Riisi on maailman suosituimpia ruokakasveja, mutta sen tuotanto synnyttää 12 prosenttia maailmanlaajuisista metaanipäästöistä ja kuluttaa valtavat määrät vettä. WWF Suomen suojeluasiantuntija Elisa Niemi vastaa kysymyksiin riisistä.
Kuinka paljon maailmalla ja Suomessa syödään riisiä?
”Riisi on ruokavalion peruspilari vähintään puolelle kaikista maailman ihmisistä”, Elisa Niemi sanoo.
Kehittyvissä maissa riisiä syödään selvästi enemmän kuin länsimaissa. Esimerkiksi Aasiassa riisiä kuluu keskimäärin 78 kiloa vuodessa henkeä kohden, osassa maita jopa tuplasti yli keskiarvon. Euroopassa keskimääräinen riisinkulutus on vain noin 6 kiloa vuodessa henkeä kohden.
Myös suomalaisten ruokavaliossa riisin merkitys on vähäinen: Suomessa riisiä syödään vain noin 7 kiloa vuodessa henkeä kohden, kun taas vehnää ja perunaa kuluu kumpaakin 45–50 kiloa sekä ruista ja kauraa 10–15 kiloa vuodessa henkeä kohden.
”Riisi on ruokavalion peruspilari vähintään puolelle kaikista maailman ihmisistä.”
Missä riisiä viljellään?
Riisinviljely onnistuu parhaiten monsuuni-ilmastossa, käytännössä Etelä- ja Itä-Aasiassa, missä se on myös tärkein viljalaji, Niemi kertoo.
Suurimpiin riisintuottajamaihin kuuluvat Kiina, Intia, Indonesia, Bangladesh, Vietnam ja Thaimaa. Riisilajikkeita on kymmeniä erilaisia: esimerkiksi basmatiriisiä viljellään varsinkin Intiassa Himalajan kupeessa ja jasmiiniriisi on kotoisin Thaimaasta.
Aasiassa tuotetaan noin 90 prosenttia kaikesta maailman riisistä. Valtaosa tuotannosta jää kotimaiseen kulutukseen, vain kymmenisen prosenttia kaikesta tuotetusta riisistä viedään maailmanmarkkinoille.
Niemi huomauttaa, että kaikesta eurooppalaisten kuluttamasta riisistä noin kaksi kolmasosaa tulee kuitenkin Euroopan unionin sisältä, pääasiassa Italiasta ja Espanjasta. Euroopassa viljellään lähinnä suomalaistenkin suosimaa pitkäjyväistä riisiä.
Miten riisinviljely vaikuttaa ympäristöön ja ilmastoon?
”Ihmisten tuottamista metaanipäästöistä 12 prosenttia tulee riisinviljelystä. Se vastaa 1,5 prosenttia kaikista ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä. Karjataloudesta metaanipäästöjä syntyy toki vielä riisiäkin selvästi enemmän”, Niemi kertoo.
Metaani on hiilidioksidia merkittävästi voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota syntyy, kun riisiä viljellään perinteiseen tapaan veden peittämillä pelloilla. Päästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta, mikä lämpötilojen nousun lisäksi muuttaa muun muassa sademääriä, mikä puolestaan vaikuttaa riisisatoihin. Niiden arvioidaan vähenevän jopa 15 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.
”Ihmisten tuottamista metaanipäästöistä 12 prosenttia tulee riisinviljelystä.”
Päästöjen lisäksi riisinviljely kuluttaa valtavat määrät vettä: Riisipellolla voi olla vettä parista sentistä puoleen metriin, ja yhden riisikilon tuotantoon uppoaa jopa 3 000–5 000 litraa vettä. Kaiken kaikkiaan jopa kolmannes maailman kasteluvedestä käytetään riisinviljelyyn.
Maataloustuotanto aiheuttaa myös valtaosan maailman metsäkadosta. Metsää hävitetään karjatalouden vuoksi, mutta riisilläkin on osansa metsäkadon syntymisessä. Riisinviljely on lisäksi merkittävä ajuri suo- ja metsäalueiden elinympäristöjen häviämiseen. Niemi kertoo, että esimerkiksi Indonesiassa on raivattu suosademetsiä teollisen riisintuotannon tieltä. Myös Kaakkois-Aasiassa mangrovemetsien häviäminen on yhdistetty riisinviljelyyn.
Niemi huomauttaa, että eurooppalaisen riisin ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat yleisesti aasialaista vähäisempiä. Esimerkiksi metsäkadon riski on pieni. Kasteluveden tarve aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia erityisesti sellaisilla Etelä-Euroopan alueilla, jotka kärsivät muutenkin kuivuudesta.
Millaisia muita haasteita riisinviljelyyn liittyy?
Ravitsemuksen ohella jopa miljardi ihmistä saa toimeentulonsa riisistä, jota tuottavat pääasiassa pienviljelijät. Aasiassa riisinviljelyyn erikoistuneita pientiloja on jopa 144 miljoonaa. Niillä usein koko perhe työskentelee pitkiä päiviä.
Monesti naisilla ei ole päätösvaltaa ja heille maksetaan miehiä vähemmän palkkaa. Riski lapsityövoiman käyttöön on verrattain korkea. Lisätyövoimana käytetään myös yleisesti työsopimuksettomia siirtotyöläisiä.
”Suomalaisen ruokavalion ilmastopäästöistä 45 prosenttia tulee lihasta ja 20 prosenttia maidosta. Sillä, mitä lisuke on, ei ole proteiinin lähteeseen verrattuna paljon merkitystä.”
Monet viljelijät elävät köyhyydessä, sillä riisin myynnistä tukuissa maksetaan heille mitättömiä summia. Lisäksi viljelyalueiden luonnonvarojen hallinnassa esiintyy usein epäoikeudenmukaisuuksia. Lukutaidottomat viljelijät eivät välttämättä ymmärrä suojautua ihmiselle vaarallisilta torjunta-aineilta.
Voiko riisiä enää syödä?
”Suomalaisen ruokavalion ilmastopäästöistä 45 prosenttia tulee lihasta ja 20 prosenttia maidosta. Sillä, mitä lisuke on, ei ole proteiinin lähteeseen verrattuna paljon merkitystä”, Niemi kertoo.
Riisiä ei tarvitse ainakaan Suomessa nostaa tikunnokkaan, mutta Niemi silti kannustaa kaikkia kuluttajia selvittämään ostoskoriin toistuvasti päätyvien tuotteiden taustoja.
Hän muistuttaa, että yleisesti ottaen sekä terveyden että ekosysteemin näkökulmasta ruokavalioiden monipuolistaminen olisi tärkeää ympäri maailmaa. Riisistä ei kuitenkaan varsinaisesti yritetä luopua, sillä haasteista huolimatta runsaasti vettä vaativa kasvi voi olla jopa paras mahdollinen vaihtoehto rankkojen sateiden monsuuni-ilmastoon.
Viljelymenetelmien kehittäminen ja viljelijöiden olosuhteiden parantaminen on kuitenkin tärkeää. Tätä varten on perustettu esimerkiksi Sustainable Rice Platform -liitto vuonna 2011. Sen avulla jotkut viljelijät ovat onnistuneet muun muassa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 50 prosenttia ja vedenkulutusta 20 prosenttia, Niemi kertoo.
Lue lisää: Vesikiistat yleistyvät maailmalla
Lue lisää: Onko Afrikassa nälänhätä? Viisi vastausta liittyen nälkään maailmassa
