Sen sijaan, että vain reagoisimme koronakriisin kaltaisiin hätätiloihin, meidän tulee rakentaa talousjärjestelmiä, joissa uhkia on nykyistä vähemmän, kirjoittavat Sandrine Dixson-Declève, Hunter Lovins, Hans Joachim Schellnhuber ja Kate Raworth.
Koronavirus on pakottanut valtiot täydelliseen eristykseen, pelästyttänyt ihmiset ympäri maailmaa ja ajanut rahoitusmarkkinat kriisiin. Pandemiaan on vastattava välittömästi ja voimakkaasti. Mutta hoitaessaan kriisiä hallitusten on myös katsottava kauemmas. Yksi lupaava ja eteenpäin luotaava poliittinen suunnitelma on Euroopan komission ”European Green Deal”. Se tarjoaa useita tapoja tukea yhteisöjä ja eniten viruksen vuoksi kärsiviä yrityksiä.
Koronakriisi heijastaa laajempaa trendiä: maailmanlaajuisia kriisejä on tulossa lisää. Jos rämmimme jokaisen uuden kriisin läpi säilyttäen nykyisen talousmallin, tulevat šokit ylittävät ennen pitkää hallitusten, rahoituslaitosten ja yritysten kyvyn hallita riskejä ja vastata kriiseihin. Itse asiassa koronakriisissä on jo käynyt näin.
Olemme jo kauan kulkeneet kohti katastrofia käyttämällä maapallon luonnonvaroja nopeammin kuin ne uusiutuvat sekä tuottamalla jätteitä ja saasteita maapallon kantokykyä nopeammin.
Rooman Klubi varoitti samasta asiasta vuoden 1972 kuuluisassa raportissaan The Limits to Growth, ja uudelleen vuoden 1992 raportissa Beyond the Limits. Molempien pääkirjoittaja Donella Meadows varoitti jo tuolloin, että ihmiskunnan tulevaisuutta ei ratkaise yksittäinen hätätila vaan monta erillistä toisistaan riippuvaista kriisiä, jotka nousevat kyvyttömyydestämme elää kestävästi. Olemme jo kauan kulkeneet kohti katastrofia käyttämällä maapallon luonnonvaroja nopeammin kuin ne uusiutuvat sekä tuottamalla jätteitä ja saasteita maapallon kantokykyä nopeammin.
YHTEISELLÄ PLANEETALLAMME kaikki lajit, maat ja geopoliittiset ongelmat ovat pohjimmiltaan yhteydessä toisiinsa. Nyt saamme todistaa, kuinka uuden koronaviruksen puhkeaminen Kiinassa aiheuttaa tuhoa ympäri maailmaa. Koronaviruksen tavoin ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden kato ja talousromahdukset eivät tunnusta kansallisia tai edes fyysisiä rajoja. Nämä ongelmat voidaan hoitaa vain yhteistyöllä, joka aloitetaan paljon ennen kuin ongelmista on tullut täysimittaisia kriisejä.
Koronaviruspandemia on meille herätyshuuto pysäyttää maapallon rajojen ylittäminen. Metsien ja luonnon monimuotoisuuden kato sekä ilmastonmuutos tekevät pandemioista entistä todennäköisempiä. Metsäkato ajaa villieläimiä lähemmäs ihmisasutusta ja lisää todennäköisyyttä, että eläinperäiset virukset, kuten SARS-CoV-2, siirtyvät lajista toiseen. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli varoittaa ilmaston lämpenemisen todennäköisesti kiihdyttävän uusien virusten syntyä.
Hallitukset, jotka onnistuvat hillitsemään epidemioita, toimivat kaikki saman kaavan mukaan: ”Seuraa tutkimustietoja ja valmistaudu tulevaan”. Mutta paremminkin voidaan toimia. Sen sijaan, että vain reagoisimme hätätiloihin, voimme tieteen avulla suunnitella talouksia, jotka vähentävät ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja pandemioiden uhkia. On alettava investoida olennaiseen rakentamalla perustaa vihreälle kiertotaloudelle, joka pyrkii hyödyttämään kaikkia ihmisiä luontopohjaisilla ratkaisuilla.
KORONAVIRUSKRIISI OSOITTAA, että on mahdollista tehdä hyvin nopeasti perusteellisia muutoksia.
