Suomen kehityspolitiikkaa päivitettiin varojen ja maailman muutosten mukaiseksi.
Perinteisesti morsianten hääpuvuissa tulee olla ”jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä”. Sanonnalla voisi kuvailla myös Suomen uutta kehityspoliittista ohjelmaa.
Tämän vuoksi voi hyvin sanoa, että ohjelmaa on toteutettu jo ennen kuin se julkistettiin.
Muuttoliikkeet ovat vahvasti osa kehityspolitiikkaa.
Uusiksi asioiksi ohjelmassa voi laskea esimerkiksi muuttoliikkeiden nousun vahvasti osaksi kehityspolitiikkaa ja sen, että ohjelma on selvästi ”suomalaisempi” kuin viime hallituskaudella. Näin toteaa Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtaja Iina Soiri, joka työskenteli neuvonantajana ulkoministeriössä vuosina 2011–2012 ja vastasi edellisen linjauksen laatimisesta.
Kuluvalla hallituskaudella esimerkiksi Suomen kahdenvälisiä kehitysyhteistyörahoituksia lisätään Somaliassa ja Etiopiassa niiden nykyisistä tasoista.
Somalia on merkittävä muuttoliikkeiden lähtömaa. Etiopia on muuttoliikkeiden lähtö-, kauttakulku- ja vastaanottajamaa. Myös tulokset kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä Etiopian kanssa ovat hyviä, ja erityisesti vesi- ja opetussektoreilla tulokset ovat olleet parempia kuin yhdenkään toisen afrikkalaisen yhteistyömaan kanssa.
Muuttoliikkeet ja etenkin pakolaiskriisi näkyvät myös Lähi-idän korostumisessa.
Ohjelman mukaan kehitysavulla pyritään myös ehkäisemään muuttoliikkeitä ja parantamaan konfliktipesäkkeiden lähialueiden mahdollisuuksia selvitä pakolaisten vastaanottamisesta. Muuttoliikkeiden hillintä korostuu monien muidenkin valtioiden linjauksissa.
”Kriittinen kysymys kuuluu, pystymmekö vaikuttamaan muuttoliikkeiden hillintään aiempaa enemmän, kun kehitysyhteistyön määrärahoja on leikattu niin paljon”, Soiri sanoo.
Hänen mielestään ohjelmassa korostuu aiempaa enemmän myös se, mitä Suomi tekee ja ajaa kehityspolitiikassa.
”Selonteon perusvire on selvästi kansallisempi.”
Vanhaa: painopisteet ja toimintatapa
Iina Soirin mielestä ohjelma ei muuta Suomen kehityspolitiikan peruslinjaa.
”Suomen kantavana ajatuksena säilyy ihmisoikeusperustaisuus, koska Pohjoismaissa ihmiset ovat tasa-arvoisia ja oikeutettuja ihmisarvoiseen elämään.”
Kehitysyhteistyössä on valittu neljä painopistealuetta, jotka ovat naisten ja tyttöjen asema, yhteiskuntien demokraattisuus ja toimintakyky, kehitysmaiden talouksien kehittäminen sekä ruokaturva, veden ja energian saatavuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö.
Ne noudattavat pitkälti sitä, mitä Suomi on jo pitkään tehnyt kehityspolitiikassaan.
Otetaan esimerkiksi panostus naisiin ja tyttöihin. Vaikka yleistuki kouralliselta YK-järjestöjä on jouduttu lopettamaan käytännössä kokonaan leikkausten vuoksi, tuki keskeisille toimijoille jatkuu. Näitä ovat tasa-arvojärjestö UN Women, väestörahasto UNFPA ja lastenavun rahasto Unicef. Tosin näidenkin järjestöjen tukea on jouduttu supistamaan.
Jo edellisellä hallituskaudella alettiin kiinnittää huomiota kehitysmaiden kykyyn kasvattaa verotuloja ja rahoittaa omat menonsa. Soirin mielestä lähestymistapa on nyt hieman erilainen.
Ennen oli tärkeää muuttaa pelisääntöjä, jotka koskevat kansainvälisen yritystoiminnan verottamista ja verotulojen jakamista valtioiden kesken. Nyt asiaa lähestytään teknisemmin: ohjelmassa painotetaan lähinnä kehitysmaiden viranomaisten kouluttamista, jotta he pystyisivät verottamaan alueensa yritystoimintaa sääntöjen mukaisesti.
Lainattua: yritykset
Jotain lainattua -osioon kuuluu puolestaan se, kuinka vahvasti kehityspoliittisessa ohjelmassa korostuu kehitysmaiden talouselämän kehittäminen. Sama suuntaus näkyy myös monien muiden länsimaiden kehityspolitiikassa.
Konkreettisin panostus on kehityspoliittisen finanssisijoitusinstrumentin luominen. Tällä tarkoitetaan sellaisen taloudellisen toiminnan tukemista kehitysmaissa, joka tuottaa voittoa ja jonka varat voidaan sijoittaa uudelleen. Kuluvana vuonna Suomi on varannut siihen 130 miljoonaa euroa, joka käytetään pääosin kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin vahvistamiseen.
Esimerkiksi Britannian hallitus päätti korottaa kehitysrahoitusinstituutio CDC:nsä pääomaa 735 miljoonalla punnalla eli lähes miljardilla eurolla kolmen vuoden aikana.
Iina Soirin mielestä suuntaus vastaa osin Afrikan toiveita.
Talouden kehittäminen ja työpaikat ovat ykkössijalla myös Afrikan unionissa.
Talouden kehittäminen ja työpaikat ovat ykkössijalla myös Afrikan unionissa, joka linjasi ensi kertaa maanosan yhteisiä kantoja, kun globaaleja kehitystavoitteita laadittiin YK:ssa.
Soirin mielestä on pohdittava, miten Suomen ja Afrikan maiden tavoitteet sovitetaan yhteen talouselämän kehittämisessä, kun kansallisista lähtökohdista tehty uusi kehityspoliittinen ohjelma korostaa aiempaa vähemmän kumppanimaiden omistajuutta kehityksestään.
Entä mikä kehityspoliittisessa ohjelmassa on sinistä?
Ohjelmaa voi tulkita poliittisen värin kautta, sillä Suomessa on ensi kertaa kokoomuslainen kehitysministeri, Lenita Toivakka. Sinistä voi nähdä myös yritysten korostumisessa. Edellisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa painotettiin kansalaisyhteiskuntien vahvistamista ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten auttamista.
Yritysten korostuminen on toisaalta myös luontevaa, sillä osa Afrikan maista on tullut uuteen vaiheeseen. Kansalaisten koulutus- ja terveystaso on noussut huomattavasti, ja perinteisen kehitysyhteistyön tarve on vähentynyt.
Nykyisin Kenian kaltaisille alemman keskitulotason maille on olennaista, mistä kasvavalle väestölle saadaan työpaikkoja. Luonnollinen vastaus tähän on: yrityksistä.
TEKSTI PASI NOKELAINEN
GRAFIIKKA JUHO HIILIVIRTA
