Kalleinta ja saastuttavinta sähköä käyttävät ihmiset, joilla on siihen vähiten varaa: Afrikan ja muiden kehitysmaiden asukkaat. Onneksi ongelma voidaan ratkaista uusiutuvalla energialla – ja vieläpä ilman tukiaisia.
Kun Tansanian presidentti Jakaya Kikwete kävi Suomessa kesäkuun alussa, hän viittasi yrityksiä tavatessaan ilmiöön nimeltä ”rented power” eli vuokravoima. Hän valitti sen tulevan maalleen kalliiksi ja toivoi apua suomalaisilta. Mistä oikein on kyse?
Rikkaissa maissa vuokravoimaan turvaudutaan esimerkiksi urheilukisoissa ja rock-festivaaleilla. Niissä tarvitaan hetken aikaa paljon sähköä. Brittifirma Aggreko ja joukko sen kilpailijoita on erikoistunut tuomaan tilapäisiin tarpeisiin diesel-generaattoreita siten, että pallo näkyy katsomoon asti ja rokki soi.
Afrikassa tilapäisestä on tullut usein pysyvää. Sähkön kysyntä kasvaa nopeasti ja tuotanto laahaa perässä. Huonoin vaihtoehto on se, että sähköä saa satunnaisesti ja iso osa sähkön käyttäjistä ostaa takapihalle pikku generaattorin. Se saastuttaa ja tulee kalliiksi, mutta on kymmenien miljoonien afrikkalaisten arkipäivää. Astetta parempi vaihtoehto on välttää valojen sammuminen ostamalla verkkoon vuokravoimaa. Tansania ja moni muu Afrikan maa on tehnyt ”tilapäisen” sähkön ostamisesta vuosien mittaisia sopimuksia.
Vuokravoima ei ole halpaa. Tarkkoja lukuja Tansaniasta en tiedä, mutta suuruusluokan uskallan arvata sen perusteella, mitä olemme nähneet muualla Afrikassa. Karkeasti ottaen tilapäisillä generaattoreilla tuotettava vuokravoima maksaa kymmenen kertaa niin paljon kuin pörssisähkö pohjoismaisessa Nordpoolissa keskimäärin.
Ja kun köyhä maksaa kymmenkertaista hintaa, se iskee kipeästi. Jos kustannus siirretään kuluttajille, köyhimpien sähkönkäyttäjien ruokarahat hupenevatkin sähköön. Ja jos taas kustannus pannaan veronmaksajien piikkiin, rahat ovat pois koulutuksesta, terveydenhuollosta ja muusta tärkeästä. Suunnilleen joka toisessa Afrikan maassa sähköpula tai sähkön huima hinta on keskeinen kehityksen este. Välillisesti siitä on suurta haittaa myös niille, joiden oma kotimökki on vielä valoa vailla. Ja heitähän on enemmistö afrikkalaisista.
***
Vuokravoiman korvaaminen pysyvällä ratkaisulla säästää yleensä roimasti. Takavuosina edullista sähköä tuottavat pysyvät ratkaisut olivat yleensä jotain fossiilista tai sitten suuria vesivoimaloita patoaltaineen. Ihan viime vuosina myös uusiutuvat energianlähteet – tuuli, aurinko, pienvesivoima ja bioenergia – ovat nousseet kilpailukyvyssä rinnalle ja usein ohikin.
Finnfund on viime vuosina rahoittanut energiasektorilla lähinnä uusiutuvaa energiaa. Kyse ei ole tukiaisiin perustuvasta toiminnasta vaan edullisesta vaihtoehdosta. Erot ovat sijoituspäätöksiä tehtäessä olleet usein niin suuria, ettei edes öljyn hinnan raju lasku ole vienyt hankkeilta pohjaa pois. Uusiutuva energia on edelleen usein edullisin vaihtoehto siellä, missä aurinko paistaa läpi vuoden tai missä tuulee navakasti. Tämä toki edellyttää, että tarjolla on myös riittävästi säätövoimaa niin, ettei sähköverkko kaadu, kun aurinko menee pilveen tai tuuli tyyntyy.
Nopeus on valttia siellä, missä sähköpula on päässyt pahaksi. Aurinkovoimaloita voi pystyttää hyvin nopeasti eikä vähiten siksi, että insinöörit Suomessa ja muualla keksivät yhä näppärämpiä ratkaisuja. Esimerkiksi Finnfundin osittain rahoittama Valle Solarin iso aurinkovoimala Hondurasissa käynnistyi kuluvan vuoden heinäkuussa. Sijoituspäätöksen hankkeeseen teimme viime vuonna ja suomalaista tehoelektroniikkaa käyttävä voimala rakennettiin muutamassa kuukaudessa.
***
Köyhien maiden energiasektorilla uusi laitos tuottaa sähköä usein huomattavan paljon edullisemmin kuin ne vuokravoimat, takapihojen generaattorit ja muut kalliit vaihtoehdot, jotka uuden ansiosta voidaan välttää. Tyypillisesti ison osan säästöstä saa valtio. Monissa maissa sähkötukiaisiin palaa nyt enemmän julkista rahaa kuin lasten rokottamiseen ja muutamissa enemmän kuin koko terveydenhuoltoon. Suurin osa niistä hyödyistä, joita valtiot saavat yritysten pystyttämistä aurinko- ja muista voimaloista ei tule niinkään niiden maksamista veroista vaan edullisemmasta sähköstä.
Mitä vaikeampi investointiympäristö maassa on, sitä surkeampien vehkeiden varassa energiasektorilla sinnitellään ja sitä kalliimpaa sähkö tuppaa olemaan. Ääritapaus tupsahti sähköpostiini toissa viikolla. Kyse on uusiutuvan energian hankeaihiosta, johon sen kehittäjä haki rahoitusta ja kumppaneita. Hanke sijaitsisi sisällissodasta kärsineessä hauraassa maassa, jossa isoja energia-alan investointeja ei ole tehty miesmuistiin. Nyt sähköä tuotetaan jonkin verran diesel-generaattoreilla ja myydään järkyttävän korkealla, yli tuhannen euron hinnalla per megawattitunti. Pohjoismaissa megawattitunti maksaa muutamia kymppejä.
Yrittäjä kaavaili tuottavansa sähköä kannattavasti murto-osalla nykyhinnasta. On liian aikaista sanoa, voiko Finnfund lähteä rahoittamaan tätä uusiutuvan energian hanketta. Täytyy perehtyä turvallisuustilanteeseen, hankkeen osapuoliin ja lukemattomiin muihin asioihin. Hankeaihioita on paljon ja vain harva niistä pääsee maaliin. Mutta se on selvää, että jos tämä hanke saataisiin liikkeelle ja onnistumaan, se olisi tosi iso asia kyseisen maan kehitykselle.