Olemme äkkiä siirtyneet eri maailmaan ja erilaiseen talouteen. Juuri nyt hallituksilla on kiire suojella kansalaistensa terveyttä ja taloutta. Mutta on myös vahvat taloudelliset perusteet käyttää kriisiä kimmokkeena globaalin järjestelmän muutokseen.
Ei esimerkiksi ole yhtään hyvää syytä olla luopumatta fossiilisista polttoaineista ja ottaa käyttöön uusiutuvan energian teknologiaa, josta suurin osa on globaalisti saatavilla ja usein jo fossiilisia polttoaineita halvempaa.
Ei esimerkiksi ole yhtään hyvää syytä olla luopumatta fossiilisista polttoaineista ja ottaa käyttöön uusiutuvan energian teknologiaa, josta suurin osa on globaalisti saatavilla ja usein jo fossiilisia polttoaineita halvempaa. Öljyn hinnan nyt romahdettua on luovuttava haitallisista fossiilisten polttoaineiden tuista. Johtavien teollisuusmaiden G7-ryhmä ja monet Euroopan maat ovat jo luvanneet tehdä näin vuoteen 2025 mennessä.
On aivan mahdollista siirtyä välittömästi teollisesta maataloudesta maaperää elvyttäviin menetelmiin. Näin voitaisiin sitoa hiilidioksidia maaperään riittävästi ilmastokriisin kääntämiseksi. Samalla saataisiin taloudellista voittoa: edistettäisiin talouden ja ympäristön kantokykyä, luotaisiin työpaikkoja ja parannettaisiin sekä kaupunkien että maaseudun hyvinvointia.
Monet paikallishallinnot kokeilevat nyt eri puolilla maailmaa uusia talousmalleja, jotka kaikki painottavat elvyttävää maataloutta. Näiden mallien periaatteena on elää maapallon rajojen mukaisesti. Yksi tämän artikkelin kirjoittajista, Kate Raworth, puhuu ”donitsitaloustieteestä” (Doughnut Economics). Sen mukaan on luotava ”kaikille ihmisille turvallinen ja oikeudenmukainen tila, jossa toimia”. Toisin sanoen on toimittava maapallon luonnollisten rajojen puitteissa (donitsin uloin kehä). Samalla on varmistettava, etteivät marginaalissa elävät yhteisöt jää jälkeen (putoa donitsin reikään).
MENEILLÄÄN OLEVAA kriisiä hoitavien poliittisten päättäjien pitäisi tukea kansalaisten elinkeinoja investoimalla uusiutuvaan energiaan fossiilisten polttoaineiden sijasta. On aika kohdentaa vuosittain fossiilisten polttoaineiden tukiin käytetyt 5,2 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vihreään infrastruktuuriin ja metsitykseen. On investoitava yhteiseen, elvyttävään, vähäpäästöiseen ja parempaan kiertotalouteen.
Ihmiset ovat sisukkaita ja yritteliäitä. Pystymme hyvin aloittamaan alusta. Jos opimme virheistämme, voimme rakentaa valoisamman tulevaisuuden kuin sen, joka meitä nykymenolla odottaisi. Otetaan tämä mullistava hetki mahdollisuutena ja investoidaan yhteiskunnan sietokykyyn, jaettuun vaurauteen, hyvinvointiin ja ihmisten terveyteen koko planeetalla.
Olemme jo kauan sitten ylittäneet luonnolliset rajamme, on aika yrittää jotain uutta.
TEKSTI SANDRINE DIXSON-DECLÈVE, HUNTER LOVINS, HANS JOACHIM SCHELLNHUBER JA KATE RAWORTH
Sandrine Dixson-Declève on Rooman Klubin toinen pääjohtaja, Hunter Lovins Natural Capitalism Solutionsin pääjohtaja, Hans Joachim Schellnhuber Potsdamin Institute for Climate Impact Researchin entinen johtaja ja Kate Raworth Oxfordin yliopiston Environmental Change Instituten vanhempi jäsen. Lovins, Schellnhuber ja Raworth ovat myös Rooman Klubin jäseniä.
© Project Syndicate
Englannin kielestä suomentanut Outi Einola-Head.
KUVITUS SAMULI SIIRALA
