Riittävätkö perheen tulot ruokaan ja vaatteisiin? Millainen vessa asunnossa on? Kuinka monella perheenjäsenellä on kännykkä? Muun muassa näitä kysymyksiä Mosambikin tilastokeskus esitti vuosina 2014–2015 tekemässään kotitalouskyselyssä. Kuuden vuoden välein kotitaloudet vastaavat toimeentuloa, elinoloja ja perheen sisäistä päätöksentekoa koskeviin kysymyksiin. Kyselyn pohjalta Suomen, Norjan ja Tanskan tukema tutkimusohjelma laati köyhyysanalyysin, joka antaa tärkeää tietoa julkisen keskustelun ja poliittisen päätöksenteon tueksi.
Köyhyysanalyysin mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien mosambikilaisten osuus on laskenut merkittävästi 25 vuodessa. Sisällissodan jälkeen vuonna 1992 äärimmäisessä köyhyydessä eli 80 prosenttia väestöstä. 2017 osuus oli 46 prosenttia. Samaan aikaan eriarvoisuus maan pohjois-, keski- ja eteläosien sekä kaupunki- ja maaseutuväestön välillä on lisääntynyt. Talouskasvusta ovat toistaiseksi hyötyneet lähinnä kaupunkiväestö ja maan eteläosa. Maan valtavat luonnonvarat mahdollistavat nopean talouskasvun jatkossakin. Tutkimustieto auttaa hallitusta suunnittelemaan kestävään kasvuun tähtäävä talous- ja sosiaalipolitiikkaa sekä investointeja, jotka hyödyttäisivät kaikkia kansalaisia. Köyhyysanalyysi oli osa laajempaa tutkimusosaamista kehittävää työtä, jota tukee myös Helsingissä sijaitseva YK:n kehitystalouden tutkimuslaitos UNU-WIDER.
Kuva: Liisa Takala, grafiikka: Juho Hiilivirta
Matti Kääriäinen
Kyllä on jälleen kerran todella valikoivaa tiedottamista! Todellisuudessa Mosambikin köyhyyden väheneminen on käytännössä pysähtynyt ja pysynyt tuossa 50 %:n tienoilla viimeiset 15 vuotta. Uusi ja merkittävä uutinen Mosambikista olisi esimerkiksi juuri julkaistu WEFin (World Economic Forum) maiden välinen kilpailukykytilasto, jossa Mosambik on nyt pudonnut toiseksi viimeiseksi maailmassa. Tämä siis maassa, jolle on annettu massiivista kehitysapua 90-luvun alusta alkaen! Siitä, että Mosambik on kansainvälisesti käytännössä lainakelvottomassa tilassa selvittämättömien kahden miljardin laittomien lainojen takia, ei tietenkään puhuta mitään. Minusta on kyllä surullista ja jopa vastuutonta yrittää kiertää faktat ja luoda sellaisia mielikuvia , joilla ei todellisuudessa ole vastinetta. Koko homman uskottavuus katoaa tällä tavalla hyvin nopeasti.
Linkki kommenttiin
Minttu-Maaria Partanen
Hei Matti,
100 kehitystulosta -tulosten tarkoitus on kertoa Suomen tekemästä kehitysyhteistyöstä ja sen tuottamista tuloksista tiiviissä muodossa. Mosambikin tuloksen on tarkoitus kertoa, kuinka Suomi on rahoittanut köyhyystutkimuksen tekemistä maassa. Tutkimus on tärkeää nimenomaan sen takia, että maa saa ajantasaista tietoa köyhyydestä, sen muutoksista ja köyhyyteen vaikuttavista syistä. Lyhyen tekstin tarkoitus ei ollut käsitellä laajemmin maan historiaa, taloustilannetta eikä laajempaa kehityskulkua. Se on erittäin hyvä aihe toiseen juttuun.
