroa.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n jäsenmaissa verojen osuus bruttokansantuotteesta on keskimäärin 35 prosenttia, Suomessa noin 44 prosenttia.