Olet aivan oikeassa, että Mosambikin taloudessa ja kehityksessä on lukuisia ongelmia. Linkkinä oleva laajempi juttu köyhyystutkimuksesta kertoo myös siitä, kuinka köyhyystutkimus paljasti, ettei maan viime vuosien hyvä talouskasvu ole jakautunut maassa tasaisesti vaan se on hyödyttänyt vain osaa väestöstä ja alueista. Vain tutkimuksen kautta maa ja kansainvälinen yhteisö saa tietoa maan kehityksestä. Näin sekä valtio että avunantajat voivat reagoida muutoksiin ja muuttaa politiikkaa ja kehitysyhteistyökäytäntöjä.
Olet osittain oikeassa siinä, että köyhyyden väheneminen on pysähtynyt. Köyhyysrajan alapuolella olevan väestön suhteellinen osuus on laskenut 69,4 prosentista vuonna 1996/97 hieman alle 50 prosenttiin vuonna 2014/15, mutta nopean väestönkasvun vuoksi köyhyydessä elävien ihmisten lukumäärä on jopa kasvanut.
On myös selvää, että Mosambikin hallituksen talouspolitiikka ei ole ollut riittävän osallistavaa, minkä vuoksi talouskasvun köyhyysvaikutukset ovat jääneet odotettua pienemmiksi. Mosambikia on myös arvosteltu aiheellisesti niin julkisen taloushallinnon kuin liiketoimintaympäristönkin heikkouksista. Nämä heikkoudet näkyvät Mosambikin huonoissa ranking-tuloksissa. Suomella ei tietenkään ole mitään syytä eikä mahdollisuuksia salata tietoja, vaan ne ohjaavat osaltaan Suomen kehitysyhteistyön kohdentamista ja rahoituksen riskienhallintaa.
Linkki kommenttiin
Matti Kääriäinen
Hei,
Kiitos vain vastauksestasi. Pari jatkokommenttia. Mikäli julkaistaan tarinoita otsikolla 101 kehitystulosta, niin kaiketi todellakin on tarkoitus kertoa siitä mitä tuloksia on saavutettu. ”Tuloshan” ei ole se, että jotain tutkimusta on rahoitettu. Se on vain toimenpide. Jos sitten tällainen tutkimustieto liitetään joihinkin ylioptimistisiin kuvailuihin maan kehityksestä, ollaan jo johtamassa lukijoita harhaan. Manipulointia on myös se, että otetaan vertailukohdaksi pitkän sisällissodan jälkeinen tilanne (josta muuten kenelläkään ei tarkkaa tietoa ole..) ja verrataan muutosta nykypäivään. Yhtä lailla tarkoitushakuinen on tuo vuosi 1996. Käyttää voisi paremminkin Widerin aiempaa tutkimusta, jossa tutkittiin kymmenen vuoden jaksoa (muistaakseni 2000-2010) ja tultiin siihen tulokseen, että äärimmäisen köyhyyden väheneminen on pysähtynyt. Kaikkein mielenkiintoisin kysymys Mosambikin osalta onkin se, kuinka on mahdollista, että massiivisen kymmeniä vuosia jatkuneen kehitysapuponnistuksen jälkeen tilanne on näin surkea ja maa putoaa maailman maiden kilpailukykytilastossa toiseksi viimeiseksi! Mitä tulee tietojen salaamiseen, sitä on osaltaan sekin, että juuri tällaisia, maan todellista tilannetta kuvaavia asioita ei käsitellä vaan pyritään luomaan tilanteesta todellisuutta positiivisempi kuva. Mutta tämä on tietysti kehitysyhteistyötiedotuksen olleessa kyseessä jo lähtökohtakin. Reagoin lähinnä siksi, että kuvaus oli niin pahasti pielessä ja satun tuntemaan ko. maan ja tilanteen siellä aika hyvin enkä haluaisi tiedotuksemme täällä menevän ihan pohjoiskorealaiseksi. Olisikin mukavaa vaihtelua lukea juttu vaikka siitä, kuinka Mosambik ostaa aseita Pohjois-Korealta YK:n kauppasaarron aikaan eivätkä donorit siihen mitenkään reagoi. Sitä odotellessa.. Terveisin, Matti K.
Linkki kommenttiin